Velhomaailma

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Star.svg
Tämä artikkeli on kouluesimerkki siitä, miltä hyvä sivu voi näyttää. Tee näin.

Velhomaailma on Hikipedian kömpelö yritys saada kaikki J.K. Rowlingin Harry Potterin elämää käsitteleviin nuortenromaaneihin liittyvät aiheet saman otsakkeen alle. Velhomaailma oli tökerösti johdettu henkisesti vetelän brittiläisen taikaväestön asuttama takapajula, jonka olemassaolon Rowling paljasti meille 90-luvulla.

Velhomaailman perustivat neljä englantilaista (paitsi jälkimmäinen, joka luonteensa puolesta vaikuttaa skotilta): Godrick Rohkelikko, Rowena Korpinkynsi, Helga Puuskupuh ja Salazar Luihuinen. Nämä syntyivät jonkin omituisen sattuman tuloksena velhoiksi ja perustivat koulun. Luihuinen kuitenkin erosi[1] ja lähti kiertämään maailmaa (tämän takia myös Ranskassa ja Bulgariassa on velhoja). Ensin hän kuitenkin rakennutti salaisuuksien kammion ja piilotti sinne basilikan, jonka on aina 50 vuoden välein koulukiusattava Harry-nimisiä poikia.

Poliittinen järjestelmä

Jos olet velho, tämä Alcatrazilta näyttävä rakennus on oikeasti Azkaban. Jos taas olet jästi, et lukenut äskeistä tekstiä. Unhoituta!

Velhomaailmassa on vallassa autoritaarinen järjestelmä, jonka johdossa on taikaministeri. Hallinnolla ei ole kansanedustuslaitosta ja hallinnon kanssa eri mieltä olevia vainotaan avoimesti, kuten Dumbledorea hänen väittäessään hänen-joka-jääköön-nimeämättä[2] palanneen. Velhojen väliinpitämättömyys jästimaailmaa kohtaan on vieraannuttanut heidät vallan kolmijako-opin kaltaisista ajatuksista. Näin ollen lainsäädäntö- tuomio- ja toimeenpanovalta ovat kaikki taikaministeriön alaisuudessa. Velhomaailmassa onkin yleistä, että oikeudenkäynnissä syyttäjä on osa juryä tai jopa tuomari, kuten Harryn alaikäisten taikuutta käsitelleessä oikeudenkäynnissä. Velhomaailmassa ei taida myöskään olla perustuslakia, kun ottaa huomioon Cornelius Toffeen oikeudet määrätä asetuksia, jotka valtuuttivat Tylypahkan yli-inkvisiittorin kiduttamaan oppilaita mm. ruoskalla ja peukaloruuveilla.

Velhomaailmassa on myös mahdollista lähettää ihminen Azkabanin vankilaan ilman oikeudenkäyntiä, kuten Sirius Mustan tapaus osoitti. Velhojen julmat oikeuskäytännöt herättävät väkisinkin oudoksuntaa, varsinkin kun ottaa huomioon, että heidän olisi mahdollista saada syyllinen selville yksinkertaisesti totuusseerumin avulla. Todistetusti Azkabaniin lähettämiselle on yleensä melko heppoiset perusteet; Peter "Pikku-Pee" Piskuilanin kadotessa hänet julistettiin välittömästi kuolleeksi, ja vankilatuomioon riitti pelkkä tapahtumapaikalla notkuminen. Tämä sanoo yhtä sun toista Velhomaailman virkavallasta, joilla olisi ollut mahdollisuus saada selville Mustan taikasauvan viimeisimmät loitsut välittömän tuomitsemisen sijaan.

Taikaministerilla on lähes samanlainen rooli kuin Paavilla on Vatikaanivaltiossa sekä katollisessa kirkossa. Kerran astuessaan virkaan taikaministeri ei voi irtisanoutua, vaan hän jatkaa virkaa kuolemaansa asti. Poikkeuksena tietenkin mahdollisten Voldemorttien palaileminen. Uuden taikaministerin valintaprosessista ei ole juurikaan tietoa, mutta päätös ei ilmeisesti ole kansanvaltainen, vaan tapahtuu suljettujen ovien takana pienen eliitin toimesta.

