Viktor Urbán

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Viktor Urbán (1881 Kampin metroasema – 1973 Keski-Pasila) oli suomalainen viherfasistinen päättäjä, kansanedustusmies, Niinistöjen Ville, Sauli ja Jussi poliittinen esikuva sekä Helsingin soijamaitolattekulttuurin uranuurtaja. Urbán syntyi Keski-Euroopasta lähtöisin olleeseen keskiluokkaiseen keskustalaisperheeseen Keski-Pasilan metroasemalla vuonna 1881 syysmyrskyssä juuri kun ravustuskausi oli alkanut. Hänen isänsä oli edistysmielinen konservatiivi ja äitinsä ääriliberaali sosialisti. Perhe hankki elantonsa myymällä erilaisia laaman merinovillasta valmistettuja tuotteita ja chiasiemenpuuroa. Perhe asui kaupunkibulebardin varrella loft-asunnossa ja kärsi talousongelmista, koska heillä ei ollut rahaa maksaa vastiketta eläkevakuutusyhtiön omistamalle kiinteistöosakeyhtiölle. Urban kirjoitti ylioppilaaksi Keski-Haagan Montessori-päiväkodista ja valmistui eläinlääketaiteen lisensiaatiksi Stadin ammattiopistosta vuonna 1900. Hän päätti hakeutua keskelle urbaania sykkivää kaupunkikulttuuria ja muuttikin Kalasatamaan luomukaupan yläkertaan, ja koska Kekkosen valtakautena maata koetteli vakava lama, niin hän joutui alentumaan tekemään töitä sen sijaan, että olisi voinut fiilistellä Bob Dylanin ja Tauskin musiikkia artesaanioluen äärellä tai pyöräillen kaupunkifillarilla Keskuspuistossa, joka oli sirretty tilanpuutteen vuoksi Lohjalle. Hän sai tutkijan pestin (ei Budan, vaan Pestin) Helsingin rakennusviraston pysäköinninvalvonnasta. Hänen tehtävänsä oli selvittää, olivatko harvinaiset lajit Privatmotoristus espoolainensis ja Tributarius helsinkiensis kuolleet kokonaan sukupuuttoon vai oliko niitä löydettävissä jostain. Hänelle annettiin lupa tappaa löydet yksilöt viherpopulismilla ja nyhtökauramonoksidilla, mutta hartaasta etsiskelystä huolimatta näitä veronmaksajia ei enää löytynyt. Privatmotoristus espoolainensis oli hävitetty kokonaan Länsimetro-Birkenaun kaasukammioissa ja Leppävaara-Auswitzissa Zyklon-Soijanakiksi kutsutulla myrkyllä ja loput yksilöt "nopeusvalvontakameroiksi" kutsutuilla tienvarsipommeilla sekä "parkkipirkko" nimisillä lähitaistelijoilla. Veronmaksajia esiintyi vain Lehtisaaren Sosialistisessa Neuvototasavallassa sekä Kauniaisten separatistialueilla, joissa viimeiset sissitaistelijat puolustivat maailman korkeinta 16-prosenttista kunnallisveroaan. Viktor Urban ei lannistunut vaan hän meni töihin Natoon liittyneen Uudenmaan sote-alueen puolustusvoimien esikuntaan jossa hiottiin uusia sotataktiikoita pitkässä sodassa Hämeen ja Pirkanmaan sosialistista federatiivista tasavaltaa ja Varsinais-Ruotsin kuningaskuntaa vastaan. Uudenmaan yksityistetyt ja kilpailutetut puolustusvoimat kärsivät merkittäviä tappioita ja lähes kaikki Dextra-hävittäjät ja Mehiläinen-pommikoneet olivat tuhoutuneet. Muutama Panama-luokan veronkiertoalus jatkoi yhä etenemistään kohti Länsi-Turunmaata mutta Ahvenanmaan islamilaisen kalifaatin useat raketti-iskut vaurioittivat laivastoa. Viktor Urban hämmästytti onnistuttuaan neuvottelemaan rauhansopimuksen Tammergradissa Hämeen ja Pirkanmaan politbyroon johtaja Vladimir Kepulaisen ja Varsinais-Ruotsin kuninkaan Matti ja Teppo IVn kanssa. Hänen uskomattoman diplomaattitaitonsa ansiosta nämä maat aloittivat Pannukakkusodaksi kutsutun terrorisminvastaisen taistelun Ahvenanmaan islamistikapinallisia vastaan. Koska näiden maiden omat sotilaat olivat jo kuolleet keskimäisissä taisteluissa, käytettiin virolaisia ja kainuulaisia "risteilymatkustajiksi" kutsuttuja pelättyjä palkkasotureita, jotka kulkivat Viking ja Silja-luokan lentotukialuksilla käyttäen aseinaan tax-free ostoksia, karaokea ja huumoria.

Katso myös[muokkaa]