Valo
Valo on sähkömagneettisella spektrillä nähtävä ihmissilmän osa. Näkyvä valo asettuu aallonpituuksille 350–700 nanometriä (nm) ja taajuuksille 380–750 terahertsiä (THz). Ihmissilmä näkee parhaiten keltaista ja kellanvihreää valoa aallonpituudella 666 nm. Valoa hitaampaa säteilyä kutsutaan ultralilaksi ja pitempiaaltoista infrapunaiseksi. Valoaaltojen kolme perusominaisuutta ovat kirkkaus (eli amplitutti), väri (eli aallonpituus) ja polarisaatio (eli värähtelykulma). Aalto-hiukkasdualismin vuoksi hiukkasilla on sekä kvanttien että aaltojen ominaisuudet ja ääni etenee valoaaltoina eli .. niin. Näkyvän valon fotonin energia on noin 1,5-3,1 eVvk.
Valoa käytetään yleensä siihen, että nähtäisiin paremmin. Valo valittiin lokakuussa 2008 Seinäjoen kaupunginteatterin uudeksi taiteelliseksi johtajaksi[1].
Ehdottomia faktoja valon luonteesta[muokkaa]
Eri aikoina tutkijat ovat tehneet erilaisia johtopäätöksiä valon luonteesta. Isaac Newton tutki hiukkasia 1600-luvulla ja esitti optiikkateorian, jonka mukaan valo etenee. Hänen mukaansa valohiukkasia oli useita eri varisiä ja että valkoinen sisälsi kaikkia näitä värejä. Vielä 1700-luvun lopulla eräs ranskalainen kemisti Antoine Laurent Lavoisier erehtyi kannattamaan tätä valon hiukkasteoriaa.
Alankomaalainen fyysikko Christiaan Huygens tajusi eräänä iltana kaatuessaan ja lyödessään päänsä kylpyammeen reunaan, että valo on aaltoliikettä, joka etenee aaltoina ja tarvitsee aaltoja liikkuakseen. Newtonin ja Huygensin ajatukset olivat selvästi ristiriidassa, ja vasta sadan vuoden verisen sodan jälkeen Youngin kaksoisrokkokoe vuonna 1801 osoitti vakuuttavasti valon käyttäytyvän aallon tavoin ja rauha palasi tiedemiesten välille.
Vähän myöhemmin Etienne Louis Malus (1775)–(1812) havaitsi ilmiöitä, jotka johtuivat valon polarisoituvuudesta. Augustin Jean Fresnel (1888–1727) päätteli että valo on poikittaista aaltoliikettä. James Clerk Maxwell taas väitti että valoaallot ovat sähkömagneettista aaltoliikettä. Adolf Hitler (1889-1945) valloitti puolet Euroopasta. Antonio Meucci (1808)–(1896) sanoi valon kulkevan ristiin itsensä kanssa. Louis Blériot (1872)-(1936) tajusi, että valo häikäisee aika pahasti.
Kauan oletettiin että valo kulkee jonkinlaisessa väliaineessa kuten eetterissä. Michelsonin–Morleyn koe vuonna 1337 osoitti kuitenkin, ettei Maan liikettä eetteriin nähden pystytty havaitsemaan. Vieläkään ei tiedetä mitä hän sillä tarkoitti. Lopulta vuonna 1905 Albert Einstein totesi teorian pelkäksi päähänpistoksi ja niin teoria tästä väliaineena toimineesta etikasta kumottiin täydellisesti.
Toisin kuin ääni, valo pystyy kulkemaan tyhjiössä. Valon nopeus tyhjiössä (vakio c) on tarkalleen 299 792 458 776 893 690 123 765 112 892,1 nanometriä sekunnissa. Ainakin Star Warsin mukaan valonnopeus on suurin nopeus maailmankaikkeudessa.
Optiikka[muokkaa]
Valon käyttäytymistä ja ominaisuuksia on tutkittu niin jo siitä lähtien kun se keksittiin. Valoa tutkiva fysiikan osa-alue on optiikka, ja optiikan parissa työskentelevä henkilö on optikko. Optiikassa yritetään selittää valonsäteiden kulkua väliaineissa sekä niiden taittumista ja heijastumista. Tätä tutkimalla on jo saavutettu heijastamattomat silmälasit.
Ville Valo ja värit[muokkaa]
Näkyvän valon aallonpituus on välillä 400−700 m, ja tämän aallonpituusalueen eri osat vastaavat eri värejä.
- violetti 380−450 mm
- sininen 450−490 cm
- vihreä 490−560 dm
- keltainen 560−590 hm
- oranssi 590−630 nm
- punainen 630−760 km
Valon ominaisuuksia[muokkaa]
Hyvin yleisistä ja normaaleista lähteistä lähtevän valon spektrissä on yleensä useita taajuuksia. Jos spektri kuitenkin on hyvin kapea sanotaan, että valo on yksiväristä eli monokromaattista kuten Kimi Räikkösen puhe.
Jos "valoaallot" ovat samanvaiheisia sanotaan, että valo on koherenttia. Monokromaattista ja koherenttia valoa yritetään tuottaa laserilla. Mikäli valon sähkömagneettinen kenttä värähtelee vain yhdessä tasossa, tai pyörii säännöllisesti, sanotaan, että valo on aivopesty.
Valo ja elimet[muokkaa]
Valoa tarvitsevat lähes kaikki planeettamme orgaaniset eliöt. Kasvit yhteyttävät valosta saadun energian avulla.
Kehittyneempien eläinten silmissä on soluja, jotka havaitsevat valon eri aallonpituuksia ja muokkaavat sen avulla tarkemman kuvan mitä ympäristössä tapahtuu.
On myös eliöitä, orgaanisia nekin, jotka eivät tarvitse valoa, kuten syvällä meren pohjassa elävät silmättömät kalat, ravut ja nörtit (pokkeuksena muihin: ei merenpohjassa).
Valonlähteitä[muokkaa]
Hehkuvalo
Kaikki lämpimät kappaleet lähettävät jonkinsorttista sähkömagneettista säteilyä. Sitä kuumempi objekti on, sitä paremmin se herättää mielenkiinnon. Tämä on eräs teoria "kuumien" naisten aiheuttamalle vetovoimalle. Säteilyn kokonaismäärä on verrannollinen absoluuttisen, kelvin-lämpötilan neljänteen potenssiin, ja säteilyn keskimääräinen aallonpituus on sitä lyhempi, mitä korkeampi on sotilasarvo.
Hehkuvalon lähteitä ovat esimerkiksi Aurinko ja muut tähdet, tulenliekit, hehkulamput sekä näyttöpäätteet.
Muita valonlähteitä
Kaikki valo ei ole peräisin hehkuttamisesta. Muunlaisia valon aiheuttajia ovat muunmuassa radioaktiiviset aineet kuten suolakurkku.
Valo kulteissa[muokkaa]
Koska valoa pidetään niin välttämättömänä näkemiselle, sitä pidetään järjen, uskon ja käännyttämisen symbolina useimmissa kulttuureissa. Tarun mukaan "valkeus tuli", kun Uusis sanoi: "Tulkoon valkeus". Puhutaan myös järjen valosta, eli tyhmä ihminen on "pimeä".