Myös lainvalvojat eli aurorit ovat taikaministerin komennossa. Aurorivirasto on enimmäkseen symbolinen vallankäytön väline, koska sillä ei ole mitään todellista mahdollisuutta taistella vihamielistä velhojoukkoa vastaan. Voldemortin seuraajilta meni vain muutama kuukausi kaataa koko järjestelmä. Tämä ei sinänsä yllätä, koska auroreilla ei ole vahvoja asevoimia ja maailmassa, jossa kaikki jo lähtökohtaisesti kantavat asetta, ne saattaisivat tulla tarpeeseen.

Laillisen opposition mahdollisuuksia vähentää sekin, että taikaministeriöllä on käytännössä täysi kontrolli mediassa. Päivän Profeetta on hallituksen äänitorvi, jonka lukijoita harvemmin kiinnostaa kuulla mistä lähteestä se on tietonsa saanut. Televisioita Velhomaailmassa ei keltaisten sanomalehtien kätevän liikkuvan kuvan ja äänentoisto-ominaisuuden takia juuri olekaan. Radiokanavia puolestaan on huimat kolme, joista kaikki lähettävät vain suoratoistoa "stand up -koomikkojen" harjoitustuokioista.

Poliittisen järjestelmän eroavaisuudet Voldemortin hallintokaudella

Ennen kuolemaansa Tom Valedro teki taikaministeriöön muutamia pikkumuutoksia, jotka muuttivat järjestelmää huomattavasti. Aikaisemman taikaministerin, Cornelius Toffeen järjen oli ilmeisesti sumentanut huhut Voldemortin paluusta yhdistettyinä jonkin mopokortti-ikäisen yhtäkkiseen oikeudenkäyntiin, joten hän halusi olla tekemättä liian radikaaleja muutoksia tai sellaisia, jotka voisivat vaarantaa hänen asemansa ministerinä. Jo muutenkin valtaan pyrkineelle Tom Valedrolle tämä antoi vain lisäpotkua, sillä hänen omien sanojensa mukaan "konservatismi on liian retardia."

Kun Valedro varataikaministeri Rufus Rymistyirin kuoltua valittiin varavarataikaministeriksi, hän päätti heti toteuttaa haluamansa uudistukset. Esimerkiksi oikeussalia pienennettiin huomattavasti (paitsi tuomarin penkkiä, jota päinvastaisesti laajennettiin). Myös oikeussalin kattoa nostettiin, jotta kuulusteluissa käytettävät ankeuttajat mahtuisivat kantomatkansa ulkopuolelle näytille – ikään kuin uhkaukseksi. Taikaministeriön omistukseen liitettiin Malfoyn kartano, joka toimii suurena ruokasalina.

Maantiede

Junankuljettajan henkilökohtainen painos Laiturin 9¾ ja Tylypahkan välillä. Ohjeet ovat erittäin vaikeaselkoiset ja arvoitukselliset, kuten velhoilla on tapana tehdä kaikesta.

Velhomaailma on visusti piilotettu rinnakkaistodellisuuteen, jonne vievät reitit ovat erittäin salaisia. Myös meidän maailmassamme elää velhoja, mutta nämä ovat sijoittuneet Ranskaan ja Bulgariaan, missä yliluonnollisia ilmiöitä ja velhojen käyttäytymistä ei pidetä mitenkään outona. Nämäkin velhot ja noidat kuitenkin käyvät joskus velhomaailmassa, joten heillä täytyy olla jonkinlainen keino päästä sinne. Jos satut oikein urakalla ja kovalla vaivalla etsimään, saatat löytää vaikkapa salakäytävän Tylypahkaan! Järkevämpää olisi kuitenkin noudattaa seuraavia ohjeita.

Tyypillinen velhomaailmalainen kartta.

Tylypahkaan pääsee kätevästi Windsorin linnan kautta, käyttämällä olohuoneessa olevaa kaukosäätimen näköistä porttiavainta. Toinen vaihtoehto lapsille on juosta King's Crossin asemalla olevaa seinää päin juuri silloin, kun joku katsoo. Näin pääset kiireiselle ja ahtaalle laiturille, jolla noin puoli tuhatta muuta lasta odottaa pääsyä antiikkiseen höyryveturiin, jota ei todennäköisesti ohjaa kukaan. Eräässä kohdassa seinää lukee "Varo raiteilla seisovia kuolonsyöjiä."

