Työnantaja

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Thumb.png
 Tämä on lupaava sivu.
Työnantajan päiväuni iloisesta joukosta marssimassa mielekkäisiin töihin.

Työnantaja on urbaanissa luonnossa esiintyvä haittaeläin, josta on tullut vuosikymmenten saatossa merkittävä osa useiden, jollei jopa kaikkien valtioiden ekosysteemistä. Työnantajan kohtaaminen on usein haitallista ja ajoittain hengenvaarallista.

Pitkään jatkuneiden tutkimusten valossa työnantajista on ollut olemassa ennen erilaisia alalahkoja, mutta vain vittumaisimmat niistä ovat enää elossa.


Työnantajan evoluutio[muokkaa]

Esihistoriassa ei ollut Hikipedian tutkimusten perusteella työnantajia. Niihin aikoihin riitti, kun oli taitava varastamaan pienemmiltä ruokarahat sekä olemaan ihan vain kammottava omin voimin. Luonto myös yleensä suosi heikosti pummina elämistä, ainakin mikäli sen eteen ei tehnyt minkäänlaista työtä.

Yksisoluiset

Ensimmäisiksi kunnon työnantajiksi voidaan laskea tosin yksisoluiset, sillä niiden sisällä mitokondriot alkoivat jo ammoisina aikoina hiki hatussa tehdä kaikkensa solun työtaakan suorittamiseksi, samaan aikaan kun tuma, tuo solumaailman paskiainen, se vaan möllötteli keskenään. Koska solu ei kuitenkaan selviäisi ilman mainittuja osasiaan, voidaan tämä kehitys katsoa karanneen työnantajuuden ulkopuolelle, sillä kyseessä ei enää ole minkäänlainen rekrytointitapahtuma. (Tämä tosin tuottaa työnantajatutkimuksissa aivan uudenlaista skismaa.)

Loiset

Esimerkiksi useat loiseliöt on myöhemmin usein yhdistetty virheellisesti työnantajien esimuodoiksi, sillä usein yksittäinen loisolento tekee ihan hemmetisti työtä ollakseen loinen. (Esimerkiksi Hikipedian haastattelut kihomatojen kanssa ovat saaneet esiin paljon uutta tietoa loiselämän taakasta kunnolle ja terveydelle. Olosuhteetkin ovat usein aika paskamaiset.)

Yhdyskuntalajit

Sen sijaan alkukantaiset pistiäis- ja termiittiyhdyskunnat voidaan jo nähdä eräänlaisina työnantajan ja työntekijän suhteina, sillä välittömässä työnantotilanteessa, mutta tässäkin tapauksessa työnantaja synnyttää itse työntekijänsä, joten kyseessä on enemmän välttämättömyys kuin minkäänlainen työtarjous. Tätä lisää se, että kuningatar yleensä huumaa työntekijänsä kemikaaleilla. (Tosin tästä on olemassa myös myöhempiä sovelluksia kuten vaikkapa USA:n kaikki maatilat.)


Työnantajan historia[muokkaa]

Työnantaminen muuttuu evoluutiollisesta menneisyyden harmaakaihisesta hämärästä historialliseksi tapahtumaksi, kun homo sapiens saapuu eläinkunnan ylimmäksi kruunuksi noin 6000 vuotta sitten, kun Jumala saapuu paikalle ja palkkaa koko ihmiskunnan palvomaan itseään. Osittain tätä tapahtumaa työnantajat toistavat pakkomielteen omaisesti yhä tänäkin päivänä työmaailmassa.

Varsinainen työnantajuus pelkän heimon rajojen vartioinnin ja ruuan keräämisen sijaan alkaa maatalouden kehityksestä, josta eteenpäin voidaan alkaa ajatella todella olevan olemassa sellainenkin ihmislaji kuin työnantajat. Aluksi palkka tästä työstä saattoi olla vain ruokaa ja maata, jos sitäkään. Usein työnantaja ottaa työntekijän alaisuuteensa raahaamalla tämän kodistaan niillä aseilla, mitä milloinkin sattui olemaan käytössä. Usein työntekijä ei pääse kysymään eduista eikä ehdottamaan itse minkäänlaisia työsuhteen raamipuitteita. Tätä kehitystä jatkui noin 1800-luvulle, jolloin se muodollisesti ilmoitettiin vanhentuneeksi. Koska kyseessä ei kuitenkaan enää ollut evoluutio vaan kulttuurihistoria, ei asia periaatetasolla mennyt juuri miksikään.

Orjuuden kannalta ajateltiin ensin olevan pelastus, että kehitettiin raha ja sitten vapaa markkinatalous, sillä silloin kuka tahansa työntekijälajin edustaja voisi olla vapaassa suhteessa työnantajalajin edustajiin pelkän saaliseläimen aseman sijaan.

