William Wordsworth

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Star.svg
Tämä artikkeli on kouluesimerkki siitä, miltä hyvä sivu voi näyttää. Älä käytä luovuuttasi, tee vain tasan niin kuin tämänkin artikkelin kirjoittaja on tehnyt.
”Tule esiin valoon ja anna luonnon opettaa”
~William Wordsworth, joka ei tainnut tajuta suojavärityksen päälle mitään. Runoilijat...
"Mitä epäselvemmin puhun, sitä suurempana nerona minua pidetään... Pitääpä kirjoittaa muistiin. Siitä voi olla iloa myöhemmin."

William Wordsworth (syntynyt toukokuussa 1780, kuollut toukokuussa 1850) koki viharakkaussuhdetta toukokuuhun, arvosti runoutta sekä ylipäätään rakastamista. Hän olikin melkoinen romantikko ja valtion virallinen runokone. Joidenkin mukaan hän oli tätä vain kuolemaansa asti, mutta koska hän meni ja kirjoitti joitakin hullun houreistaan ylös, hänen runoutensa on edelleen yhtä elossa kuin hän itse on kuollut, eli ei kovinkaan eloisaa.


Mies menneisyydestä[muokkaa]

”Lapsi on ihmisen isä”
~William Wordsworth, joka ei tainnut tajuta biologiasta mitään. Runoilijat...


William Wordsworth (jonka nimi muuten on ihan hiton sattuva runoilijalle) syntyi Wordsworth Houseen (ei voi olla totta) Englantiin. Paikkakunnan nimi oli Cockermouth[1].

Jo nuorena miehenä William oli tuomittu olemaan runoilija, sillä hänellä oli etäinen virkamiesisä, joka tarjosi hänelle sekä etäisen ja tylsän murjottajan kummasteltavaksi että kartanon, jossa tuhlata aikaansa. Hänen äitinsä opetti pojan lukemaan. Onko asiasta enempää huulta tuuletettava?

Todisteeksi tuomitun asemasta on käytävä se, että tämän yksi siskokin rupesi runoilemaan aikansa kuluksi.

William oli viisihenkisen lapsikatraan ei-esikoinen sekä ei-kuopus, mikä jätti hänet jonnekin keskelle. Sellainen yleensä ajaa lapsen etsimään huomiota millä tahansa tavalla.

Hän ei ilmeisesti tullut toimeen sukulaistensa kanssa ja hautoi sen vuoksi jopa itsemurhaa.[2]

Hän aloitti kirjoittajanuransa sonetilla 1787. Jollei se ilmaannu esiin jonkin englantilaisen vessan roskakorista, se luultavasti on kadonnut iäksi, mutta aloittelevan runoilijan alkutuotannon menettäminen on havaittu tutkimuksissa samanlaiseksi menetykseksi kuin gorillan vasen kives: ei kovin suureksi. Sonetin osoite oli sitä paitsi eurooppalainen lehti, joka kärsi painetun tuotannon heikoista markkinoista niin pahasti, että sen tuottajat päättivat kaukaa viisaina lopettaa koko toiminnan jo 1830-luvulla. Ei ole selvinnyt, ampuivatko lehden tekijät itsensä Williamin sonetin takia vaiko tästä riippumattomista syistä.

Rakkautta ranskalaisittain[muokkaa]

”Mitä helvettiä? Miten se tuon teki?”
~Teini, joka ei ole saanut vielä yhtään.


William päätti tehdä rakkauden kesän vierailun sen ajan festaritunnelmiin, vallankumouksen riskissä otteessa olevaan Ranskaan. Koska kyseessä oli runoilija, ei ollut mikään ihme, että paikallisista löytyi pian kiinnostunutta nuorta naisseuraa. Ei ollut mikään yllätys sekään, että raskaushan tuollaisesta runoilijan kanssa sekoilemisesta seurasi. Annette Vallon sai kunnian olla sanasepon Williamin rakkauden pääteasema.