Myös muualle Velhomaailmaan voi päästä käyttämällä helppoja ja yksinkertaisia apuvälineitä, kuten taikaministeriöön vievää poliisikoppia tai hormipulveria. Velhomaailmassa kuljeksiminen ei kuitenkaan ole jästille suotavaa, sillä kiinni jäädessäsi sinulle voidaan tehdä vaikka mitä toimenpiteitä.

Eipä Velhomaailman ilmakuva poikkea paljonkaan jästimaailmasta; joka paikka näyttää aivan yhtä harmaalta lukuunottamatta niitä satunnaisia vihreitä plänttejä, joissa kasvillisuutta on yritetty pelastaa tiivistämällä sademetsän ekosysteemi kolmeen neliömetriin. Ainoa vähän liiankin vihreä alue taitaa olla koulun ympäristö sekä "kielletty" metsä, missä oleskelusta saa rangaistuksen. Rangaistus on kielletyssä metsässä oleskeleminen.

Kasvillisuus

Velhomaailmassa on monenmoista kasvillisuutta, mistä suurinta osaa ei kannata koskea. Kasvit ovat yleensä vihreitä, sillä normaalien kasvien tapaan myös ne yhteyttävät päästäen ilmakehään velhoille hengittämiseen tarvittavan manan.

  • Leijoja syövä puu on suoraan Tenavista kopioitu hirviöpuu, joka syö leijojen lisäksi myös lintuja ja autoja. Jos menet puun sisälle, pääset sen ruuansulatuskanavaa pitkin kummitustaloon, jossa lymyilee ihmissusi. Puu on yleensä ruskea ja niitä tapaa erityisesti Tylypahkan pihamaalla. Kielletyssä metsässä näitä ei ole, vaan ne tykkäävät syrjäytyä. Syksyn tultua ravistelevat kaikki lehdet pois kerralla. Yleensä siinä menee jokunen lintukin mukana.
  • Kidusruoho on taas yksi suorastaan nerokkaasti nimetty ruoho, joka antaa kidukset. Koska Velhomaailmassa kasvitkin tuntevat kellonajan ja gregoriaanisen kalenterin, vaikutusaika kestää täsmälleen tunnin. Käyttäjä oppii kiduksien käytön helposti, eikä tukehtuminenkaan tuota ollenkaan ongelmia.

Paikkoja

Tylypahka tarjoaa hyvät eväät elämään
  • Tylypahkan noitien ja velhojen koulu on taikaväestön kouluttamiseen tähtäävä sisäoppilaitos, jossa ei opeteta muita kuin taikomista edellyttäviä oppiaineita (jos nyt ei oteta lukuun jo ensimmäisellä luokalla alkavaa kotitaloutta). Mihinpä velhomaailmassa nyt äidinkieltä tai matikkaa tarvitsisi. Myöskään taiteista kiinnostuneita ei tueta mitenkään (tosin romaaneista päätellen sellaisia ei taikaväestön joukossa olekaan[3]). Teoksissa ei anneta viitteitä, että velhomaailmassa olisi minkäänlaisia korkeakouluja, joten ilmeisesti Tylypahkasta 11. ja 17. ikävuoden välillä saatu (melko laaduton) koulutus riittää esimerkiksi taikaministeriön virkoihin ja opettajantoimiin. Koulussa on oppilaita eriarvoistava kasti- tupajärjestelmä, jossa on neljä tupaa: Rohkelikkodemokraatit, Perusluihuiset, Korpinvihreät ja Keskuspuh.
  • Taikaministeriö on melko hämärästi järjestetty hallintokoneisto (ks. poliittista järjestelmää käsittelevä kappale), jonka hulppea päärakennus sijaitsee – yllättäen – Lontoossa. Taikaministerinä päsmäröi suurimman osan kirjojen kuvaamasta ajasta Cornelius Toffee, joka on onnistunut ottamaan median välineekseen kuoliaaksivaikenemispolitiikkaansa. Kirjoissa ei kerrota, alkaako Toffeen hallintokauden jälkeen valua ilmoille lautakasakohuja ja entisten vaimojen petihuonepaljastuksia.[4]
  • Azkabanin velhovankila on rangaistuslaitos, jonne suljetaan kaikki vaaralliset hullut. Ajan myötä he pääsevät tavalla tai toisella vapaiksi entistä vaarallisempina ja hullumpina. Jostain kumman syystä velhot haluavat pröystäillä myös asioilla, jotka eivät missään nimessä näy jästeille ja jotka ovat roistojen asuttamia; siksi tämä rakennus (toisin kuin useat Velhomaailman rakennukset) on todella hieno ja korkea kolmio, joka on rakennettu hienosta mustasta marmorista ja jonka ikkunatkin ovat ruudukkomaisesti tasan toistensa suhteen. Velhojen arkkitehtuuri on todellakin aivan päin persettä. Jotkut salaliittoteoreetikot ovat väittäneet tämän luultavasti vain elokuvia varten mahdollisimman eeppisen näköiseksi tehdyn rakennuksen olevan itse kuuluisa Bermudan kuutio, ja rakennuksen korkeus selittäisikin osaksi sen, miksi lentokoneet katoavat. Tai sitten ankeuttajat syövät lentokoneelta kaiken ilon, jolloin se masentuu ja päättää, että parempi vain tehdä pakkolasku, ei se kuitenkaan koskaan perille pääsisi.