Joskus sitä vain voidaan olla niin väärässä.


Työnantajan bongausopas[muokkaa]

Nykypäivän työnantaja on monimuotoinen, hyvin pirstaloitunut laji, josta on ongelmallista löytää paljon selkeitä, yhtenäisiä piirteitä.

Hikipedian työryhmä oli kuitenkin mielissään haasteesta[1], joten muutamia yhdistäviä piirteitä on havaittu.

Ensinnäkin työnantajan ruumis on suunniteltu oivallisesti tehtäväänsä, sillä se kerää kaiken vapaan ravinnon talteen, jotta sillä olisi varaa palkata työntekijöitä tarpeen mukaan. Siksi lähes kaikilla työnantajilla on silmien sekä kaulan alla ja vatsan seudulla roikkuvaa pullotusta. Tämän pullotuksen on myös tarkoitus olla heimoajoilta periytyvä rituaalinen kehomodifikaatio, jolla edustetaan hallitsevaa asemaa paikallisessa yhteisössä. (Nämä piirteet muuttuvat sitä naurettavammiksi, mitä pienempää elinpiiriä kyseinen yksilö hallitsee.) Samat piirteet tekevät myös nykyään vaikeaksi erottaa koiras- ja naaraspuolisia työnantajia toisistaan. Asian selvittäminen kysymällä on iso virhe ja saattaa johtaa petoeläinkäytökseen (ainakin naaraiden kohdalla).

Pistiäispesistä periytyvänä piirteenä työnantaja myös mielellään muistelee noin tuhansia vuosia sitten tekemiään urotöitä, kuten sitä miten:

  • Hän tappoi kaikki sisaruksensa voidakseen olla virassaan
    • Useissa valtioissa yrittäjänä toimivien työnantajien kohdalla tämä teko on jätetty rikostuomion ulkopuolelle nimeämällä sen ”Perhekohtaiseksi starttimaksuksi”
  • Aloitti yrityksensä tyhjästä
    • Tätä tarinaa jatketaan silloinkin, kun yritys on itse asiassa saatu perintönä, sillä joku aamuhan työnantaja on saapunut sinne ja se on ollut tyhjillään
  • ”Kun minä silloin aloitin, niin ei ollut mitään tällaisia hienoa laitteita kuin silloin”
    • Mikä on mielenkiintoisessa ristiriidassa seuraavaan valitukseen: ”Ennen oli kaikki paremmin”
  • Hän joskus 60-luvulla tai 70-luvulla (pahimmillaan 50-luvulla) yksin ja kolmenkymmenen asteen pakkasessa korjasi milloin minkäkin yrityksen laitteen
    • Kun sitten työntekijä pyytää samoissa olosuhteissa neuvoa nerokkaalta työnantajalta tuon saman, pahimmillaan 50-lukulaisen koneen korjaamiseen, työnantajan vastaus on, ettei ”hän nyt sitä enää muista, kun ei ole tarvinnut”. Pian toisaalta valitetaan siitä, että ”siinä kestää niin pitkään”.
  • Hän joutui olemaan aamusta iltaan työmaalla
    • Yrittäjäheimoon kuuluvan työnantajan kohdalla tähän kannattaa vastata hyväntahtoisella nyökkäyksellä sen sijaan, että kysyisi kenen sitten olisi kuulunut siellä olla
  • Kuinka hänen aloittaessaan palkka oli niin ja niin monta markkaa kuussa
    • Kun sitten selvittäisi sen ajan taloustietoja, sillä rahalla saisi hevosen, pari lehmää, pienen lisärakennuksen ja keskimääräisen vaimon
  • Hän tietää kyllä itse parhaiten, miten työmaata on johdettava
    • Jonka jälkeen hän joko haukkuu markkinatalouden siitä, että se ajaa hänet vararikkoon, tai menee kysymään suuremmalta työnjohtajalajin edustajalta, jotta vastuu siirtyisi eteenpäin
  • Kuinka silloin joskus ennen oli niin paljon helpompaa
    • Tässä kohtaa työnantaja unohtaa sanoneensa sen jo ainakin pari kertaa saman keskustelun aikana. Parasta on vain nyökkäillä ja antaa hullun olla onnellinen.


Työnantajan luonnonmukainen käytös[muokkaa]

Monien nykyisten työnantajalajin edustajien itkuhuuto: Että hyvää työntekijää on niin vaikeaa löytää

Työnantajalla on monia luonnosta periytyviä tapoja, joiden avulla se pyrkii hallitsemaan paikallista työmaataan sekä olemaan mahdollisimman tehokas, ainakin omasta mielestään. Näitä keinoja kohdatessa on syytä joko opetella käyttämään päänsärkylääkettä tai varautua ennenaikaiseen hautaan.