William, kuten runoilijoilla tuppaa olemaan tapana, oli kuitenkin persaukinen sekä koti-ikävää poteva haihattelija, joten hän päätti herrasmiesmäiseen tapaan paeta yön selässä vaimoehdokastaan. Hän pystyi myöhemmin vetoamaan siihen, että hänen oli mahdotonta mennä sellaiseen paikkaan kuin Ranska, jos siellä oli menossa "Reign of Terror"[3].

Herrasmiesmäiseen brittimiehen tapaan hän kuitenkin myöhemmin tilanteen rauhoituttua[4] päätti olla kunnon kaveri ja tapasi entisen heilansa sekä lehtolapsensa. Saadakseen toisen naisen kanssa naimisiin menemisen kuulostamaan hyvältä asialta hän jopa kirjoitti sonetin.

Lapsella oli oletettavasti jokin nimikin, mutta kukaan ei jaksanut kuunnella tämän näkemyksiä asioista, sillä tämä oli tyttö 1800-luvulla.

Rillumarei[muokkaa]

William, kuten kaikki historian suuret nimet, joutui odottamaan menestystään pitkään, jopa noin pari vuotta runoilemisensa aloittamisen jälkeen. Silloinkin tällä sanasepolla oli täysi työ saavuttaa mainetta ja kunniaa, kun vain yksi varakas hyväntekijä tajusi kuolla ja antaa hänelle perinnön.

Asiat alkoivat todellakin luistaa, kun hän tajusi saman kuin Bart Simpson: paras tapa olla "cool" on seistä jonkun neitimäisen vieressä. Siispä hän sai itselleen androgyynin kaverin Samuel Taylor Coleridgestä, oopiuminhajuisesta vässykästä, jonka nerouden William varasti ja joka lopetti pian runoilun tämän osoittamaan täydelliseen kannustuksen puutteeseen.

Kaksikko sekä Williamin sisko olivatkin monin tavoin tekemisissä toistensa kanssa. Hikipedian pervessien ajatusten työryhmä halusi saada tutkimusrahaa tämän toteamuksen tarkempaa pyörittelemiseen, mutta he unohtuivatkin nauramaan ajatusta siitä, että jotakin asiaa pyöriteltäisiin. Joka tapauksessa runoilijat saivat aikaan sekalaisen kavalkadin sanoituksia, joissa oli niin vähän mitään järkeä, että William sai itseriittoisen idean kutsua sitä kokeilevaksi pelkän paskan sijaan.

Hänen ja Colerigden "Lyyriset balladit"[5] on maininnan arvoinen teos, sillä se on vahvana pohjana Englannin romanttiselle liikkeelle[6]. Tosin tämä tieto on saanut kaikki romantiikan nälkäisten vaimojen aviomiehet vaatimaan, että kaksikko revittäisiin ylös haudoistaan ja hakattaisiin puukepeillä varmasti hengettömiksi.

Rajoittimet[7][muokkaa]

”Ennen minä pyyhkisin tällä perseeni kuin antaisin sen näyttelijöille luettavaksi, mutta varmaan siitä jäisi enemmän paskaa reikään kuin sillä saisi putsattua!”
~Thomas Harris naama punaisena


William Wordsworth uskaltautui eläessään kirjoittamaan yhden näytelmän, ja ilmeisesti siitä ei ollut ennustettu mitään yleisömenestystä. Hän otti teoksestaan saamansa kritiikin niin pahasti, että häneltä meni vuosikymmeniä saada se uudelleen sellaiseen kuntoon, jossa hän vapisevin käsin kesti antaa sen kenellekään arvosteltavaksi. William oli ladannut myös musketin valmiiksi, jotta hän voisi paeta murheiden alhoksi muuttuvaa maailmaa kritiikin toistuessa.

Saksa masentaa kotiin palaavankin[8][muokkaa]

William sekä hänen hännystelijänsä vierailivat myös Saksassa, jotta he voisivat haaveilla siten kotiin pääsemisestä ja kokea suuria tunteita. Tämä kaikki siis vapaaehtoisesti, sillä he eivät tainneet tajuta, että kyllä se olisi engelsmanneilta onnistunut muillakin tavoilla.

