Viskositeetti
Viskositeetti on lyhyesti sanottuna nesteen mömmöisyyden ilmaiseva suure. ((Kuvittele tähän väliin jotain tyyliin: "[Hauska pilailunimi] keksi viskositeetin vuonna [Kaksi ajankohtaan etäisesti liittyvää asiaa] [tehdessään jotain huvittavaa].")) Mikäli haluat pyöräyttää pellepätemislukemasi taivaisiin, voit myös vaahdota kulli pystyssä ystävillesi siitä, että kaasuillakin on viskositeetti ja siitä miten sekä nesteet että kaasut voidaan yhdistää nimen "fluidi" alle.
Viskositeetin yksikkönä käytetään viskootteja[1]. Kunkin homogeenisen[2] nesteen viskositeettia ei kyetä erillisesti määrittelemään, joten ne joudutaan arvioimaan sormella kokeilemalla ja vertaamalla tuntemusta veden viskositeettiin. Veden viskositeettiarvo on määritelty sopimuksella yhdeksi viskootiksi. Viskositeetin kasvaessa aineen mömmöisyys lisääntyy ja siitä tulee sellaista siirappimaisempaa mönjää. Ehkä siitä jää jopa roikkumaan sellaisia tahmaisia säikeitä, hyh! Vastaavasti Viskositeetin laskiessa aineen mömmösisyys vähenee. Matalaviskoottiset aineet ovat varsin mitäänsanomattomia ja niiden erakoituneet molekyylit eivät suostu kanssakäymiseen[3] tiedemiehen sormen kanssa. Jos uima-altaan täyttäisi jollain hyvin mataviskoottisella aineella, ehkäpä huoneenlämpöisellä dioksidilla, ei fluidiin osuminen esim. kymmenestä metristä tuntuisi niin voimakkaana täräyksenä kuin vedellä täytettyyn altaaseen hypätessä.
Aineen viskositeetti muuttuu lämpötilan muutosten mukana. Nyrkkisäännön[4] mukaan aineen lämpötilan kasvaessa sen viskositeetti laskee. Tämän takia ainoastaan hyvin harvat rohkeat tiedemiessielut jaksavat suorittaa päivästä toiseen viskositeettikokeita äärimmäisen korkeissa lämpötiloissa olevilla aineilla vain tuottaakseen melko yhdentekeviä lisäyksiä koulukirjojen viimeisillä sivuilla oleviin taulukoihin, joita kukaan ei kuitenkaan ikinä lue.