Nollatuntisopimus[muokkaa]

Nollatuntisopimus on työnantajan keino saavuttaa tavoitteensa minimaalisimmalla mahdollisella vaivalla. Verrannossa kyseessä on suunnilleen samanlainen petoeläimen käytös kuin hämähäkillä, joka luo verkon lupaamalla, ettei tässä ole mitään vaarallista edessä, sitten tarraa kiinni paikalle osuneeseen hyväuskoiseen ja alkaa hitaasti imeä tätä kuiviin. Koska saalis on jo verkossa, se ei voi mitään asialle kerran siihen sorruttuaan.


Rekrytointiyritys[muokkaa]

Samoin kuin luonnossa, työnantaja saattaa olla liian laiska putsatakseen omia hampaitaan, ihoaan tai vain jotakin kehonsa poimuttuneen osan alusta[2]. Silloin tarpeeksi ovela työnantajalajin edustaja palkkaa itsensä ja työntekijän väliin parasiittina toimivan rekrytointitoimiston, joka itse asiassa muuttuu silloin työnantajaksi, jolloin itse työnantaja ei tajua, miten naurettavaa kaikki sen esittämän valitus työn laadusta siitä eteenpäin on. Tämä parasiitti on punkin tavoin päättänyt levitä koko maahan ja miltei onkin jo siihen pisteeseen päässyt.


Vakoileminen[muokkaa]

Kun asiasta kysyy, niin vastaus on: ”On ne laillisia turvakameroita. Serkku ne kävi ihan dirrrektiivvvvin kanssa asentamassa.”


Ristiriitainen käytös[muokkaa]

Työnantajalla on usein lajikohtaisena käytöksenä vaatia työntekijöiltään, ettei nämä aja töihin humalassa ja ole humalassa siellä. Samoin oletetaan työajoista sekä muista aikatauluista pidettävän kiinni. Omaisuutta ei oleteta hajotettavan. Käskyjen ja kehotusten pitäisi kuulemma toteutua heti, tai mielellään jo eilen. Oletetaan kielitaitoa, koulutusta sekä kaikkea muutakin.

Kun työnantaja sitten esimerkiksi tulee humalassa paikalle, vetoaa tämä... humalaiseen mongerrukseen ja katoaa yläkertaan nukkumaan[3][4].


Huutaminen[muokkaa]

Työnantajille muinaisesta luonnosta jääneenä jäänteenä kaikuu tapa, jolla työnantaja alkaa huutaa aina olettaessaan lisätehojen olevan tarpeen. Tämä pyrkimys juontaa kuitenkin ajoilta, jolloin isompia peloteltiin olemaan syömättä kohde ja pienempiä juoksemaan karkuun. Työmaalla tämän ei ole havaittu todellisuudessa tuottavan suurtakaan tehonnousua, mutta sen sijaan on havaittu suuri määrä stressiä sekä paniikkia työntekijälajin edustajissa.


Uhkaileminen[muokkaa]

Luonnosta periytyvät uhkailu eleet saatetaan usein liittää huutamiseen. Näihin kuuluvat ainakin käsien heiluttelu, nyrkeissä tai ilman, hampaiden paljastaminen, kuolaaminen, irvistely sekä karvojen (jos niitä enää näkyvillä paikolla on) nouseminen pystyyn. Tulokset vaihtelevat työntekijälajilla yleensä laidasta laitaan puolustusreaktiosta paniikkiin ja stressiin.


Lupaukset[muokkaa]

Työnantaja voi käyttää tätä keinoa saadakseen työntekijän hyväksymään TES:in alapuolelle jäävän koeajan palkan, epärealistiset työolot tai minkä tahansa muun keksimänsä hullun houreen. Näitä seuraa usein koeajan purku.


Koeajan purku[muokkaa]

Kun työnantaja on saanut imettyä tarpeeksi jonkin työntekijän elämännestettä eikä koe tarvitsevansa verkkoon juuri silloin enempää tuoretta lihaa, hän saattaa irrottaa tämän elämästään riisutun yksilön koeajan purkua perusteena käyttäen ja viskata muun kuona-aineksen mukana maahan. Tämä toimenpide tapahtuu usein juuri sinä päivänä, kun olisi päätettävä vakinaistamisesta, jolla on työmaaympäristössä suuri merkitys yksilöiden kannalta.


Palkanmaksu[muokkaa]

Toisinaan, onneksi tosin harvoin, työnantaja saattaa ”unohtaa” ylitöitä ja niiden korvauksia, kaikenlaisia muita maksuja tai ihan vain osan tuntipalkasta. Yleensä työnantajalajin edustaja selittää tämän häiriökäyttäytymisen itselleen sillä, ettei hän nyt mitenkään voisi luonnossa pärjätä, jollei hän ottaisi ravintoa sieltä, mistä sitä kuivana kautena saa.

Ylpeä työnantajalajin edustaja sekä yksi tämän työntekijäyksilöistä.