Harry Potter -romaanit

Dumbledore luotti sinuun!

Harry Potter -romaanit ilmestyivät aikana, jolloin älypuhelimia ja Euro Shopper -energiajuomien viihdekäyttöä ei ollut keksitty. Niinpä jotkut lapset vielä lukivat.[5] Niitä, jotka jaksoivat lukea romaanit, voidaan kutsua pottapäiksi (engl. Potterhead). Suurin osa kuitenkin katsoi vain kädettömät elokuvasovitukset, joiden värimaailma vaihtui sulavasti parin ensimmäisen elokuvan räiskyvästä hedelmämakeissekoituksesta viimeisten elokuvien kaikkinaiseen mustuuteen. Loppupään elokuvia ei voikaan katsoa valoisana päivänä, sillä ruudusta näkee silloin satunnaisia vihreitä leimahduksia lukuunottamatta vain heijastuksen omasta pärstästään. Elokuvat ovat niin pimeitä, että Harry Potterin roolia kankeasti tulkinnut Radcliffe kompuroi nurin melkein joka ikisessä otossa. Siitä syystä hänen naamansa oli viimeisten elokuvien ajan koko ajan kurassa.

Tärkeimpiä Potter-romaanien vastustajia on paavi (varsinkin Benedictus XVI, joka otti mielellään kantaa tämän tapaisiin tärkeisiin asioihin), jonka mielestä velhoilu houkuttaa lapset liian kauas kirkkoisien lämpimästä syleilystä, sekä kaikki, joiden mielestä keski-ikäisten kotirouvien onanointiromaanit joutavat jäädä omaan arvoonsa.

Tämän luvun alaotsikot on nimetty kunkin Harry Potter -romaanin nimessä olevan Harry Potterin kanssa rinnastetun asian mukaan. Harry Potter ja – kussakin alaotsikossa näyttäisi höntiltä, eikö? Höntiltähän se näyttää kirjahyllyssäkin. Suurin osa pottapäistä onkin aikuistuttuaan (ja saatuaan muutaman kerran turpiinsa) haudannut romaanit hyllyynsä syvälle muiden kirjojen alle tai vienyt ne kierrätyskeskukseen.

Varoitus: Seuraava kirjoitus saattaa paljastaa yksityiskohtia juonesta, kuten sen, että tiedeupseeri Ash, L. Bishop ja Annalee Call ovat androideja.
Dumbledore luotti sinuun!

Viisasten kivi

Romaani päättyy onnellisesti, kun yksitoistavuotias Harry tappaa erään opettajan.

Dumbledore luotti sinuun!

Salaisuuksien kammio

Suuri basilika matkustaa Tylypahkan viemäreissä yrittäen teurastaa oppilaita, mutta onnistuu tappamaan vain jo valmiiksi kuolleen haamun. Harry löytää Ginnyn repusta nukkavierun kirjan, jonka kannessa lukee lordi Voldemort.

Azkabanin vanki

Sarjan pitkäveteisimmässä osassa uudeksi opettajaksi tulee eräs kaikkien aikojen tylsimmistä ihmissusista. Ronin veljet ojentavat Harrylle kartan, josta näkyy kuinka Ron viettää runsaasti aikaa Peter-nimisen velhopojan kanssa. Hermione osoittautuu ateistiksi. Lopuksi käy ilmi, että Harryn vanhemmat oli murhannut Ron Weasleyn lemmikkirotta ja Harryn kummisetä on vankilasta karannut psykopaatti.

