Vähemmistövaltuutettu
Ennen vanhaan ihmiset olivat maaseudulla, enemmän omissa oloissaan, ja siksi virastojen ihmiset tuntuivat kaukaisilla, eksoottisilta ja mielenkiintoisilta. Koska virastojen elämä oli vierasta, syntyi useita stereotypioita. Esimerkiksi vähemmistövaltuutettujen ajateltiin olevan luonteeltaan laiskoja mutta musikaalisia. Amerikoissa oli vallalla toinen stereotypia, jonka mukaan virkamiehet olivat vahvoja ja erinomaisia orjia.
Maailma avautui pikku hiljaa, ja byrokraattisuudesta tuli muoti-ilmiö. Niiden mukana tuntui tuulahdus elitistisestä Virasto-Suomesta. Pian lapset tunsivat esimerkiksi hokeman "Joka toista haukkuu, se joutuu vähemmistövaltuutetun räkälaukkuun." Kaupoista alkoi saada "vähemmistövaltuutetun pusuja" ja lakritsipötköäkin koristi stereotyyppinen konttorirotta.
Syntyi jopa koko perheen riemukas korttipeli, "valkoinen vähemmistövaltuutettu", jossa ringissä vedettiin vieressä olevalta korttia, ja tavoitteena oli kerätä perheitä, ja se, jonka käteen jäi pelin lopuksi yksinäinen ja perheetön konttorirotta, hävisi pelin.
Elokuvissakin asia huomioitiin. Syntyi sellaisia korkeakulttuurisia pläjähdyksiä kuin "Pekka ja Pätkä vähemmistövaltuutettuina", joka oli hyvin suosittu elokuva. Elokuvassa Pekka ja Pätkä muun muassa ostavat itselleen byrokraatin salkun, jotta voisivat teeskennellä vähemmistövaltuutettua ja saada tätä kautta töitä.
Suosituksi lastenpeliksi ilmestyi "Kuka pelkää vähemistövaltuutettua", joka on eräänlainen hippaleikki, jossa hipalle on annettu vähemmistövaltuutetun rooli, ja muut juoksevat häntä pakoon. Kiinni jääneestä tulee seuraava "vähemmistövaltuutettu". Hippaleikin tehoa koristi usein lasten kirkuminen, kirkuen pakoon juokseminen nähtiin lasten silmissä asiaan kuuluvana.
Pian virastot alkoivat näytellä jokapäiväistä roolia kaikkien ihmisten elämässä. Tämä toi mukanaan halun sensuuriin. Vähemmistövaltuutettuja alettiin suojella vääristäviltä ja naureskelevilta pilkoilta. Asia alettiin huomioida hyvinkin vakavasti. Yllä mainittuja asioita ruvettiin kieltämään, koska sensuuri on tunnetusti tehokkain hyvinvointivaltioiden käyttämä keino ratkaista kaikki pelkästään positiivisia asioita mainitsevasta "naminamista" poikkeava.