Virginia Woolf

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Virginia Woolf (syntynyt vetisestä kehdostaan 1882, kuollut vetiseen hautaansa 1941) oli joku englantilainen harvahammas, joka rikkoi kaikkia Englannin lakeja olemalla edistyksellinen. Hän haki tätä kehitystä pahoinpitelemällä papereita kynällä omien ahdistustensa tappamiseksi.

Kirjailijasta on nykyään tullut feministien eräs merkkihenkilö. Feministit eivät ilmeisesti ole kysyneet Virginian mielipidettä asiaan, mutta feministin kiertävän kysymykset tästä asiasta valittamalla ”patriarkaalisesta paskan heittämisestä”.

Virginialla oletetaan olleen mielenterveydellisiä ongelmia. Hän ainakin kirjoitti kirjan koirana, nai juutalaisen sekä teki suomalaiset.

Pentuvuodet[muokkaa]

Käsi ylös. Kuka uskoisi tätä naista edistysmieliseksi, jos ei tästä mitään olisi lukenut?

Virginia Woolf syntyi ihmis-vanhemmille (ei siis susille)[1] Lontoossa. Hänen tulevasta, mielenterveysongelmien riuduttamasta elämästä, saattoi antaa viitteitä hänen alkuminuuttiensa kiljuminen sekä hallitsemattomat ruumiin liikkeensä. Toisaalta, monet tahot ovat jälkikäteen halunneet selittää nämä erikoisuudet vain naisen normaalina hysteriana kaikkea yllättävää ja odottamatonta kohtaan. Häneltä meni tavallista kauemmin oppia puhumaan ymmärrettäviä lauseita, mikä oli omiaan ennustamaan hänen tulevaa ammatinvalintaansa kirjailijana. Taiteilijan luonteelleen ominaisesti hän kertoi jo lapsina tarinoita, pelottelemalla heitä naapurien Dilkeseillä.

Jälleen kerran historian saralla nepotismi paistaa läpi, sillä Woolf oli kotikoulua käyvä rikkaan seikkailijan sekä mallin tytär. Molemmat vanhemmat olivat jo kerran menettäneet puolisonsa, joten talo oli tuhannenmoinen sekamelska erilaisia jälkeläisiä. Kyseessä oli siis lauma[2] Huhujen mukaan tuona aikana hän ja yksi hänen siskoistaan joutui velipuolien leikkien takia tiukoille.

Hikipedia ei suoraan sanoen saavuttanut selvää syytä sille, miksi ihmisen on pakko sekoilla kaiken päivää ja toistuvasti. Hän pääsi perheineen kesäasunnollekin joka vuosi![3]

Luumunperä[muokkaa]

Virginia muutti orvoksi tultuaan Bloomsbury-nimiselle paikkakunnalle ja päätti heti liittyä epäilyttävän sakin muodostamaan ”Bloomsburyn jengiin”, todistaen samalla ikänsä jatkuvan edistysmielisyyden kaipuun. Tämä pahamaineinen joukko terrorisoi kammottavalla tavalla paikallista yhteisöä istumalla ringissä ja höpöttelemällä ylilennokasta sontaa. Jokainen, joka erehtyi jengin lähistölle, kärsi aikalaiskuvausten mukaan kammottavasta korvien soimisesta viikkoja.

Jengin ehkä pahamaineisin tempaus oli esiintyä neeker...[4] abyssiinialaisina korkea-arvoisina delegaation jäseninä. (Virgian naisellisesta kauneudesta kertoo jotakin, että hän esiintyi miehenä...)

Virginia, Edistysmielinen[muokkaa]

Virginia päätti elää kuten kenen tahansa kunnon rohkean naisen kuuluisi, ja hän nai juutalaisen. Mikä siinä oli niin edistysmielistä? Hän kutsui miestään ”pennittömäksi jutskuksi”, koska tällä ei ollut. Tosin hänen aviomiehensä otti osaa hänen teostensa kustantamiseen, joten se asia lässähti takaisin uomiinsa nopeasti.

Saadakseen oikeasti aikaan jotakin edistyksellistä, hän päätti hommata itselleen hoidon, ja koska tarkoitus oli olla edistysmielinen, tämän oli oltava nainen. Vita Sackville-West sai kunnian olla hänen bi-seksuaalinen seikkailunsa.

(Tässä kohtaa Hikipedian kaikki miespuoliset jäsenet tuhannen kilometrin säteellä tuulettivat selittämättömässä spontaanisuuren puuskassa nyrkillä ilmaan.)

