Elias Lönnrot (II painos)

Hikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 14. lokakuuta 2018 kello 22.43 käyttäjän Fouché (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta. Koko muokkaushistoria tässä.
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lizardsex.jpg Tämä artikkeli sisältää päällekkäistä tietoa ainakin artikkelin Elias Lönnrot kanssa, joten artikkelit pitäisi saattaa yhteen mahdollisimman nopeasti.
Keskustelusivulla voit kertoa paritusajatuksistasi tarkemmin.

Elias Lönnroth[muokkaa]


 Runkkarin lapset ei maailmaa tallaa,
 siitä on runkkari onnellinen.
 Runkkarin haudalla hiljainen hetki
 vietetään kullia vemputtaen.

Elias Lönnroth, loppusanat teokselle 'Oodi Onanialle', 1827


Elias Lönnroth on jäänyt Suomen kirjallisuushistoriaan Kalevalan, tuon uljaan kansalliseepoksemme, kirjoittajana. Tämä on vain kuitenkin osa suurempaa kokonaiskuvaa tästä kirjallisuudemme sankarista. Tutkijoita on jo vuosien ajan askarruttanut Lönnrothin aikalaisten hänelle antama lempinimi "Vasemman käden virtuoosi". On hyvin tunnettu tosiasia että Lönnroth kirjoitti oikealla kädellä, joten miksi hänen aikalaisensa juhlivat hänen vasempaa kättään? Vähälle huomiolle jäänyt kirjallisuudentutkija Juuso Helmiäinen uskoo ratkaisseensa vuosikymmeniä vallinneen mysteerin.

Sammatin Elias[muokkaa]

Elias syntyi nuorella iällä Sammatissa, missä hän oppi jo varhain kävelemään kahdella jalalla. Hän oli tunnetusti patalaiska nuori, joka kulutti aikaansa rauhallisilla kävelylenkeillä metsien siimeksessä ja peltojen reunoilla sen sijaan että olisi töillä käsiään liannut. Eliaksen vanhemmat kuitenkin huomasivat jo varhain heidän poikansa älylliset lahjat. He havaitsivat että joka kerta kun Eliaksen isä päätti motivoida poikaansa pelto- ja metsätöihin tukevilla tuppivyön hutkaisuilla selkänahkaan, Elias kehitti nopeasti lukemattomia tekosyitä miksi ei voisi tehdä mitään ruumiillista työtä kyseisenä päivänä. Osa tekosyistä kuulosti jopa lääketieteellisiltä, joten Eliaksen vanhemmat päättivät laittaa pojan kouluun. Kuten Eliaksen isä myöhemmin muisteli, "eihän siitä saatanasta ollut työntekoon, jotenkihan siitä oli eroon päästävä", ja loppu onkin historiaa. Eliaksen kouluopinnot ja hänen lapsuudessaan omaksuma tapa pakoilla töitä pitkillä kävelylenkeillä johtivat hyvin tunnettuun lopputulokseen, Itä-Suomen kiertelyyn ja Kalevalan syntyyn. Mutta Kalevala ei ollut ainoa Eliaiksen julkaisema teos. Hän julkaisi myös aiempia runokokoelmia, jotka ovat jostain syystä painuneet jälkipolvilta unholaan. Kunnes eräänä päivänä...

Kirjallisuustutkimuksen Sherlock Holmes[muokkaa]

Tutkija Juuso Helmiäinen vietti vuosia tutkiessaan Lönnrothin elämää, varsinkin lapsuutta ja nuoruutta. Hänen mukaansa Eliaiksen ollessa noin neljätoistavuotias jotain mullistavaa tapahtui hänen elämässään. Helmiäisen mukaan hän löysi vanhoja kirjeitä jotka kaksi Sammattilaista piikaa olivat lähettänet toisilleen. Eräässä kirjeessä toinen piioista, Justiina Immanuelintytär kertoo ystävälleen Eevastiinalle kuinka eräänä kesäaamuna Justiinan ollessa pyykillä järvan rannalla hän huomasi Eliaksen piilottelevan läheisen puskan takana. Justiina ei sanojensa mukaan välittänyt pojasta, vaan kumartui pesemään pyykkejään. Justiinan järkytyksesksi hän kuitenkin silmäkulmastaan havaitsi kuinka Elias Justiinan kyykistellessä tuijotti hänen runsasta takapuoltaan, ja yllättäen kaivoi housuistaan esille mitä Justiina kuvaili ystavälleen

"suurihimman nahkasapelin mitä uon elämässäin nähännä, ja siehä tiiät että moon nähännä ja käsitelnä lukemattomat määrät noita ykssilmäästä kärmehtä!"

