Yöntimot ja Ertimot

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Yöntimot ja Ertimot on Töölön kansalliseepos. Sen kokosivat etutöölöläiset ylioppilaat Marcus Weinberg ja August Dirkby vuosina 1898-1902. Ensimmäinen painos julkaistiin vuonna 1903. Eepos käsittelee Töölön muinaisia, myyttisiä vaiheita, joiden historiallinen tausta on enimmäkseen hämärän peitossa. Teoksen pääaihe on kahden klaanin tai muun ryhmän, Yöntimojen ja Ertimojen, rinnakkaiselo, joka on väliin kaunista, väliin karua kertomaa. Eepos on kirjoitettu kalevalamittaan, vaikka se ei perustukaan kalevalarunouteen.

Eepoksen tausta ja syntyvaiheet[muokkaa]

Töölön itsenäistyttyä vuonna 1894 perustivat paikalliset ylioppilaat välittömästi komitean pohtimaan töölöläisen kulttuurin kehittämistä. Kansallisromantiikka oli ympäröivässä Suomessa tuohon aikaan kovassa huudossa, ja sen kirkkaimpana tähtenä loisteli Kalevala-niminen eepos. Nuoret lääketieteen opiskelijat Weinberg ja Dirkby halusivat kehittää vastaavan kulttuuriaarteen myös Töölölle. Mahdollisuudet kuitenkin vaikuttivat heikoilta, sillä kansanrunouden perinne oli jo kadonnut Etelä-Suomesta. Niinpä miehet päättivät keksiä eepoksen tarinan itse, ja lähtivät kaikkien kunnon kansallisromantikkojen tapaan etsimään inspiraatiota luonnosta.

Vaellellessaan metsissä hieman Töölön tullista pohjoiseen he kohtasivat vanhan, resuisen äijän, joka keitteli pontikkaa suon reunassa. Tämä Haraldiksi esittäytynyt tyyppi kehotti heitä kallistelemaan kuppia kanssaan, ja saatuaan kuulla, millä asioilla nuoret metsässä notkuivat, hän lupautui auttamaan. Oli kuulemma tiedossa pari juttua juurikin näiltä seuduilta - mutta ajalta, jota ei kukaan enää muistanut. Hyväuskoiset ystävämme Weinberg ja Dirkby tarttuivat innokkaasti tähän oljenkorteen ja pyysivät Haraldia kertomaan lisää.

Weinbergin ja Dirkbyn muistiinpanojen mukaan Harald taisi sekä suomen että ruotsin kielen, eikä ollut niin tarkka siitä, kummalla juttunsa kertoi; joskus kieli saattoi vaihtua kesken lauseenkin. Pojat puhuivat useimpien silloisten helsinkiläisten tavoin vain ruotsia, vaikkakin he olivat kompuroineet yliopistolla läpi suomen kielen alkeet. Idealistisen kansallishengen kyllästäminä he silti päättivät, että eepoksen lopullinen versio olisi suomenkielinen ja lisäksi kalevalaisessa runomitassa. Kun lähtökohdat olivat nämä, voitte kuvitella, millainen työ vaadittiin teoksen saamiseksi kustantajalle - ja minkä verran sillä lopulta oli yhteyksiä Haraldilta kuultuihin tarinoihin.

Aineistoa eeposta varten kerättiin yhteensä tusinalla tapaamisella Haraldin kanssa. Tyypillisesti istuttiin ulkona nuotion ääressä ja hörpittiin viinaksia, Harald tarinoi ja pojat kirjoittivat juttuja muistiin. Syyskuussa 1898 Weinbergillä ja Dirkbyllä oli mielestään kylliksi aineistoa kerättynä, eikä heillä sitä paitsi ollut enää aikaakaan juosta metsissä, koska yliopiston lukukausi alkoi. Siirryttiin siis käännös- ja editointivaiheeseen, josta tuli pitkä ja rasittava. Vaativien lääketieteen opintojensa ohessa nuoret herrat pänttäsivät ankarasti suomen kieltä. Lisäksi he tutkivat Kalevalaa voidakseen jäljitellä sen runomittaa uskottavasti. Ei mikään ihme, että vuonna 1903, kun Yöntimojen ja Ertimojen ensimmäinen painos julkaistiin, ei Helsingin yliopiston lääketieteen opiskelijoiden listassa enää ole nimiä Weinberg ja Dirkby. Mutta tulipahan Töölölle eepos tehtyä.