Suomettuminen[muokkaa]

Viimeisimmän teoksensa valmistumisen jälkeen Virginia sortui jälleen yhteen hänen monista mielenterveydellisistä kuopistaan, masentui pahasti ja alkoi kärsiä. Kiukuttelevasta lapsellisuudesta todistaa se, että hän käytti masennuksensa tekosyynä toisen maailmansodan pommituksien aiheuttamaa talonsa tuhoutumista sekä huonoja arvosteluja, väsymystä, tulevaisuuden pelkoa, epäloogista suolen toimintaa sekä ihan vain yleistä vitutusta.

Virginia, kirjailijan omaperäisyydellään, ei voinutkaan kuvitella vain hyppäävänsä narun jatkoksi puun oksasta tai muuta perinteistä keinoa. Saattaa olla, että törmäsi eräänä viikonloppuna eksyneeseen viinarallin jäseneen, mutta hän päätti tunkea takkinsa täyteen kiviä ja hukuttautua lähimpään vesistöön.

Hänen kuolemansa jälkeen, kuten usein on tapana julkisuuden henkilöiden kanssa, Virginian maine pääsi vapaaksi naisen mielivallan alta ja pakeni maailmalle, milloin aallon pohjalle ja milloin vuoren huipulle.

Virginian teokset[muokkaa]

Virginia aloitti etenemisensä kohti maineensa kunniaa 1900 kirjoittelemalla novellin ja jatkamalla siitä, vähän kuin lasten haasteeksi tehty kartta hampurilaispaikoissa. Hän oli aikuinen, joten häneltä tämä eteneminen teoksesta toiseen onnistui epäreilulla menestyksellä.

Hänen teostensa on sanottu olevan edistyksellisiä kokeiluita ainakin niiden ajatusvirran vuoksi. Hikipediaan hänen mikä tahansa teos siis voitaisiin tällä perusteella siirtää sivu kerrallaan. (Eräs Hikipedian artikkelien kirjoittaja päättikin tehdä Woolfista sivuston kunniajäsenen, mutta huomatessaan tämän mädäntyneen jonkin verran sitten viimeisen julkisen esiintymisensä, asia jäi hautumaan.[5])

Virginialla oli ilmeisesti myös tapana kirjoittaa melko tylsiä ja tapahtumaköyhiä pätkiä, joista hahmojen ylivaihteella käyvän aistimaailman avulla tulee kiinnostavaa. Tämän takia Woolfia pitää nerona kaikki huumeiden käyttäjät kaikkialla.

Teokset[muokkaa]

Virginian teoksia, joiden raflaavuudesta voi päätellä kaiken jo pelkistä nimistä.

To the Lighthouse

Kahden päivän välillä on aikaa ja on sotimista ja naisia ahdistaa.

(Teoksesta on tehty hyvin hyvin hyvin hyvin löyhästi alkuperäisteosta sivuavat pelit "Bioshock" sekä "Bioshock:Infinite"[6])

Orlando

Monta sataa vuotta elävä monarkki muuttuu spontaanisti naiseksi. Kirja on ilmeisesti leikkimielisesti kirjoitettu.[7]

The Waves

Kuuden kaveruksen touhusta tulee epämääräistä runollista sekoilua. (Kuvauksen mukaan kaikki 2000-luvun kotivideot miltä tahansa lauantailta tai sunnuntailta pitäisi nimetä kirjan mukaan.)

Flush: A Biography

Koiran näkökulmasta kirjoitettu kirja peilaa osittain omaelämänkerrallisesti asioita[8]

Between the Acts

Hikipedia ei suoraan sanoen päässyt selvyyteen siitä, mitä tämä teos oli olevinaan. Työryhmän jäsenet päättivätkin olla Virginian jäljissä edistyksellisiä, ja teoksen nimen perusteella kyseessä on edellisen ryöstönsä rahat huumeisiin käyttänyt nisti, joka uutta tekoaan suunnitellessaan peilaa elämäänsä kusella marinoidun juna-aseman heijastavan metalliseinän pinnasta.

Virginian heikot hetket[muokkaa]

Huhujen mukaan Virginian muistosäätiö maksoi kipeät rahat vetääkseen tämän kuvan taiteilijasta pois julkisuudesta. Hikipedia, avoimmuuden asialla kuten kirjailijakin, ei sellaisen seikan anna hidastaa itseään.