Helmiäisen mukaan Justiina kuvailee yksityiskohtaisesti kirjeessään kuinka nuori Elias, hullunkiilto silmissään, käsittelee tuota "kauhevata petoa" kunnes hän viimein kuolaten ampuu "kauhevat mäiskehet" pusikostaan Justiinan ylösnostetun hameen helmoille asti. Justiinan mukaan matkaa oli ainakin kuusi metriä, ja hän kertoo ystävälleen olleensa hyvillään ettei Elias tähdännyt häntä kasvoihin, sillä hän oli vakuuttunut ettei Elias takuulla olisi ampunut huti. Ennen kuin Justiina havahtui järkytyksestään, oli Elias jo kahlinnut pedon ja kadonnut metsän siimekseen. Mutta niin alkoi sana kiertämään...

Taru syntyy[muokkaa]

Helmiäisen mukaan hän löysi Justiinan ja Eevastiinan kirjeistä lukemattomia viittauksia kuinka Elias oli "vahingossa" tullut yllätetyksi masturboimassa. Tästä hän sai virikkeen tutkia vanhoja kunnan ja kirkon virallisia muistiinpanoja, ja hän sanookin löytäneensä lukuisia mainintoja Eliaksen tempuista. Kirkonkirjossa senaikainen Sammatin pappi Luukas Vähälahja valittaa kuinka nuori Elias, tuo paholaisen haltuunsa ottama poika parka, häiriköi piikoja jakuvalla onaniallaan, ensin muka tullen vahingossa yllätetyksi, mutta noin vuotta myöhemmin suorittaen tekonsa avoimesti piikojen kauhistellessa. Kunnankirjat taas puhuvat Eliaksesta hieman eri sävyyn. Tuonaikainen kunnanisä Simeon Käsikäyttö on kirjannut ylös kuinka Eliaksen oikea käsivarsi oli uskomattoman lihaksikas, siitäkin huolimatta että hän ei todistetusti ollut tehnyt päivääkään ruummiillista työtä. Käsikäyttö kuvailee, Helmiäisen mukaan jopa hieman ihailevaan sävyyn, kuinka Elias eräänä kesäiltana hien helmeillessä nuorilla kasvoillaan jännitti oikean käsivartensa valtaisaan puristukseen ja ampui päivän seisemännen lastinsa neljän hurraavan piian rinnuksille. Juuso Helmiäisen mukaan tämä johti hänet Eliaksen unohdetun elämän jäljille...

Elias, Sammatista[muokkaa]

Helmiäinen kuvailee kuinka hän eräänä päivänä koki elämänsä järkytyksen vanhoja arkistoja tonkiessaan. Hän kertoo löytäneensä vanhoja Eliaksen muistikirjoja, joihin nuori Elias on kirjannut ylös filosofisia mietteitään ja varhaisia runoelmia. Tutkijan mukaan Eliaksen ollessa yhdeksäntoista hän joutui vastakkain Luukas Vähälahjan kanssa, joka uhosi Eliakselle tämän joutuvan Helvetin tuleen itsesaastutuksensa johdosta. Helmiäinen kertoo hymyillen kuinka pappi oli jäänyt toiseksi sanankäytön mestarimme kanssa, sillä Elias mainitsee päiväkirjassaan vastanneensa papille

"Jos onania on kerran paholaisen keksintö, miksi se sitten tekee niin jumalaisen hyvää?"

Pappi ei ollut osannut vastata Eliaksen kysymykseen, vaan kävellyt pois sanomatta sanaakaan. Noihin aikoihin Elias alkoi myös vakavasti kirjata ylös runojaan, mutta huomasi joitain käytännön ongelmia. Helmäinen mainitse kuinka Elias erään kerran valittelee

"Kirjoittaminen on hankalaa, kyynärpäätäni sattuu. Vaikuttaa siltä, että kirjoittaminen ja onania yhdessä kuluttavat kyynärniveltäni, mikä on valitettavaa. En tahtoisi lopettaa kirjoittamista..."

