Domitianus

Hikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
DOMITIANVS
Domitian.jpg
Domitianus oli aina valmis pamputtamaan kaikkia, jotka väittivät hänen hiuksiensa olevan harvenemassa.
Rooman keisari
vallassa 81–96
edeltäjä Titus
seuraaja Nerva
syntyi 24. lokakuuta 51
Rooma
kuoli 18. syyskuuta 96
keisarillinen palatsi, Palatinus
puolue
Wiki-deathstar.png
Tosikoille ja heille, joita aihe lähemmin kiinnostaa, on Wikipediassa artikkeli Domitianuksesta.

Titus Flavius Domitianus oli Rooman keisari vuosina 81–96. Hän erikoistui 15-vuotisen hallituskautensa aikana paljastamaan salahankkeita ja etsimään (epäonnisesti) hoitoa kaljuuntumiseen. Domitianus teurasti ja kidutti alamaisiaan suuruusluokassa, jota pidettiin sopimattomana jopa keisarille. Erityisen paheksuttavaa oli, että Domitianus valitsi uhreikseen senaattoreja, jotka olivat liian lihavia juostakseen pakoon. Aikalaislähteet ovat yhtä mieltä siitä, että Domitianus oli täysi paska. Historioitsija Cassius Dio ei jätä kuvauksessaan häntä osattomaksi yhdestäkään viasta tai paheesta, sen paremmin suurista (”Hän surmautti joukoittain viattomia tekaistujen syytteiden varjolla”) kuin pienistäkään (”Hän kaivoi joskus nenäänsä julkisilla paikoilla”).[1]

Puolustuksen puheenvuoro: vaikea lapsuus[muokkaa]

On ehkä totta, että Domitianus oli murhanhimoinen, vainohullu tyranni, mutta se ei ole yksin hänen syynsä. Hänellä oli hyvin ankea ja virikkeetön lapsuus. Ja eikö lopulta yksinvaltiaan mielipuolisissa hirmuteoissa olekin kyse koko yhteiskunnan epäonnistumisesta kokonaisuutena? Eikö?[2]

Domitianuksen isä, keisari Vespasianus, oli hyvin etäinen ja hänellä oli jatkuvasti kiireitä: kokouksia siellä, liikematkoja täällä, kapinoiden kukistamista Juudeassa. Isän suosikkipoika, Domitianuksen isoveli Titus, sai isän kaiken huomion ja pääsi tämän kanssa huvipuistoihin ja erinäisiä Lähi-idän kaupunkeja piirittämään samalla, kun Domitianus jätettiin kouluun ahertamaan.[3]

Domitianuksen varhaiset vuodet olivat tylsää ja ahdistavaa aikaa. Hän toi herkän angstinsa esille keihästämällä kärpäsiä. Viikkokaupalla. Se kysyi luonnetta ja kärsivällisyyttä. Domitianus joutui kehittämään toimettomuuden vastapainoksi vilkkaan mielikuvituksen. Hän teki mielenkiinnottomasta elämästään jännittävän kuvittelemalla ympärilleen valtavan juoniverkoston. Tätä kykyään hän käytti myöhemmin hyväkseen keisarina.

Keisarina[muokkaa]

Luonnehäiriöinen Domitianus nousi keisariksi veljensä Tituksen kuoltua äkillisesti syyskuussa 81. Titus löydettiin seivästettynä Domitianuksen kärpäskokoelman seasta. Domitianuksen mukaan kyseessä oli valitettava onnettomuus, sillä eräistä kulmista katsottuna ”Titus näytti hieman paarmalta, etenkin hämärässä”.

Domitianus sai viimeinkin tilaisuuden näyttää, mihin pystyi – muilla saroilla kuin hyönteisten tappamisessa. Hän kyllästyi kuitenkin pian, sillä hänen isänsä ja veljensä olivat olleet niin masentavan hyviä hallitsijoita, että valtakunnan asiat olivat hyvässä jamassa heidän jäljiltään. Saadakseen vaihtelua tympäisevään palatsielämäänsä, Domitianus palasi hyvän mielikuvituksensa pariin. Hän alkoi kuvitella salaliittoja ja surmautti niihin osallisina olleet – tosin jälkimmäinen osa eli surmaaminen ei enää tapahtunutkaan siististi keisarin mielessä, vaan hyvin sotkuisesti todellisuudessa. Tämä toi Domitianuksen elämään jännitystä, ja aivan erityisen paljon jännitys lisääntyi hänen alamaistensa keskuudessa.

