Tosi-TV

Hikipediasta
(Ohjattu sivulta Tosi-tv)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Eräs tosi-tv:n kommunikoima Ihmisyyden Ideaalin variantti

”Man, there’s more distortion in here than in my heavy guitar effects rack!”

~Kitaristin ensialtistus Tosi-TV:lle

Tosi-TV (engl. Reality television, Distortion television) eli Parasiitti-TV on nykyään suosittu TV-formaatti. Tämä artikkeli käsittelee yhtä Tosi-TV -formatin alalajia.

Sisältö[muokkaa]

Tosi-TV:ssä ruutuun otetaan katsottaviksi ihmiskunnalle yhteisten ongelmien kanssa kamppailevia yksilöitä. Yleensä ohjelmat ovat joko yksilön (tod. näk. jonkun julkkiksen) arkielämän tirkistelyä tai sitten jonkinlaisia kilpailuohjelmia – joka tapauksessa, jos yksilöllä ei ole ongelmia omasta takaa, niin keinotekoinen käsikirjoitus kohtalo ja viisaat tuottajat pitävät huolen siitä, että niitä hänelle syntyy. Ja ongelmiapa heille syntyykin!

Ohjelmien osanottajat ovat yleensä tavallisia ei-intellektuelleja ihmisiä, ja vaikka he eivät edustakaan ihmiskunnan seuraavaa henkistä kehitysaskelta tai ole välttämättä kovin sympaattisia, heissä kuitenkin kulminoituu jokin osa nykyisen ihmiskunnan ongelmista – he kärsivät mm. sydänsuruista, epävarmuudesta, arroganssista ja idiotismista[1], peloista, häpeästä, nöyryytyksestä... Ohjelmien näkökulma näihin emotionaalis-humanistisiin kysymyksiin ja ongelmiin on kuitenkin mm. populäriteetti- ja ekonomisen kannattavuuden kysymyksistä johtuen lähinnä haaskaeläintä tai parasiittia muistuttava – sillä katsoisiko kukaan ohjelmaa, jossa ihmiset kärsivät hiljaa (tai äänekkäästi...) ongelmiensa kanssa, ja ohjelman tekijät humanistiselta laadultaan enkelmäisellä röntgenkatseella saavat ilmiöiden syvemmät tekijät tulemaan näkyvimmiksi, ja nuo ongelmat tulevat kohdatuiksi? No vittu ei tietenkään, sillä loogisesti tuo johtaisi noiden kivuliaiden ongelmien ja tunteiden kohtaamiseen katsojan omassa elämässä, mikä taas asettaisi tietynlaisen velvoitteen selvittää nuo henkilökohtaiset ongelmat – eikä sellaista kukaan jaksa, kun voi käydä töissä, elää onnellisena ja katsoa Tosi-TV:tä. Saanen muistuttaa, rakas lukija, että Alkokin on kannattava liikelaitos.

Etiikka[muokkaa]

Tosi-TV:n eettisten standardien peruspilareita on mm. että monet (kisailu)ohjelmat laihdutuksesta, valokuvamalliudesta, kokkiudesta, huippukokkiudesta, huoneistojen remontoinnista, parisuhteen hankkimisesta, hämäräperäisten ihmisten vankila-asumiskommuunin sattumuksista, parisuhteen kariutumisesta, ..., ovat historian saatossa priorisoineet ohjelmaformaatin menestyksen, taloudellisen tuottavuuden ja katsojien ”viihtymisen” ja ”nautinnon” ohjelman osanottajille tietoisesti tehdyn (sielullisen) rääkkäykseen ja tietoisesti aiheutetun henkisen kärsimyksen kustannuksella. Paljon fundamentaalisempi ongelma kuitenkin on ongelmien ohjelmien filosofis-eettinen perspektiivi, henkinen kehitystaso ja suhde sieluun, ihmiskuntaan ja tarkkailun kohteisiinsa.

Esimerkkejä[muokkaa]

”Olet vitun huono ihminen! Yritätkö tappaa jonkun?! ...”

~Ohjelman tuomari

”Olen pelkkä roska... täydellisen epäonnistunut ihminen.”

~Osanottaja epäonnistuttuaan

”Mahtavaa... lisää, juuri tätä... tosi dramaattista, ja tosi totta ...jes!”