Virginia Woolf tuli tunnetuksi omalta osaltaan myös hänen lukuisten hermoromahduksiensa takia. Hän ei vain kokenut niitä vaan suurin piirtein päätyi harrastamaan niitä. Taiteilijan asemansa takia myöhemmät sukupolvet ovat nostattaneet hänet sen takia sisältäpäin syödyn neron asemaan (mutta ei se mikään nerouden merkki ole, sillä kuka tahansa pystyy siihen käymällä ulkona ja syömällä mutaa, kunnes jokin kihomato suostuu säälistä sisälle suoliisi).

Eräs mahdollinen syy tällaiseen oli lapsuudessa. Hänen äitinsä opetti lapselleen latinaa, historiaa sekä ranskaa jo ennen kuin tämä oli seitsemän vuotias. Hikipedian kuusivuotiaiden koeryhmästä kaikki jäsenet sekosivat tätä yrittäessä jo ensimmäisen viikon aikana. (Kolme heistä hukuttautui myöhemmin, mutta koeryhmän jäsenten suomalaistausta voi selittää tätä paremmin, sillä kukaan heistä ei ruvennut kirjailijaksi ennen tekoaan.) Hänen myös tiedetään eräänä kesänä kuvitelleen kuningas Edward VII:nen kuiskailleen hänelle pensaista. (Tosin mistä sitä englesmannien kanssa tietää?)

Harmittava juttu oli se, että hänen tiedettiin saavan erityisen pahan masennuskauden aina kirjan kirjoittamisen jälkeen, mikä kirjailijanerolle olisi luullut ehkä avaavan joitakin päättelyketjuja. Joskus osuu, joskus ei.

Ja ennen kuin häntä saa tuomita liikaa, on jokaisen syytä ottaa huomioon, että hänen aviomiehensä haukkui koirille, kunnes nämä alistuivat pelosta[9] ja omisti apinan. (Täyttä varmuutta ei ole yrittikö aviomies puhua apinankin kanssa, mutta voi olla ettei apina suostunut puhumaan tämän kanssa.) Virginia itse uskoi eräänä kesänä lintujen laulavan puissa kreikan kielellä

Ihme kiukuttelua[muokkaa]

Hänen mielenterveydellisiä heilahduksia aiheuttivat muun muassa:

  • Hänen äitinsa kuolema
    • Ihme kiukuttelua, kun kerran isä vielä jäi henkiin
  • Hänen isänsä kuolemansa
    • Ihme kiukuttelua, kun hänellä kerran oli sisaruksia
  • Sisaruskateus
  • Hänen vaatteidensa pilkkaaminen
  • Hänen masennuksensa
    • Miksi ihmeessä hänen oli mentävä sellaisien tunnetilojen kanssa sekoilemaan?
  • Jengiläisyyden tuoma paine olla ”kova jätkä”
    • Varsinkin, kun oli pakko pukeutua sellaiseksi, vieläpä mustaksi
  • Kansantalous
    • Kaikkia se jossakin elämän vaiheessa masentaa
  • Juutalaiset (tämä on kyllä vain huhu)
    • Juutalainen aviomies olikin tästä syystä mielenterveydellisesti neronleimaus
  • Lesbo-suhteen piilottelu
  • Kristittyjen uskon puute
    • Missä kohtaa masennus aviomiehen takia vasta olikin ääliömäistä
  • Rahan puute
  • Usko siihen, että James Joyce yritti perustaa kulttia lukijoidensa avulla
  • Rikastumisen tuoma syyllisyys
  • Lontoon pommitukset
  • Toinen maailmansota
    • Hänellä ja hänen miehellään oli natsien mahdollista voittoa varten varalla tarpeeksi bensaa, jotta he voisivat tarvittaessa tappaa itsensä auton pakokaasuilla[10].
  • Aleksander Stubbin päätökset (kirjailijoilla on usein kykyä tehdä perusteluita arvauksia tulevaisuudesta)
  • Peilikuva
    • (Kai se muistettiin jo mainita, että hän kelpasi mustasta miehestä?)
  • Huonot arvostelut
  • Veden pinnan korkeus

Johtopäätös[muokkaa]

Mahdollisesti viimeinen kuva, joka taiteilijasta on otettu. (Kuva voi esittää myös märkää karvakasaa, mutta tarkkaa varmuutta on vaikeaa saada.)

Ehkä Virginia olikin hullu, koska hän ei tehnyt itselleen mitään jo paljon aikaisemmin.