Kotiin palattuaan he viettivät aikaansa järven rannalla jutellen turhanpäiväisiä ja kirjoitellen kaikille vapaille pinnoille. Heidän toimintansa oli siis maailmalle yhtä kannattavaa kuin grillibileitä pitävän suomalaisnuorison viikonloppu.

Rakkaus on sijoitus[muokkaa]

Kuten runoilijoilla on tapana, William ei olisi saanut naista tyydytetyksi, jollei hän olisi saanut sitä varten rahaa. Samoin ei ollut yllätys, että pappa-betalar-periaatteella hän pääsi kuin pääsikin naimisiin. Mary Hutchinson sai kunnian olla sanasepon alttariheila.

Kuten runoilijoilla on tapana, William oli haka tekemään lapsia mutta melkoinen tunari pitämään ne elossa. Kaksi viidestä eli sentään pidempään kuin vanhempansa, mikä luonnossa olisi jo hyvä saavutus, mutta joka 2000-luvun Englannissa voisi olla valittamisen aihe naapureille. (Asia riippuu tosin Hikipedian kansainvälisyystiimin mukaan paikkakunnasta.)

Vahvoja tunteita[muokkaa]

Wordsworth haki paljon inspiraatiota luonnon huomioimisesta. Tässä luonto kiittää luonnonystävää metsässä järjestetyssä William Wordsworth -lukupiirissä.

William Wordsworth kirjoitti mielellään, erityisesti järvenrantaloikoilunsa aikana, sellaisistakin tuntemuksista kuin:

  • Menetys
  • Kestäminen
  • Eroon joutuminen
  • Hylkäys
  • Kuolema
  • Miten tehdä parannus, kun tänä aamuna nähdessäni jäniksen pellolla ei sydämeni vastannut riemuiten

Tästä syystä hänelle ovat elämäntyöpalkintoa vaatineet muun muassa:

  • Tuntematon kotiäiti
  • Suomi
  • Kaikki itkuvirsirockia ja ainakin Yön tuotantoa kuuntelevat
  • Jokainen, joka humalassa pitää kaikkia edellä mainittuja asiantiloja luultavina ja välittöminä
  • Teinien liitto
  • Vieroitettu pentu, eläinlajista riippumatta
    • Tähän lasketaan jopa se viisikymppinen alkoholisti, joka tappelee dementoituvan äitinsä kanssa siitä, kumpi pilasi ja kumman elämän
  • Töihinsä kyllästynyt sorvin äärellä

Edellä mainituista syistä on myös pidetty oletettavana, että juuri tästä syystä hänen tuotantonsa alkoi takkuilla 1800-luvun edetessä.[9] Jos tuollaisista asioista sanoo kaiken sanomisen arvoisen, niin ei siinä paljon runoilemisen aihetta sitten jääkään. (Lukuun ottamatta ehkä työttömyystoimiston hakulomaketta työttömäksi hakemista varten, sillä siinä vaiheessa saa alkaa runoilla koko menneisyytensä edestä.)

Hänen ystävänsä oopiumin käyttö sekä vaimonsa halvaantuminen olivat siis runoilijalle jonkinlaisia onnenpotkuja. (Jos hän tosin olisi sanonut asian ääneen vaimonsa kuullen, niin tämä olisi saattanut yrittää antaa hänelle varsin onnettoman potkun suoraan perseelle.)

Kunnianosoituksena[muokkaa]

Monien muiden kunniamainintojen ohella hänestä tehtiin 1843 Englannin Poet Laureate (vapaasti kääntäen Runoileva Riikinkukko). Kun hän pelästyi sellaisen kunnian olevan kuolemantuomio (sillä yksikään sen kantajista ei ollut vielä elänyt ikuisesti), niin häntä rauhoitteli itse pääministeri sanomalla, ettei kukaan odottanut Williamin todella tekevän mitään. Kuten runoilijoilla on tapana, ei William saanutkaan aikaan yhtään mitään. Pääministerille asia oli kiusallinen, sillä hän oli luullut kuivan brittimiehen elkein antamansa sarkasmin tulleen ymmärretyksi oikein.