Raha-asioissa Domitianus oli tarkka. Hän valvoi tunnollisesti juutalaisille määrätyn erikoisveron keräämistä. Kun Titus oli rikkonut Jerusalemin, oli vain kohtuullista panna juutalaiset maksamaan korjaustyöt. Osa verovelvollisista yritti kiertää veroa väittämällä olevansa kristittyjä. Rooman veroviraston lomakkeissa ei ollut vaihtoehtona ruutua ”kristitty”, ja lomakkeiden uusiminen olisi tullut kalliiksi.[4] Kristityiksi ilmoittautuvien tappaminen tuli sen sijaan yllättävän halvaksi. Sitä paitsi Domitianus epäili joka tapauksessa kristittyjen hautovan salajuonia häntä vastaan.

Salaliittoteoreetikko ja -pragmaatikko[muokkaa]

Kun hallintoasiat kävivät yhä pitkäveteisemmiksi, Domitianuksen oli keksittävä yhä kunnianhimoisempia ja laajempia salaliittoja paljastettavakseen säilyttääkseen henkisen vireytensä. Hän alkoi kehitellä suuria salaliittoteorioita, kuten että Pompeijia ja Herculaneumia ei tuhonnutkaan Vesuviuksen purkaus, vaan Mossadin ja CIA:n yhteinen salahanke, joka toteutettiin kostona juutalaiskapinan kukistamisesta. Lisäksi keisari vakuuttui, että kristityt itsemurhaterroristit aikoivat kaapata matkustajakaleereja ja ohjata ne päin Faroksen majakkaa Aleksandriassa. Edelleen Domitianus väitti, että vapaamuurarit olivat Julius Caesarin murhan takana ja että Cicero oli kommunistien kaksoisagentti, joka sai puheensa avaruusolioilta.

Domitianus paljasti salaliiton toisensa jälkeen. Hänen päänsä menoksi olivat juonitelleet jokseenkin kaikki senaattorit, suurin osa pääkaupungin patriisisuvuista, hänen appivanhempansa (tietysti!), vaimonsa, kokkinsa, henkivartijansa, puutarhurinsa, parturinsa, pilates-valmentajansa, Syyrian maaherra, yksikätinen kalakauppias forumilta ja se yksi ukko, joka kerran katsoi häntä ikävästi. Kaikki teloitettiin. Vainojen uhriksi joutui myös kissa, joka oli oleskellut asiatta palatsin portailla.

Domitianus murhautti kahdesti koko Rooman kaupungin asujaimiston saatuaan selville näiden hautovan hänen salamurhaansa. Hän sulkeutui palatsiinsa ollakseen turvassa murhaajilta ja kirjoitti hiustenhoitoa käsittelevän teoksen De cura capillorum. Tacitus ajettiin maanpakoon hänen mainitessaan kirja-arvostelussaan Domitianuksen olevan kalju. Pettyneenä ja vainoharhaisena Domitianus omistautui elämänsä suurelle rakkaudelle kärpästen kidutukselle. Tämä harraste sai uutta pontta keisarin selvitettyä kaksisiipisten hyönteisten maailmanlaajuisen salajuonen imperiumin tuhoamiseksi.

Domitianus kuoli palatsissaan 18. syyskuuta 96 katkaistuaan valtimonsa. Hän puukotti itseään itsepuolustuksena havaittuaan vasemman kätensä tekevän epäilyttäviä liikkeitä.

Viitteet[muokkaa]

  1. Cassius Dio LXVII, 4.
  2. Ei oikeastaan.
  3. Eikä ollut herkkua olla luokan ainoa oppilas, jonka nimi päättyi -anus.
  4. Paperia ei vielä tunnettu, joten lomakkeet olivat marmoria. Tuolloin veroilmoituksen täyttäminen (eli kaivertaminen) oli todellinen koettelemus.