”No, I am your (god)father!”


Dumbledore luotti sinuun!

Liekehtivä pikari

Harry käy Weasleyn perheen kanssa seuraamassa maajoukkueurheilua aitiopaikalta, mihin uhrataan aika reilu kaistale kirjan alusta. Liekehtivässä pikarissa nähdään vihdoin jotain muuta kuin Iso-Britanniaa.[6] Ranskasta ja Bulgariasta tulee vieraita heittämään nimensä palavaan tuoppiin, kunnes Dumbledore työntää sinne kätensä ja ottaa ne pois. Sitten Harry joutuu olympialaisiin ja näkee, kun vauva heitetään pataan. Padasta tulee Voldemort, joka ei vain millään pysty tappamaan Harryä silloin, kun vielä voisi. Harry pääsee karkuun ja huomaa, että hänen opettajansa onkin naamioitunut Doctor Who ja oikea opettaja on aarrearkun näköisessä TARDISissa. Lopuksi Dumbledore kertoo siitä, miten hän vahingossa sytytti verhot tuleen.

Dumbledore luotti sinuun!
Voldemortia tässä etsiskellään.

Feeniksin kilta

Tässä romaanissa Harrystä on varttunut tasan niin ärsyttävä äyskivä teini kuin hänen tapaisensa tylsänaamat tapaavat viisitoistavuotiaina olla. Harry joutuu käräjille, koska pelasti serkkunsa hengen ja samalla "melkein paljasti velhomaailman jästeille". Myöhemmin Harry lentää kavereidensa kanssa luudalla risteilyaluksen ohi, mutta sehän on englantilaisille aivan normaalia eikä siis vaaranna velhomaailmaa. Dumbledore joutuu vihdoin kohtaamaan seuraukset, kun hänen koulussaan ei ole opetettu minkäänlaista kriittistä medialukutaitoa. Ministeriö lähettää Tylypahkaan koulun historian ensimmäisen opettajan, jonka oppitunneilla oppilaat eivät ole alituisessa hengenvaarassa. Harryä ja Dumbledorea vituttaa. Kyseinen opettaja on myös sadistinen psykopaatti, mutta se nyt ei taas ole mitään uutta. Naiset ja urheilu saavat Harryn suunniltaan. Hän näkee unia päättymättömistä käytävistä ja aiheuttaa Ronin isän päätymisen sairaalaan. Sirius kuolee.

Puoliverinen prinssi

Koska olisi turhan vaivalloista pistää pystyyn kunnollinen opettajarekry, Dumbledore kilauttaa jälleen jollekulle vanhalle ryyppykaverilleen. "Uusi" opettaja on yli satavuotias, muutamia tarkoin valittuja oppilaitaan röyhkeän avoimesti suosiva ja täysin haksahtanut, mutta mitäpä kaikista niistä työttömistä pätevistä noidista ja velhoista, kun kyllähän tuokin tonttinsa hoitaa. Tämän opettajan oppitunnilla Harry löytää kaapista nukkavierun kirjan, jonka kannessa lukee Kalkaros. Dumbledore kuolee.

Kuoleman varjelukset

Sarjan viimeinen osa on road movie -henkinen veijarirykäisy, jossa täysi-ikäisyydestään riehaantunut kärkikolmikko lintsaa koulusta kokonaisen vuoden sillä tekosyyllä, että etsivät jotain Voldemortin tavaroita. Dobby kuolee.