Suloinen haudan rauha[muokkaa]

”Täytä paperisi sydämestä keuhkoamalla”
~ William Wordsworth, joka varmaan erehtyi luulemaan keuhkotautia uuden runoudenpuuskan alkumainingeiksi[10]. Runoilijat...


William Wordworth (Hikipedia varoittaa lukemasta eteenpäin, jos olet allerginen ironialle) kuoli keuhkopussin tulehdukseen, eli runoilija oli ilmeisesti runoillut niin täysin palkein, ettei hänen kehonsa enää vain kestänyt enempää.

Hetken aikaa Williamin keuhkojen oletettiin sisältävän taikavoimia korvatulehdusta vastaan ja jauhettiin uutteeksi lääkeaineeseen. Myöhemmin selvisi, että krooniset korvatulehdukset olivatkin olleet vain Williamin runojen kuuntelemisen tulosta ja ettei keuhkoilla suoraan ollutkaan asian kanssa mitään epäpyhää tekemistä.

Kummittelua[muokkaa]

Saattoi olla Wordsworthin autuus, että tämä ei elänyt pidempään. Jos hän olisi ollut elossa näkemään nykyrunouden ja romantiikan tilan, niin tämä olisi varmaan tehnyt suomalaiset.

William, runoilija kun oli, ei saanut aikaan parasta teostaan ennen kuin hän oli jo kylmä ja jäykkä. (Tässä ei ollut kyseessä kiertoilmaus siitä, että Williamista olisi muuttunut aamu neljältä ovella odottava vaimo.) Kuten niin usein, vaimo Mary sai tehdä miehestään maailman silmissä kuolemattoman julkaisemalla haihattelijamiehensä teoksen The Prelude. On melkein naurun aihe, että teoksen nimi viittaa alkuun, vaikka siitä ei meinannut tulla loppua sitten millään. Hollywoodissa tapellaan parasta aikaa siitä, kenellä tulee olemaan oikeus munata tämän kesken jäänyt trilogia ja kääriä siitä voitot.


”Aloittaaksesi, aloita”
~ William Wordsworth, tekopyhä pieru. Runoilijat...


Viitteet[muokkaa]

  1. Buaahahahahaahaaaa! Ha ha... H-ha ha... Anteeksi
  2. Runoilija, joka hautoo intomielisyyden vallassa itsemurhaa. Ei voisi uskoa.
  3. Hän pelkäsi, että jos kerran hän oli jo tavannut yhden ranskattaren ja oli jo pulassa, niin hän voisi jättää Neiti Giljotiinin tapaamisen väliin
  4. Joku tajusi vuosien jälkeen selittää tälle, että Jeanne d'Arc olikin murhattu jo ajat sitten ja että naista itseään lukuun ottamatta muut ranskalaiset eivät jaksaneet kantaa siitä enää kaunaa
  5. Kaksi Hikipedian perverssin ajattelun työryhmän jäsentä tukehtui nauruunsa kesken pullakahvien luettuaan nimen väärin. Heidät on haudattu nimettömiin hautoihin Hikipedian serverilaatikon viereen jonnekin metsänlaitaan.
  6. Tämä toteamus sai loput Hikipedian perverssien ajatuksien työryhmästä nauramaan itsensä hengiltä. Kirottu olkoon William Wordsworth!
  7. Monet toisen asteen opiskelijat ammattikouluista ovat olleet hyvin pettyneitä tultuaan huijatuksi lukemaan teos alusta loppuun, ennen kuin nämä neropatit tajusivat, ettei aihe tule olemaan heidän olettamansa
  8. Werhmachtin sotilaan suusta
  9. Vasta 1814 ilmestynyt ylipitkä ja puiseva The Excursion tunnetaan lähinnä siitä, miten suosittu se oli romanttisten runoilijoiden seuraavan sukupolven edustajien pilkan kohteena.
  10. eikä silti arvostanut John Keatsia, kuten ei ketään muutakaan toista aikalaisrunoilijaa

Katso myös[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]