Ratkaisu ongelmaan vaikuttaa tulleen hieman yllättävältä taholta. Kerran kunnanisän Simeoni Käsikäytön kanssa keskustellessaan Elias tuli maininneeksi ongelmastaan. Kunnanisä oli Eliaksen muistiinpanojen mukaan ehdottanut että Eliaksen tulisi kokeilla kirjoittamista vasemmalla kädellä. Elias innostui ajatuksesta, mutta todellinen läpimurto hänen muistiinpanojensa mukaan syntyi pari päivää myöhemmin hänen onanoidessaan erään kyökkipiian jaloille. Eliaksen mukaan piika huomautti kuinka vahva Eliaksen oikea käsivarsi oli, mutta vasen taas näytti heinänkorrelta. Tästä Elias sai elämänsä idean: hän opettelisi onanoimaan vasemalla kädellään!

Ankanpojasta joutseneksi[muokkaa]

Tutkija Helmiäisen mukaan tästä läpimurrosta työnjaossa lähti Eliaksen nousu maanlaajuiseen kuuluisuuteen. Elias kuvailee muistiinpanoissaan, ja piiat kirjeissään, kuinka hänen vasen kätensä vahvistui viikko viikolta, ja pian hänen taitonsa nahkasapelin kalistelussa ylittivät hänen aiemmat kykynsä. Piikojen kirjanpidon mukaan Eliaksen ollessa 24 hän pystyi ampumaan kutinsa jopa viidentoista askeleen päästä piikalikan rinnuksille. Helmiäisen mukaan nämä piiat kuvailivat ihaillen kuinka suonet pullistelivat Eliaksen ohimoilla, käsivarsissa, ja aisanvarressa hänen tähdätessään asettaan heitä kohti. Omien sanojensa mukaan Helmiäinen kummasteli pitkään kuinka hän ei löytänyt yhtään mainintaa joissa Elias olisi käyttänyt peistänsä lähitaisteluun. Selityksen tälle hän sai erään muistikirjan sivuilta. Elias kirjoittaa kuinka erään kerran kaksi piikaa

"anelivat minua seivästämään heidät kuin räsynuket, mihin vastasin että Jumala loi miehen kädet nautintoa varten.
Likat anelivat kyyneleet silmissään, mutta sokaisin heidät valtavalla lastilla suoraan silmille, ja kävelin pois vihellellen."

Eliaksen ratkaistua fysiologiset käytännön ongelmansa hän pystyi jälleen myös kirjoittamaan täsyipainoisesti. Hän julkaisi ensimmäisen teoksensa, 'Oodi Onanialle' vuonna 1827 ollessan 25-vuotias. Tässä hänen aikalaistensa kaikkein eniten arvostamassa teoksessaan hän keskittyy elämänsä rakkauteen, itsetyydytykseen. Kirjallisuudentutkija Helmiäisen mukaan tämä selittää erään Kalevalan loppusivuilla olleen katkelman. Kalevalan alkuperäisversioissa teksit päättyy kuvaukseen kuinka kirjoittaja jatkaa matkaansa kohti elämänsä päätettä. Koska katkelmaa ei enää 1960-luvun lopulla osattu selittää, päätettin se poistaa Kalevalasta. Helmiäisen mukaan hänen löytämänsä faktat Eliaksen elämästä kuitenkin auttavat jälkipolvia ymmärtämään katkelman merkityksen. Hän on jo jättänyt vetoomuksen tasavallan presidentille Tarja Haloselle katkelman takaisinliittämisestä Kalevalaan.

Vetelevi virtuoosi[muokkaa]

»Vaeltavi virtuoosi, kylillä, kujilla kiertelevi, kannaksilla käymelevi.

Kirjoittavi kynällänsä, paperille piirustavi, mitä millonkin kuulevi, kummoisia katselevi.

Vaeltavi virtuoosi, vetelevi, venyttävi, lihastansa jännitävi, piikoja pelottelevi.

Vetelevi virtuoosi, aseellansa ammuskelevi, lastejansa lennättävi, suoraan sulojen syleille, kasvoille kaunottarien.

Vanhenevi virtuoosi, hauiksetkin heikkenevi, hinkkausvauhti hidastuvi, sihtikin jo sumentuvi, mut kanki kovana pysyvi.

Vaeltavi virtuoosi, vanhetevi, heikkenevi, silti soiroa silittävi, helpotuksesta huudahtavi, iäti itseään miellyttävi.

Loppu hällä lähenevi, lemmennesteet vähenevi, puolittuvi potenssi, ehtyvi erektiot, himot hiljalleen hyytyvi.

Vaeltavi virtuoosi, auringossa astelevi, kohti elämää ikuista, uutta alkua ajalle, vetelyä vempulalle. »