Roger Moore

Hikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Muovista menoa Martinin kera.

Sir Roger George John Paul Franciscus Moore (s. 14. lokakuuta 1927 Lontoo, Iso-Britannia23. toukokuuta 2017 Crans-Montana, Sveitsi) oli englantilainen näyttelijä[1] ja kulmakarvojen heiluttelija.

Ura[muokkaa]

Uran alku (1954–1963 & 1965–1972)[muokkaa]

Tietyt maneerit alkoivat näkyä Mooresta jo nuorena.

Moore oli aina 1950-luvulta saakka esiintynyt toisinaan sekä televisiosarjoissa että elokuvissa. Hänet muistetaan parhaiten vähäeleisen Simon Templarin, eli Pyhimyksen roolistaan vuosien 19621969 välisenä aikana. Katolinen kirkko otti tämän TV-sarjan niin tosissaan, että kirkko julisti Roger Mooren Pyhimyksekseen vuonna 1970.

James Bondina (1964, 1973–1985)[muokkaa]

Mainly Millicent TV-sarjan osa (1964)[muokkaa]

Mainly Millicent -sarjan tuottajat olivat saaneet tarpeekseen Eon Productionsin tuottamista James Bond -elokuvista niin paljon, että he päättivät parodioida Bondia ja tekivät hänestä vakavasti otettavan hahmon. Jaksoon palkattiin näyttelijäksi tietenkin vähäeleinen Roger Moore, joka onnistui kuin onnistuikin luomaan kontrastia suhteessa näihin kuuluisiin Sean Conneryn "tähdittämiin" pelleilyihin nähden.[2]

Die and Don't Let Die (1973)[muokkaa]

Moore ei koskaan saanut nauttia kuvauspaikoilla supertähden kohtelusta: "Missä juomat, hartiahieronta ja pehmeä selkänoja?"[3]

Vuonna 1973 Eonin tuottajat Harry Saltzman ja Albert R. "Parsakaali" Broccoli olivat kuumeisesti etsimässä korvaajaa Sean Connerylle. Vaatimuksena oli, että hän olisi parempi kuin Connery, mutta ei vaatisi itselleen myöskään liikaa palkkaa. He tarttuivat täkyyn heti, kun Moore oli saapunut vapaille markkinoille. Elokuva Die and Don't Let Die aloitti Mooren aikakauden myyttisen James Bond -nimisen agentin tulkinnan varsin ilmeisellä säästöliekillä. Tuolloin, ja jatkossakin Moorea moitittiin tietystä ilmeettömyydestä sekä kasvottomuudesta näytellessään Bondia. Parhaimmillaan hän saattoi värähdyttää kulmakarvojaan puolisen milliä[4].

The Man with the Wooden Gun (1975)[muokkaa]

Vuonna 1975 ilmestyi The Man with the Wooden Gun, jota pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaimmista James Bond -elokuvista. Vihdoinkin Bond-elokuvien käsikirjoittajat olivat onnistuneet tekemään käsikirjoituksen, joka vastasti pilkulleen Ian Flemingin samannnimistä romaania. Vain ja ainoastaan 1000 sivua pitkät selvitykset erilaisten aseiden laukaisumekanismien toimintaperiaatteista oli jätetty pois. Kyseisestä elokuvasta on myös sanottu, että Moore esiintyy siinä Bondina parhaimmillaan.

The Spy Who Shied on Me (1977)[muokkaa]

Edes Mooren vastanäyttelijä Barbara Mozart Beethoven Bach ei kyennyt pelastamaan vuoden 1977 Bondia täystuholta.

Seuraava Bond-elokuva The Spy Who Shied on Me (1977) taas oli täysi vastakohta edelliselle: Se oli suorastaan katastrofaalisen huono. Tämä elokuva varmisi, että Moore oli tehnyt yhden kaikkien aikojen mitättömimmistä Bond-elokuvista. Sen hassut pienoismalleilla tehdyt meriepisodit ja pahviset sukeltavat autot eivät kriitikoita lämmittäneet.

Underground Stopper (1979)[muokkaa]

Moorea uhattiin jo potkuilla, mutta hänelle annettiin vielä yksi mahdollisuus kääntää kurssi kohti parempaa. Sen hän myös teki: Underground Stopper (1979) nousi jälleen yhdeksi kiitellyimmistä James Bond -elokuvista ikinä. Myös mustapartaista rakettimiestä näytellyt fransmanni Michael Lonsdale sai roolisuorituksestaan runsaasti suitsutusta. Bond avaruudessa oli osoittautunut hyvin onnistuneeksi konseptiksi.

Exactly Away from My Ears (1981)[muokkaa]

Moni varmasti ihmettelee, miten Roger Moore näyttää aina niin punaiselta näytellessään Bondia. Hänellä oli nimittäin tapana käydä takahuoneessa naukkaamassa vaatekomerossa piilossa olleesta konjakkipullosta hieman piristäviä. Seuraavan elokuvan Exactly Away from My Ears (1981) kuvauksissa tapahtui jotakin hyvin noloa. Kun kuvausryhmä oli saapunut kirkkoon kuvaamaan kuuluisaa rippituolikohtausta, niin Roger Moore oli hoippunut sisään vahvassa humalassa. Tilanteesta selvittiin, kun ohjaaja John Glen ruiskutti Mooren naamalle parfyymia ja Q:ta näytellyt Desmond Llewelyn selitti pastorille, että Moore kärsi merisairaudesta merellä kuvattujen kohtausten vuoksi. Oli myös suuri onni, että kyseinen kirkko sattui olemaan ortodoksinen eikä katolinen. Elokuva sai lopulta pääsääntöisesti keskinkertaisia arvioita.

