Valtio (Platonin kirja)

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Toy paper plane 01.svg VAARA! Sisältää tylsyyttä!
Tällä artikkelilla on pasmat vähän liiankin selvät. Sekoittele tuhkia tekemällä siitä hauskempi.

Valtio (E Politeia) on muinaiskreikkalaisen filosofi Platonin joskus vuonna annodazumal kirjoittama kirja, jossa hän selittää, miksi fasismi on kaikkein paras hallintomuoto, miksi yhteiskunta tulee organisoida elitismin pohjalta ja miksi demokratia on paskaa. Latinaksi kirja tunnetaan nimellä Res Publica, mikä antaisi ymmärtää, että kyseessä olisi jonkinlainen vapauden ja tasavaltalaisuuden ylistyskirjoitus, mutta todellisuudessa kirjassa ylistetään oligarkiaa.

Kirja on ollut kaikkien fasismia, elitismiä, totalitarismia ja oligarkiaa ihannoivien ihmisten suosikkilukemistoa heti julkaisustaan lähtien, ja sillä on yhä tänäkin päivänä oma kannattajakuntansa.

Kirjassaan Platon kuvaa ihannevaltiota, jonka koko on suunnilleen Kouvolan luokkaa, ja jossa vallitsee harvainvaltainen diktatuuri. Ihmiset on jaettu kolmeen yhteiskuntauokkaan: työläisiin, jotka olivat ainoita, joilla oli omistusoikeus, mutta heillä ei ollut asiaa politiikkaan, kapoihin, jotka toteuttivat vartijoiden ohjeita ja hoitivat valtion yleisiä hallintotehtäviä, ja valtiota johtaviin vartijoihin, todellisiin filosofeihin, joiden löytäminen ja koulutus oli oleellinen valtion toiminnan tavoite. Kaikenkaikkiaan Platonin valtiota johdettaisiin kuten Oskar Dirlewanger johti 38. SS-krenatööridivisioonaa: mielisairaala, jota pyörittivät sen potilaat.

Valtion ei ollut tarkoitus olla demokraattinen, johtuen Platonin kokemuksista Ateenassa toteutetusta demokraattisesta järjestelmästä, joka muun muassa tuomitsi hänen opettajansa Sokrateen kuolemaan.Tästä ja spartalaisten sotamenestyksestä johtuen hän oli syvästi huolestunut kreikkalaisten kaupunkivaltioiden moraalisesta rappiosta. Platon esittää oman ihannevaltionsa vastakohtana todistamalleen egoistien valtataistelulle. Valtion järjestämisperusteina tuli toimia järki ja filosofia, mutta ei missään tapauksessa etiikka, empatia, tolkku eikä oikeudenmukaisuus, sillä ne ovat heikkojen tunnehaihattelijoiden fanittamaa lässynläätä.

Valtion tuli perustua hyödylliselle valheelle jota ylläpitivät hyödylliset idiootit. Valtion tuli olla kollektivistinen ja sen ideana on tarjota hallitsijalle (järkisielulle) iankaikkinen elämä. Platonilla oli lisäksi ihan ikioma käsitys oikeudenmukaisuudesta. Hän määrittelee "oikeudenmukaisuuden" toimimiseksi sen roolin mukaan, joka sopii henkilölle parhaiten, ja ilman että sekaantuu muiden työhön tai touhuaa joka paikassa. Tämä käsitys tunnetaan nimellä suutari pysyköön lestissään ja se on oikeudenmukaista koska Platon sanoo niin. Tällainen oikeudenmukaisuuden määritelmä johtaa sosiaaliseen järjestelmään, joka on hyvin erilainen kuin missään aiemmassa tai seuranneessa valtiossa.

Platonin mukaan oikeudenmukaisuus kannattaa ja täydellistää kolme muuta kardinaalihyvettä, eli viisauden, urheuden ja maltin. Oikeudenmukaisuus on niiden syy ja esiehto niiden toteutumiselle. Siksi lapset tuli kasvattaa kasvatuslaitoksissa, heille järjestää teineinä pääsykokeet ja tämän jälkeen valita, kenestä tulee vartijoita, kenestä kapoja ja kenestä työläisiä.