Virginian edistysaskeleet[muokkaa]

Jopa englantilaiseksi, Virginia osoitti tempauksillaan, ettei hän ollut mikään ”tylsä tavis”.

Jengiväkivalta

Hänen osallisuutensa Bloomsburyn tempaukseen aiheutti pahan luokan maineen menetyksen merivoimille sekä ylipäätään militaristisille piireille. Nykyaikaisille pasifisteille voikin olla noloa tunnustaa, että useat heistä peittoaisi lauma uppiniskaisia kirjailijaneroja.

Feminismi

Virginia Woolf on, ensin pohjilla olleen maineensa jälkeen, tullut eräänlainen naisasialiikkeen ikoni. Hänen teoksiensa uudet ajatukset sekä monet kokeilut ovat saattaneet hänet tunnetuksi feminismin edustajana. (Tosiasiassa hän tuki eniten liikettä kirjoittamalla osoitteita kirjeisiin. Vallankumousta vailla rajoja, eikö vain? )

Tarkalleen ottaen hänen maineensa tällä saralla kumpuaa hänen tavastaan kiukutella teoksissaan naisien kohtaamista vaikeuksista sekä hänen lesbouteen viittaavista osista teoksissaan. Tämän takia hän onkin kaikkien taistelevien naisten (sekä kaikkien miesten, jotka eivät ole nähneet Virginian tai hänen rakastajattarensa kuvia) suuri sankari.

Feministit kaikkialla ovatkin (kielitaitoista, avoimuuteen nojannutta sekä taitavaa vaikkakin herkkää) esikuvaansa kunnioittaakseen tehneet itsestään räyhäävän joukon väkivaltaisia, muutamia lauseita toistavia öykkäreitä, joiden käsitys tyttöjen välisestä rakkaudesta on kalju sekä ainakin yksi tilille saatu miehen murha.[11]

Antisemitismi

Häneltä on saatu kerätty epäselvä lista lausuntoja sekä viittauksia, joiden perusteella saattaa olla mahdollista, että hän käsitteli juutalaisia stereotyyppisesti. (Virginia pakotti miehensä huolehtimaan talouden kirjanpidosta heti huomattuaan, ettei se onnistu häneltä itseltään. Miten paljon pahemmaksi stereotypisointi voisi siitä enää mennä?)

Antisemitistille epämääräinen ominaisuus oli se, että hän ilmeisesti vihasi natseja sekä Hitleriä.

Virginiaa yritettiin tavoitella kommentoimaan näitä hieman arkaluontoisia väitteitä, mutta hän ilmeisesti ei vaivautunut kääntymään haudassaan, jotta mitään haastattelua olisi saatu aikaan.[12]


Viitteet[muokkaa]

  1. Liian helppo? Tämä on Hikipedia, ihmiset!
  2. Oho... tuotakin voisi pitää susi-vitsinä. Ei muistella näitä liian tarkkaan
  3. Jokainen, joka on ollut kesälomalla mökillä, päättelee lauseen sarkasmiarvon.
  4. Hikipedian työryhmä juuri saamien tietojen mukaan Pekka Puupää ja Pätkä ovat nostaneet kanteen ”Bloomsburyn jengiä” vastaan. Kanne saadaan liikkeelle heti, kun kaikki jengin jäsenet sekä kantajat on saatu kaivettua haudoistaan esitutkinnan aloittamiseksi.
  5. Asian hautasi takaisin lopullisesti Virginian osallisuus oikeusjutussa ”Pekka ja Pätkä vastaan 'Bloomsburyn jengi'”
  6. No, niissä on majakka, jolle saavutaan.
  7. Ohikulkijan kommentti: ”Ihanx tosi?”
  8. Ei perkele... Miten tämä voi olla reilua? Ei tästä mitenkään saisi vielä heittää jotakin susivitsiä? Pliis?
  9. Miten helvetissä tuli suostuttua niiden susi-vitsien lopettamiseen?
  10. Ette voi olla tosissanne. Hän siis ajatteli PAETA NATSEJA KAASUTTAMALLA ITSENSÄ JA JUUTALAISEN MIEHENSÄ! Voi yhden tähden...
  11. Menee aika lailla hyvän maun rajoilla, mutta miettikääpä kontrastia ennen kuin vedätte ketään hirteen
  12. Virginian muistosäätiötä johtava taho ilmoitti, että Pekka Puupään ja Pätkän nostaman lakijutun selviämiseen asti mitään suomeksi ymmärrettäviä lausuntoja ei tulla antamaan

Katso myös[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]