Keskeisiä henkilöitä

  • Harry Potter – Rowling oli niin täpinöissään tämän henkilöhahmon vivahteikkaasta elämäntarinasta, että unohti antaa Harrylle hiuskarvan vertaa persoonaa. Harryllä on arpi otsassaan ja rillit silmillään ja hän on hyvä urheilussa.
  • Ronald Weasley – Harryn vetelä ja mukavuudenhaluinen kaveri, joka myös tykkää urheilusta, mutta ei ole itse siinä erityisen hyvä.
  • Hermione Granger – Kireä cityvihreä feministi.
  • James Potter – Harryn isä. Kirjoittaja yrittää välittää sankarillisen ja marttyyriromanttisen kuvan miehestä, joka faktatiedon mukaan vittuili vastaantulijoille, kiusasi koulussa kaikkia "poikkeavia" ja rikkoi jokaista velhomaailman sääntöä kerran viikossa. Jammu kunnostautui vanhemmalla iällä onnistumalla ennen kuolemaansa pidättelemään Voldemortia lukitun oven takana kolme sekuntia, käyttämällä meille toistaiseksi tuntematonta taikuutta ja pakkokeinoja.
  • Dmitri Šostakovitš – Harryn isoisä. Neuvostoliittolainen säveltäjä, joka tuli tunnetuksi maineikkaan pimeän velhon Stalinin kukistamisesta ensimmäisillä kymmenellä sinfoniallaan.
  • Severus Kalkaros – Katkera monomaanikkopaskiainen. Kuoli neitsyenä.
  • Albus Dumbledore – Tylypahkan noitien ja velhojen koulua sosiaalidemokraattisella otteella hallinnoiva homssuinen vanha partaveikko. Ei epäröi saattaa 15-vuotiaita oppilaitaan hengenvaaraan suuremman hyvän vuoksi. Haluaa edistää kaikin keinoin tasa-arvoa ja yhtäläisiä oikeuksia velhomaailmassa, mutta ei ole valmis purkamaan koulunsa kökköä ja eripuraa kylvävää tupajärjestelmää.
  • Sirius Musta – Harryn kummisetä ja retku, jota ei aluksi meinata saada millään hengiltä ja sitten millään pysymään hengissä.
  • Ginny Weasley – Spider Man -sarjakuvista tempaistu täysin turha punatukkainen damsel in distress -hahmo. Rowling ei onnistunut saamaan tähän hahmoon mitään mielenkiintoon vetoavaa piirrettä, joten ei ole ihme, että juuri Harry meni myöhemmin naimisiin Ginnyn kanssa.
  • Draco MalfoyPoika, jota Harry kiusaa aina koulussa. :(
DramaticQuestionMark.png
Tiesitkö, että...
...Harry Potterin tiedetään varastaneen museosta maailman voimakkaimman taikasauvan ja tämän jälkeen heittäneen sen rotkoon?
  • Hagrid – Hagrid on ihan hyvä tyyppi ja kaikkea, mutta mietitäänpä nyt hetki kuinka sairas paskiainen Hagridin isän on täytynyt olla. Tämä on tehnyt lapsen jättiläisnaaraan kanssa. Kirjoissa annetaan ymmärtää, että jättiläiset ovat hengenvaarallisen väkivaltaisia ja vähä-älyisiä remuajia, ja silti tämän miehen on ollut välttämättä pakko saada kiksauttaa mokomaa. Asetelma olisi kuitenkin vielä, hm, mielenkiintoisempi, jos Hagridin äiti olisikin ollut ihminen ja isä jättiläinen. Ei kestä kiittää tästä mielikuvasta.
  • Bellatrix Lestrange
    ”Skitso ämmä; panisin. Henkihän siinä luultavasti lähtisi.”
~Tyräel Haara-Pallila
Ennen valtaannousuaan Valedro tuli tunnetuksi erityisesti urastaan kiertävässä sirkuksessa.
  • Tom Valedro aka Voldemort – Maailman mahtavin pimeyden voimien käyttelijä, uusalbaani. Tämä tyyppi suuttui siitä, ettei päässyt opettajaksi, ja päätti alkaa lahdata porukkaa ihan urakalla. Voldemort haluaa saada koko maailman näyttämään Korsolta. Hänet voi tuhota vain eräs mopokortti-ikäinen rillipää. Arvaa kuka.

Olentoja

Ei ole täysin selvää, pystyvätkö jästit näkemään velhomaailman otuksia. Jossain vaiheessa romaanessa pyritään selittämään jotain, että pystyvät, koska niitä esiintyy jästien kirjoissa ja legendoissa. Silti velhoväestö yrittää ptää olennot kaikin tavoin salassa – mutta miksi? Meillä on hei vesinokkaeläinkin, niin tuskin me nyt yhdestä pollomuhkusta sekoaisimme.

