Työnarkomania

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Työnarkomania on vakavaan ja vaaralliseen päihteeseen, työhön, riippuvaiseksi jäämistä tarkoittava sana. Työnarkomaniassa ihminen ei henkisten, sosiaalisten tai jopa fyysisten syiden vuoksi voi lopettaa työssä käymistä.

Käyttämisen aloitus[muokkaa]

Hälyttävän monet työnarkomaanit kertovat aloittaneensa työn jo nuorena, jopa ennen täysi-ikäisyyttä. Työ aloitetaan usein kaverin ehdotuksesta ja heidän mainostuksensa vuoksi. Työtä tekevä nähdään usein jopa ihailtavana sekä mallina ja tämä lisää entisestään paineita työn aloittamiseksi. Työhön liitetään aikuistumiseen, ”cooliuteen” ja itsemääräämiseen liittyviä normeja, ja sitä tarjotaan ilmaiseksi esimerkiksi ”työharjoitteluna” ja ”koeaikana”. Harvoin kevyt ilta- tai viikonlopputyö jää sellaiseksi, vaan pian käyttäjä ryhtyy tekemään kovia töitä päivittäin. Joskus työhön jäädään koukkuun jo parin työpäivän jälkeen tai ”työnantajan”, diilerin, tekemä ”työsopimus” pitää työntekijän niin tiukasti otteessaan, ettei tämä voi lopettaa työtään vaikka haluaisi. Työntekijä saattaa myös kokea hallitsevansa tilanteen, vaikka todellisesti onkin jo jäänyt koukkuun työhön ja sen ”etuihin”. Työn aloittamista seuraa aina elämäntapamuutos!

Käyttö ja sen haitat[muokkaa]

"Työskentelijän" huone saattaa muuttua tämännäköiseksi hyvinkin lyhyessä ajassa koukkuun jäämisen jälkeen...

Työtä käyttävät pääasiassa 18–60-vuotiaat ihmiset, joista moni on aloittanut täysi-ikäisyyden rajoilla. Työ vie työnarkomaanilta runsaasti aikaa, kun työtä tehdään jopa 8 tuntia päivässä. Tämä haittaa huomattavasti sosiaalisia yhteyksiä ja harrastuksia, joten monet yrittävätkin yhdistää riippuvuuttaan ja sosiaalisia tarpeitaan luomalla ympärilleen piirin niin sanottuja ”työkavereita”, muita riippuvaisia. Nämä sitten pikkuhiljaa valtaavat tilaa työn ulkopuolisilta suhteilta ja jopa korvaavat ne kokonaan. Parisuhdekin saattaa työnarkomaanilta kariutua, sillä kohtuullinenkin työnarkomaani viettää töissä yli 16 000 tuntia vuodessa. Työnarkomaanin ongelma siis muuttuu koko perheen tai jopa yhteisön ongelmaksi. Valehtelu, näpistykset ja varastelu ovat tulleet useille työnarkomaaneille työn kautta tavaksi. Työ on myös haitallista nuoren fyysiselle ja henkiselle kehitykselle.

Sosiaalisten haittojen lisäksi työ aiheuttaa runsaasti muitakin haittoja, kuten halvaantumis-, myrkyttymis- ja kuolemanvaaran, masennusta ja mielisairauksia, työtapaturmia ja vammautumisia, erilaisia työn kautta leviäviä tauteja (sukupuolitaudit, flunssa, kuume...), unihäiriöitä, passiivisuutta, vastustuskyvyn laskemista, alkoholismia ja muita riippuvuuksia, perheriitoja ja -väkivaltaa sekä lasten pahoinvointia. Tilastotkin puhuvat kylmää kieltään: ”Vuosina 19962000 työssään kuoli välittömästi 256 ihmistä. Vuosina 2000–2005 taas työntekijöitä kuoli työssään 217 ihmistä. Vuonna 2005 vakuutusyhtiöt ovat ilmoittaneet maksaneensa korvauksia 111 129 ihmiselle työssä tapahtuneista vammoista. Samana vuonna jopa 52 352 ihmistä menetti työn vuoksi toimintakykynsä yli neljäksi päiväksi. Lisäksi vuonna 2007 tilastojen mukaan jopa 93 % Suomen kansalaisista kävi töissä!” Kun seurataan työnarkomaniasta toipuneita, huomataan, etteivät nämä kykene itsenäiseen elämään, vaan yhteiskunnan täytyy kustantaa heidän kuntoutuksensa ja elämänsä. Suurin osa työnarkomaaneista myös päätyy elämänsä ehtoopuolella laitoshoitoon raskaan lääkityksen alle. Työllä on siis vaikutusta myös koko valtiontaloudelle. Työssä myös liikkuvat huomattavan suuren summat, jotka rasittavat taloutta entisestään.