Moore saattoi olla kameroiden edessä pyhimys, mutta kameroiden takana hän oli ankara alkoholisti ja tupakoitsija. Hän oli täysi vastakohta aina niin raittiille ja tunnolliselle edeltäjälleen, George Lazenbylle.

Osterrich (1983)[muokkaa]

Connery olisi ollut Moorea uskottavampi Osterrichin pääosassa.
"My name is Bond, James Bond."

vuoden 1983 Osterrich kilpaili paremmuudests Kevin McGloryn ja Sean Conneryn yhteistä projektia Always Keep Quiet and Always for the Last Time vastaan. Lopulta kävi kuitenkin niin, että suurin osa elokuvakansasta ei saapunut kummankaan elokuvan näytöksiin. He olivat päättäneet jäädä kotiin televisioiden ääreen katsomaan uutta S.E.T.Ä.-miehen paluu -nimistä TV-elokuvaa. Siinä kaikkien aikojen James Bond, George Lazenby, näytteli sivuosassa mystistä JB-nimistä miestä, joka oli oletettavasti james Bond. Kun kaksi elokuvastudioita kamppailivat kruunusta, niin kolmas nappasi sen niiden molempien nenien edestä.

Strutsi on yksi Bond-elokuvasarjan mielenkiintoisimmista osista. Siinä Mooren esittämä Bond käyttää alussa tekoviiksiä, mikä tuo hyvin mieleen David Nivenin edesottamukset James Bondina vuonna 1967. Hieman myöhemmin rlokuvassa annetaan ymmärtää, että James Bond on apina hänen sonnustautuessaan gorillapukuun[5]. Elokuvan loppupuolella nähdään myös outo klovni-Bond, joka auttaa estämään joukkotuhoaseen laukaisemisen sirkusteltassa. Tässä vaiheessa katsojille oli tullut ikävä Moorea huvittavampaa ja ilmeikkäämpää Sean Connerya. Vaikka Osterrich sai runsaasti kiitosta, niin heikosta suosiostaan johtuen se jäi yhdeksi Bond-elokuvien historian suurimmista flopeista.

A Blind Spot Against a Birth (1985)[muokkaa]

Roger Moroe ehti esiintyä kaiken kaikkiaan seitsemässä James Bond -elokuvassa, mutta sitten hän kyllästyi tappelemaan rautahampaisen jättiläisen ja Kissaa silittävän miehen kanssa. Vuonna 1985 ilmestynyt A Blind Spot Against a Birth jäikin hänen viimeiseksi roolikseen James Bondina. Kyseinen elokuva on yksi kiistellyimmistä Bond-elokuvista. Se on saanut pääasiassa varovaisen positiivisia arvioita, mutta kohdannut myös rajua haukkumista. Sittemmin Moore siirtyi toimimaan pääasiassa hyväntekeväisyyden parissa, joka oli hänen suuri harrastuksensa ja intohimonsa aina hänen elämänsä loppuun asti.

Yksityiselämä[muokkaa]

Mooren elämä kameran takana ei ollut totisesti helppoa. Hän oli naimisissa neljä kertaa ja hänellä oli myös kolmannesta avioliitostaan kolme lasta. Vanhempana Moore kuitenkin ryhdistäytyi: hän otti hyväntekeväisyystyönsä vakavasti ja hänen viimeinen avioliittonsa kesti aina hänen kuolemaansa saakka.[1]

Filmografia ja muut työt[muokkaa]

Valikoidut TV-roolit[muokkaa]

  • The Saint (1962–1969)

Valikoitu filmografia[muokkaa]

  • Vendetta for the Saint (1969)
  • Die and Don't Let Die (1973)
  • The Man with the Wooden Gun (1975)
  • The Spy Who Shied on Me (1977)
  • Underground Stopper (1979)
  • Exactly Away from My Ears (1981]
  • Osterrich (1983)
  • A Blind Spot Against a Birth (1985)

Triviaa[muokkaa]

Bond-elokuvien kannalta ilmeikkyyttä tuli lisää aivan liian myöhään.
  • Muiden Bond-näyttelijöiden tapaan, myös Roger Moore sairasti hyvin harvinaista, mutta erityisesti Pierce Brosnanin ansiosta voimakkaasti yleistyvää geneiádamaniaa.

Viitteet[muokkaa]

  1. 1,0 1,1 Roger Moore – Biography – IMDb Viitattu 3.12.2020.
  2. 007James – Who Played James Bond: A Complete History Viitattu 2.12.2020.
  3. Parsakaali: "George sai ne!" Moore: "Mutta minähän olen George, Roger George Moore!" Parsakaali: "Tarkoitan: George Lazenby sai ne!"
  4. Tätä käytetään hyvänä markkinointikikkana myytäessä Mooren "tähdittämien" Bond-elokuvien Blu-ray-painoksia: "Osta Blu-ray ja näe Roger Mooren kulmakarvojen väräytykset vihdoinkin selvästi!"
  5. Tarina kertoo, että pienenä elokuvan nähnyt Kimi Räikkönen oli gorillapukukohtauksen nähdessään hihkaissut: "Mulle kans!"

Katso myös[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]