Le Corbusier
”Asunto on kone!”
~Le Corbusier (ihan oikea sitaatti)
Le Corbusier (s. 6. huhtikuuta 1887 – k. 27. elokuuta 1965) oli sveitsiläisranskalainen vandaali ja traditionvihaaja, joka 1930–40-luvuilla tuhosi omakätisesti taiteellisen arkkitehtuuriperinteen korvaamalla ihan kaiken sileillä, valkoisilla ja mahdollisimman hengettömillä betonilaatikoilla. Hän oli Frank Lloyd Wrightin ohella johtamassa arkkitehtuurin perusperiaatteiden muutosta, jossa suunnittelun päätavoitteena oli tehdä rakennuksista ihmisten oleskelupaikkojen sijaan mahdollisimman passivoivia bunkkereita tai ärsyttäviä temppuratoja. Kaiken muun funktionalistisen rappionsa ohella Le Corbusier pilasi muutaman sukupolven ryhdin toimimalla huonekalusuunnittelijana. Suomessa hänen tuhoisia vaikutuksiaan levitti pahiten Alvar Aalto. Hänen suurin saavutuksensa oli muuttaa arkkitehtuuria tuottamasta kauniiden, koristeellisten ja inspiroivien rakennusten sijaan triviaaleja, mitäänsanomattomia, luotaantyöntäviä ja kalseita lasi- ja betonikuutioita, jotka eivät muistuta mitään, mitä länsimainen kulttuuri on saanut viimeisen 7000 vuoden aikana aikaan sitten savimajan keksimisen. Kaikenkaikkiaan voidaan sanoa, että Le Corbusier merkitsi arkkitehtuurille samaa kuin Pol Pot yhteiskuntasuunnittelulle.
Visio[muokkaa]
Le Corbusierin (ransk.) corbeau, korppi maailmankuvassa ihmisillä ei ollut etunimiä, vaan kaikki saivat valita itseään kuvaavaan abstraktion, jota hänestä käytettiin turhanpäiväisten suku- tai perheluokittelujen sijaan. Mitä typerämpää ja radikaalimpaa ideaa 1930-luvulla julisti, sitä helpommin se meni läpi (varsinkin jos se lisäksi alkoi F:llä) ja loppui päätteeseen -ismi. Niinpä Le Corbusierin, tuon arkkitehtuurin pahanilmanlinnun, päätöksellä maailman kaikki rakennukset maalattiin funktionalistisesti valkoisiksi. Hänen omiin arkkitehtuurisiin saavutuksiinsa ei niiden valmistuttua saanut missään nimessä kajota, joten kaikki rahvaan tarpeeton liirumlaarum kuten harjakatto, räystäät, avattavat ikkunat, verhot, ovet ja vessat olivat ehdottomasti kiellettyjä. Hänen suosikkimateriaalinsa oli esijännitetty teräsbetoni - tuo kaikista rakennusmateriaaleista halvin, rumin, banaalein ja helpoimmin rapautuva.
Le Corbusierin ansiosta sanojen talo ja koti käyttäminen kiellettiin koko Euroopassa 40-luvulla. Sen sijaan piti puhua ”koneista, joissa eletään”. Näiden osat palvelivat kukin mahdollisimman hyvin tiettyä tarkoitusta eli kodin tapauksessa nukkumista. Kaikenlainen koristelu, jolla ei ole käytännön funktiota (kuten matot, tyynyt, asukkaat ja vessapaperi), tuli poistaa sotkemasta puhdasta muotoa. Le Corbusier onnistui myös poistamaan indoeurooppalaisista kielistä sanan rakennus, joskin hänen suureksi harmikseen se palautettiin Jaltan konferenssissa vuonna 1945, kun ihmisistä oli hankala puhua työpaikan sijaan ”koneista, joissa työskennellään”.
Kaikesta huolimatta Le Corbusierin suunnittelumallit auttoivat käyttämään tehokkaasti hyväksi ahdasta kaupunkitilaa ja poliittinen ilmapiiri (”kone, jolla hallitaan massoja”) alkoi kääntyä suosiolliseksi kaiken maalaamiseksi valkoisella. Hänen ajatuksiaan omaksuttiin sosialistiseen rakennustaiteeseen ja kaikkien Helsingin keskustan näkyvimpien paikkojen pilaamiseen valkoisilla laatikkohelveteillä. Yhdysvalloissa Le Corbusier ehdotti kansalaisten siirtämistä maanalaisiin bunkkereihin, jotta vältettäisiin esteettiset komplikaatiot, kun ihmiset oikeasti joutuvat käyttämään hänen rakennuksiaan.
Kuolema[muokkaa]
27. elokuuta 1965 Le Corbusier meni vastoin lääkärin määräyksiä Välimeren rannalle, riisui vaatteensa, veti päälle ”koneen, jonka kanssa uidaan” ja astui veteen. Le Corbusier katosi, eikä hänen ruumistaan koskaan löydetty. Arvioiden mukaan hän oli saanut sydänkohtauksen ja vajonnut pohjaan – ei mereen vaan ”koneeseen, jossa hukutaan”.
Perintö[muokkaa]
Le Corbusier jätti maailmalle perinnöksi valtavan määrän perverssejä ideoita, rumaa ja epäkäytännöllistä arkkitehtuuria, huonoja ideoita ja valkoisia tai betoninvärisiä laatikoita. Hän toi myös arkkitehtuuriin mukaan suunnitellun vanhenemisen ja elinkaariajattelun - vain mielipuolelle tulisi mieleen peruskorjata hänen suunnittelemiaan rakennuksia, sillä fiksuinta niiden elinkaaren tullessa päätökseen onkin panna nurkan alle repullinen dynamiittia. Sanalla sanoen hän oli ”kone, joka tekee hulluksi”.