Vammahäröilynsuoltosyndrooma

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vammahäröilynsuoltosyndrooma eli Schlummflabber-Quegenbreffin oireyhtymä on käytös- ja mielenterveyshäiriö, josta kärsivä/nauttiva henkilö menettää hetkellisesti sisäsyntyiset sekä kasvatuksen istuttamat vammahäröilyn suoltamista koskevat estot. Oireyhtymä on yleistynyt räjähdysmäisesti tietotekniikan kehityksen ja laajemman saatavuuden myötä. Vammahäröilynsuoltokohtauksen aikana henkilö voi saavuttaa flow-tilan (toisinaan myös flaw-tilan), jossa lineaarinen aika katoaa tai muuttuu läpinäkyväksi.

Kuvatun laisessa tilassa suollettu vammahäröily on yleensä luonteeltaan hyvin esoteerista, ja pidetäänkin mahdollisena, että oireyhtymä liittyy läheisesti kielillä puhumiseen, profetoimiseen, Remu Aaltoseen ja Yleisradion kakkoskanavan viihdeohjelmiin. Vammahäröilyntutkimuksen ns. kroatialainen koulukunta arvioi oireyhtymän tasoa suoltotuotosten bisarriteettiasteikolla. Logaritmisella asteikolla ei ole ylärajaa, mutta sitä käytetään "SAATANAN KOVAÄÄNISESTI, NIIN ET VAIKKU KIVETTYY KORVIIN JA PITÄÄ LOUHIA ULOS SEMENTTIKAAPIMELLA TAI KUOLLELLA PULULLA dfdfg [ 6jshf ä``", kuten alan vihatuin asiantuntija Jidonurek Pehvapavić valistaa kirjasessaan Bisarriteetti ja kvantitatiivinen vammahäröily: perkeleen turha juttu (Zagreb 2007, ISBN-GmbH-007oumama).

On veikattu, että Nikolai Rimski-Korsakovilla oli kaksisuuntainen vammahäröilynsuoltosyndrooma.

Hoito

Vaihtelevan pituiset bännit.

Esimerkkejä

Aiheesta muualla