  • Peikot: Kuten arvata saattaa, tässä(kin) fantasiasarjassa esiintyy peikkoja. Ne ovat luonnolliseen tapaansa isoja, vihreitä, tyhmiä ja isoja. Jos peikko pääsee linnan tyrmään, se luultavasti jatkaa sieltä matkaansa naistenvessaan loukkaantuneiden pikkutyttöjen toivossa. Koko vessahan siinä menee, mutta Rohkelikot saavat kymmenen pistettä.
  • Kotitontut: Joskus melko rasittavia otuksia, joiden on pakko palvella isäntäänsä perunasäkkiin pukeutuneena. Jos kotitonttu rikkoo sääntöjä, hänen täytyy leikata kyntensä. He eivät ikinä lopeta jankuttamista siitä, miten he vapautuisivat tästä kauhun ja sorron ikeestä, jos he vain saisivat parittoman sukan jostakin. Sitten, kun he vapautuvat, he eivät osaa lopettaa sillä leijumista. Melko omahyväistä sakkia siis.
  • Yksisarviset: Ikävä kyllä Rowling ei malttanut olla käyttämättä näitäkin jo ensimmäisessä romaanissa – ja hullut kiittävät. Hopeanväristä verta vuodattavia, kristallisia sateenkaariponeja.
  • Lohikäärmeet, kentaurit, merenneidot, basiliskit: Kaikki jostain vanhoista legendoista kaivettua, tekijänoikeuksetonta riistaa, joita voi sirotella sinne tänne ihan huvikseen. Esimerkiksi lohikäärmeitä ja merenneitoja käytettiin eräässä ale 17-vuotiailta kielletyssä kilpailussa, jonne Harry kuitenkin pääsi, koska se oli tarinan kannalta tärkeää.
  • Manaliukset: Klonkun lajitovereita jonkin luolassa sijaitsevan järven pohjalla, yleensä uimassa tai kalastelemassa simpukoita. Jos joku juo vettä mystiseltä kivilautaselta, nämä heräävät ja teurastavat niin monta ihmistä kuin suinkin mahdollista. Yleensä kaikki. Kukaan ei tiedä, miten nämä oliot lisääntyvät, eikä luultavasti haluakaan tietää.
  • Leguaani: Professori Oravella oli kerran tällainen sylissään. Kukaan ei kerro, miten leguaanille kävi, kun Orave kuoli. Vaadimme tietoa!
  • Käärmeet: Ihan tavallisia jalattomia matelijoita, joskin pystyvät velhomaailmassa räpyttelemään silmiä. Tosi pahat velhot pystyvät kommunikoimaan käärmeiden kanssa, koska... siitä nyt vain on hyötyä pahoja tehdessä.
  • Jättiläiset: Ääh. Rowlingilla nyt vaan on jokin viehtymys vatvoa niitä kaikkein tylsimpiä kansanperinteessä esiintyviä olentoja kirjasta toiseen. Kukaan ei ole lukenut Kalevipoegia, ja siihen on syynsä.
  • Thestralit: Mustia, karvattomia hevosia. Itseasiassa ne näyttävät siltä, kuin niillä ei olisi lihaa luiden ympärillä ollenkaan. Aivan kuolleita otuksia. Ja thestraleita voi nähä vain, jos on nähnyt kuoleman, jännää eikö vain?

Typerästi nimetyt asiat

Koska velhomaalaiset eivät juurikaan jaksa kiinnostua kulttuurin tai sen historian tapaisista asioista, myöskään paikallinen nimenantoperinne ei ole päätähuimaavan moniulotteinen. Enimmäkseen asiat on nimetty kömpelöin latinasta ammentavin sanaleikein tai muuten vain höntein väännelmin, joista joka toisessa on kysytty neuvoa Lewis Carrollilta, Mikko Rimmiseltä tai Hikipedian käyttäjä Meteorilta. Teokset suomentanut Jaana Kapari-Jatta on ansainnut paljon tunnustusta neuvokkaista uudissanaviritelmistään sekä kaikista niistä kahdeksasta kirjoittamastaan virkkeestä, joissa ei ole asia-, kirjoitus- tai pilkkuvirhettä.