Vieroitus[muokkaa]

... mutta riippuvuuden jatkuttua pitkään työnarkomanian vaikutus on heloposti huomattavissa koko asunnosta. Jos siis se kelmi enää käy kotona töiltään.

Työstä vieroittautuminen on erityisen vaikeaa sen luoman ”ystävä”-piirin vuoksi. Työntekijät sitoutuvat työpaikkaansa myös taloudellisesti, mikä vaikeuttaa poispääsyä. Työstä vieroittuva joutuu myös usein käyttämään erilaisia lääkkeitä, joiden saantia valtio on kuitenkin vaikeuttanut kriminalisoinnilla. Lähinkin kaupunki, josta lääkitystä on saatavilla, on Itämeren toisella puolella Hollannin Amsterdamissa. Matkoista koituvat kulut rasittavat vieroittujaa entisestään.

Valtion ja työn suhde[muokkaa]

Moni varmasti haluaa uskoa, että valtio tekisi kaikkensa päästäkseen eroon tästä nuorta väestöämmekin viettelevästä uhasta, mutta totuus on karu ja täysin toisenlainen. Valtio näet aivan tietoisesti kannustaa ihmisiä työhön, ja sen ylläpitämä laitos, koulukin, tuntuu vain kannustavan ihmisiä työn tekoon ja on kuuleman mukaan järjestänyt erillisiä harjoittelujaksoja, ”työelämään tutustumista” eli TET:iä lapsille. Joku saattaisi muistuttaa, että onhan meillä työministeriö, jota johtaa työministeri, joka pyrkii kaikin tavoin ehkäisemään työnarkomaniaa. Totuus on kuitenkin aivan toinen! Työministeri itseasiassa pyrkii lisäämään työn tekijöiden määrää, epäilemättä häikäilemättömien työnantajien maksamien lahjusten ajamana. Tämä on valitettava totuus, joten meidän tulee puolustautua työnarkomaniaa vastaan ilman valtion apua.

Koska hallitus ei puutu työntekijöiden toimintaan, on kaupungille muodostunut jopa ”työnvälitystoimistoja”, joissa työnvälittäjät hankkivat ja kauppaavat hyväuskoisille ihmisille työtä. Usein nämä työnvälittäjät ovat itsekin riippuvaisia, jotka työtä jakamalla turvaavat myös oman työnsä. Näiden välitystoimistojen toimintaa tukee muun muassa MOL, joka levittää virheellistä tietoa työstä harmittomana asiana ja kampanjoi runsaasti työn ja sen laillisuuden puolesta.

Mitä tehdä?[muokkaa]

Vaikka hallituksemme on tässä suhteessa korruptoitunut, voimme silti tehdä jotain. Kampanjoi työtä vastaan ja äänestä ehdokkaita, jotka kannattavat työttömyyttä. Työn tekeminen, sen osto ja myynti, sen välittäminen, maahantuonti ja siitä puhuminen tulisi tehdä rangaistavaksi ihan vain tulevien sukupolvien turvaksi, sillä työnarkomania leviää erityisesti nuorten aikuisten keskuudessa. Muista, että jokainen työntekijä rasittaa myös läheisiään ja haittaa useiden muiden elämää. Pidä myös mielessä, että työnvälittäjät ja -antajat ovat lähes poikkeuksetta sekaantuneet myös muuhun järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Muista, jokaisen ihmisen valinnat vaikuttavat!