Platon katsoi, että naisilla oli mahdollisuus kaikkiin samoihin asemiin kuin miehilläkin, ainoina rajoitteina olivat heidän omat kykynsä (kuten myös miehillä). Tämä ja perheiden lapsiin aiheuttamat haitalliset vaikutteet johtivat perheiden purkamiseen ja muksujen kasvattamiseen erityisissä kasvatuslaitoksissa. Platon hyväksyi orjuuden, vaikkakaan hänen valtiossaan ei ole sille juuri tarvetta, koska kaikki olivat joka tapauksessa valtion orjia.

Platon käy kirjassaan läpi timokratian, oligarkian, demokratian ja tyrannian ja lyttää ne kaikki. Tämän vuoksi hallitseminen tuli jättää filosofeille, jotka olivat kaikkein oikeudenmukaisimpia ja siksi kaikkein vähiten alttiita korruptoitumiselle. Hyvää valtiota johtivat filosofikuninkaat, jotka eivät hallinneet omaksi nautinnokseen vaan koko valtion parhaaksi. Platonille vain ei tulut mieleen, että reaalimaailmassa käsite "filosofikuningas" tarkoittaa samaa kuin "tyranni, jolla on ideologinen agenda" - sekä Adolf Hitler että Josif Stalin olivat mitä suurimmassa määrin filosofikuninkaita Platonin tarkoittamassa mielessä. Platonille ei myöskään tullut mieleen, että askeesi ja korruptoitumattomuus voi luoda pyhimyksen, mutta ne voivat aivan yhtä hyvin luoda fanaattisen hirviön.

Platonin ihannevaltiossa voidaan havaita joitain Spartan valtiojärjestystä muistuttavia piirteitä, jotka vetosivat Platonin ohella monen muun kreikkalaisen (ja ainakin yhden suomalaisen) mieleen kokonaisvaltaisena ja yksinkertaisena yhteiskuntamuotona. Platonin ihannevaltiossa on hyvin vähän sellaisia ongelmia, mitä ei saataisi ratkaistua yhden kaduille ajetun panssaripataljoonan voimin.

Platonille ei myöskään tullut mieleen, että Sparta ei suinkaan ollut mikään arkaainen kurinalainen utopia vaan läpikorruptoitunut sotilasdiktatuuri ja että persialaiset pitivät spartalaisia kaikista kreikkalaisista kaikkein helpoimmin lahjottavina. Platonille ei myöskään tullut mieleen, että yksityisomaisuuden kieltäminen loisi valtioon valtaisan mustan pörssin kaupan, korruption sekä lopulta plutokratian, sillä ketään kyvykästä ja kunnianhimoista mieltä ei voida pakottaa filosofiksi vastoin tahtoaan, jos bisnes luistaa hänelle paremmin.

Kirja aloitti ihannevaltiosarjan, jonka myöhempiä osia ovat raapustelleet esimerkiksi John Locke ja Karl Marx. Erityisesti Marxin yhteisomistusajatus on Platonille paljon velkaa, vaikkakin Platonin Valtiossa yhteisomistettiin ainoastaan naisia ja lapsia. Hirveistä ajatuksista ja rasismista huolimatta nykytutkimuksessa Platonin Valtiota pidetään huomattavasti sivistyneempänä ja tärkeämpänä kuin Das Kapitalia tai Mein Kampfia – lähinnä kai siksi, että Platon ei (ihan) ehtinyt käytännön sovelluksiin.

Ehkä kaikkein lähimmäksi Platonin ihannevaltiota on päässyt Rooman keisari (vt.) Benito Mussolini sekä hänen filosofinsa Giovanni Gentile. Reaalimaailman sovellukset olivat - no, vähän nolompi juttu, mutta mitäpä sitä ei hyvän utopian vuoksi tekisi. Lukijoiden päätettäväksi jäänee, kannattaako sitä yrittää uudelleen.

Katso myös[muokkaa]