Joitain esimerkkejä

Kullakin Tylypahkan tuvalla on omanlaisensa logo, jonka tarkoitus on korostaa yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja kaikkea mitä nyt toisistaan erottautuneissa ryhmittymissä halutaan korostaa. Luihuisen logon on suunnitellut Gimpin käyttöön ehdollistettu gibboni.
  • Luihuinen: Kukapa ei haluaisi päätyä näin pejoratiivisesti nimettyyn kollektiiviin ja saada siitä elinikäistä leimaa?
  • Puuskupuh: ...
  • Iseeviot-peili: Voisi luulla, että näin vahvan taikaesineen rakentajalla olisi sen verran kunnianhimoa, että nimeäisi sen vähän komealta kalskahtavammin kuin nonsensehtävällä ilmauksella, joka on toisin päin toiveesi. Öhö.
  • Remus Lupin: Tyypillä joka on nimetty susien kasvattaman henkilön ja latinan sutta tarkoittavasta sanasta johdetun ilmauksen mukaan ei tietystikään voi olla mitään tekemistä susien kanssa.
  • Orave: Mutta missä ovat herrat Myyre, Rusikko ja Varpushaukki?
  • Lovekiva: Vanha velhosuku on nimetty trendikkään englantilais-suomalaisella mikättimellä. Ainoa puolustus on se, että tuohon sukuun kuuluvat vaikuttavat niin yksilöllisiltä, että suvun kantaisästä tuollainen sukunimi on saattanut hyvinkin tuntua mainiolta. Silti Erikivakin olisi uskottavampi, hömpät.
  • Poimittaislinja: Millainen asia on, jos se on poimittain? Tässä liikennevälineessä ei ole muutenkaan oikein logiikkaa. Miksi bussi, jolla pystyy vapaasti tupsahtelemaan paikasta toiseen, kulkee pitkiä matkoja teitä pitkin pysäkeille, vaikka voisi hyvin vain ilmiintyä pysäkiltä toiselle?
  • Jästi: Jos tämä on vuosisatoja velhomaailmassa liikkunut sana "ei-taikatyypeille", niin mistä tulee meidän "ei-taikatyyppien" tyhmän synonyymi jästipää? Sana kuvastaa velhomaailman käsitystä rasismista; he itse yrittävät pitää sattuman kautta velhoiksi tai noidiksi syntyneet lapset salassa ja sitten nimittelevät meitä "ei-taikatyyppejä" tyhmiksi. Lisäksi englanninkielinen versio Muggle tuo mieleen lähinnä kastemadon tai murtomiehen.

Katso myös

Viitteet

  1. Salazar Luihuinen oli Velhomaailman Hitler - hän oli valmis tappamaan kaikki niinsanotut epäpuhtaat, jotta tyhmä jästiveri ei leviäisi kuin rutto
  2. Tämä ei vielä silloin tarkoittanut Donald Trumpia.
  3. Tylypahkan nuoret ovat kiinnostuneita lähinnä urheilusta ja ruuasta. J. K. Rowling pyrki ehkä tällä kuvaamaan epäsuorasti tosielämän brittinuorisoa, koska oletettavasti jästisellainen on vielä tylsempää ja persoonattomampaa kuin velhot ja noidat, jotka sentään on hei velhoja ja noitia (olisivat vähän siistimpiä!). Seksi ei oikein näyttäisi astuvan 11–17-vuotiaiden elämään; viisitoistavuotiaalle Harrylle on tosin kova juttu päästä tiettyä tyttöä suutelemaan, ja siihen sisäinen dialogi jää Potterilla, joka on, tai Rowling, joko patologis-automaattisesti asioita tukahduttanut tai ainakin säikky-osiovanhoillinen (← kuulostaa velhotermiltä) punastelija.
  4. "Hotellisviitissämme Cornelius yritti yllättää minut pukeutumalla pelkkään knalliin ja tuomalla kynttilöin koristeltuun pöytään folioon käärittyä maahista."
  5. Jotkin krääsävalmistajat kuitenkin keräävät näillä tapahtumilla edelleen mukavia summia kaljuunoita, joten valittamista ei liene löytyvän. Niin kauan kuin edes yksi innokas "tuleva" noita-akka on tyytyväinen 30 punnalla vanhempiensa ostamaan lyhyeen puutikkuun, Harry Potterin legenda elää.
  6. Jostain syystä kaikkien kirjojen miljöönä on Iso-Britannia, eikä ulkomaailmasta ole juurikaan tietoa; kun LentäväSukeltava HollantilainenBulgarialainen tulee, kaikki katsovat sitä suu ammollaan. Aivan kuin eivät ennen olisi nähneet sukelluslaivaa...