~Tuottaja

”Huih! Kuinka dramaattista ja jänittävää! Ja kauheaa! Selviääköhän hän ikinä! Onneksi olen täällä kotona ja katson heitä, minulla on kaikki hyvin. Pakko jatkaa katselua mainoskatkon jälkeen.”

~Katsoja

”Mikä juntti! Mitä se tossa pillittää? Lakkais ruikuttamasta: ”epäonnistunut ihminen”, ei sitä kukaan ymmärrä. Hyvä että putos, ei se osannu mitään.”

~Toinen katsoja

”JA OHJELMAN VOITTAJA ON ...!”

~Älytöntä suitsutusta ja voittajalla ja voitolla hekumointia

Toinen esimerkki[muokkaa]

”Olen totaalinen persläpi...”

~Osanottaja kyynelissä

”[Ylidramaattista musiikkia, huonoa nopeaa ja pinnallista leikkausta] Ja seuraavaksi selviää--!”

~Juontajaääni

Estetiikka ja ydin[muokkaa]

Toisen ihmisen, siis subjektiivisen tietoisuuden (henkisillä) kärsimyksillä ei tosi-tv:ssä ole merkitystä kuin vain draaman kuvittajana ja katsolukujen[2] tuojana.

Tosi-TV:n olemuksen ydin ja menestyksen salaisuus perustuu siihen, että todellisuutta vääristellään. Ohjelman henki ja sen suhde tarkastelun kohteisiinsa muistuttaa loista tai parasiittia – suolistomatoa, satiaista... Pohjimmiltaan hyvin vaikeat ja kivuliat tunteet – edellämainituista häpeästä, pelosta ja epävarmuudesta sydänsuruihin – laitetaan kuvaannollisesti lasipurkkiin, jonka seinämät peilisalin peilien tavoin vääristävät täydellisesti purkin sisällön. Osanottajat käyvät läpi kivuliaita tilanteita, ja tällä kaikella dramatisoivasti mässäillään ja hekumoidaan.

Todellisuuden vääristely kulminoituu ohjelmien estetiikkaan:

  • Ohjelmien kuvaus on ehkä suhteellisen neutraalin dokumentaarista, mutta ulkokohtaista ja latteaa.
  • Vastoinkäymisten ”dramaattisuutta” korostetaan – esimerkkeinä nopea leikkaus, juontajaääni, täysin valheellinen musiikki... Bassoääni: ”Katkon jälkeen...”
  • Ulkoiselle draamalle ja ulkoisille vastoinkäymisille – esim. kisojen tehtävissä suoriutumiselle, kahden julkkiksen egojen yhteentörmäykselle – annetaan suhteeton painoarvo.
  • Suhde tunteisiin (myös positiivisiin?) ja vastoinkäymisiin on hekumoivaa ja mässäilevää.
  • Katse – ohjelman kuvaus, leikkaus, ääni (ml. musiikki) – on pinnallinen ja epärehellinen.[3]
  • Vastaavasti myös yhteiskunnan ideaaleilla kuten keinotekoisella onnellisuudella ja positiivisuudella, ja menestyksellä (voitolla) hekumoidaan.
  • On kyseenalaista, arvostetaanko tarkkailun kohteita (”päähenkilöitä”) subjektiivisina olioina vai ovatko he vain joko subjekteja tai objekteja.

Osanottajien vaikeilla tunteilla mässäillään ja hekumoidaan ja osanottajien kivuliaissa kokemuksissa[4] loisitaan, käyttäen niitä vääristellyn maailmankuvan rakennusaineina valheellisuuteen perustuvassa esteettisessä järjestelmässä, jossa onni on sokerista voimakkuutta ja kurjuus jotakin turvallisesti kädenmitan päässä olevaa dramaattista kauheutta, ja jossa aitoudesta tai rehellisyydestä (esim. itselle) ei ole jälkeäkään.

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kardashianit? Luojan kiitos en tiedä; en ole katsonut...
  2. Eli suurinpiirtein ohjelman ja sen tuottajien maineen ja mammonan.
  3. Muttei sillä tavalla aivan patologisesti valheellinen kuin joissakin estetisoiduissa nykyaikaisissa elokuvissa.
  4. Sama tosin on kohtalo myös positiivisessakin tapauksessa?
  5. Aika ironinen nimi...