Yrittäjä ravintoketjussa[muokkaa]

Luonnon ravintoketjun osana yrittäjä on jossakin loisen ja petoeläimen välimaastossa, sillä tämä käyttää joustavasti molempien eliötyyppien keinoja selviytyäkseen. Keinojen määrä riippuu yleensä siitä, millainen työnantaja tietty yksilö sattuu olemaan. Tunnistamista on vaikeaa tehdä harjaantuneemmallakin silmällä, joten käytöstä on hankalaa ennakoida minkään tietyn tyypin mukaan.


”Kymppi”[muokkaa]

Kymppi on nimitys olennolle, joka ei ole työnantaja, mutta joka pyrkii käyttäytymään kuin sellainen. Kyseessä on siis eräänlainen työmaailman hyeena, joka antaa leijonan huolehtia kaikesta tappamistyöstä, mutta joka sitten tulee raadolle syömään ja naureskelemaan. Nämä olennot saattavat myös olla työntekijäpuolen edustajia, joille on tarttunut pahan luokan kusitulehdus yläruumiiseen.

Pienyrittäjä[muokkaa]

Tämä työnantajatyyppi on yleensä jatkuvassa henkiinjäämistaistelussa, joten käytös yleensä johtaa kohti verenhimoista tappelua mistä tahansa asiasta sekä kaiken elinpiiristä löytyvän kannibalismiin. Oletettavasti olosuhteiden vuoksi tämän tapainen yrittäjä usein kerää ison vararavintovaraston vatsan seudulle pysyäkseen elossa talven yli loisien harjoittelijoiden verestä.

Suuryrittäjä[muokkaa]

Suuryrittäjä on edellistä paljon suuremman elinpiirin hamuava, usein persoonaton sekä kyltymätön olento. Se saattaa tuottaa suurtakin vahinkoa paikalliselle ekosysteemille, jos sen jonkin aamun aivopieru sattuu pääsemään talon vuorauksien läpi. Sitä pidetään useilla alueilla ravintoketjun huipulla asustavana petona, jonka jälkikasvun turvaaminen on sille elintärkeää, huolimatta jälkeläisten kannibalismiin taipuvaisista haluista.

Suuryritys[muokkaa]

Suuryritys on yleensä kasvoton ja siten ilmeetön, eleetön ja silti kaikkialla oleva massa, joka on jo niin korkealla työntekijäpuolen yläpuolella, ettei siitä enää tiedetä varmaksi mitään muuta kuin se, että se saattaa milloin tahansa laskeutua ilmasta ja napata yhden tai pari sataa yksilöä mukaansa, eikä niitä nähdä enää koskaan. Tämä työnantajatyyppi on määrältään harvinaisin mutta vaikutuksiltaan ekosysteemiin katastrofaalinen.

Kuvituskuvaa saadakseen Hikipedia teki työhöntutustumisreissun erääseen paikalliseen suomalaisyritykseen. Jätimme nimet pois.

Rehellinen työnantaja?[5][muokkaa]

Varsinkin suomalaisessa kansanperinteessä elää vahvana tarusto rehellisestä työnantajasta. Tämä maahisen tai tontun tapainen olento jakaa mannaa loputtomasta säkistään, silittää joskus lenkkipolun varrella eläimiä ennen katoamistaan metsiin, rakastaa kumppaniaan ja välttelee liikaa terveytensä pilaamista.

Urbaanissa tiiliseinien nykytaiteessa tätä ilmiötä ei enää esiinny, mutta joissakin luolamaalauksissa on esitelty metsästysjoukkoa jahtaamassa ruokaa niin, ettei yhdenkään metsästäjän kädestä puutu keihästä, eikä puhekupliin ole kirjoitettu panettelevia loukkauksia metsästäjäjoukon motivaatiosta, kyvyistä tai tupakkitauoista[6].

Hikipedian tietojen mukaan esimerkiksi Suomi alkoi 2000-luvulla herätä tähän vähenevään alalajiin ja sen ahdinkoon. Havaittiin, että niiden elinympäristöä tuhosivat vihreät, Viro sekä Venäjä, talouden nousukauden lasku, vapaa markkinatalous sekä kumppanin nalkutus. Aloitettiin useita valtiollisia toimia, mutta kaikki korjausliikkeet olivat auttamatta myöhässä. Viimeinen rehellinen työnantaja kuoli oletettavasti 2007 Nakkilassa vessan istuimelle sydänkohtaukseen.


Viitteet[muokkaa]

  1. Heitä lukittiin muutama kellariin ilman vettä keihäiden kanssa, ja lopulta yksi heistä kaivautui verissään ja saamamme lista kädessään esiin oven auetessa uudelleen
  2. Hyi helvetti!
  3. ”Ettekö usko tämän voivan olla mahdollista? Uskokaa pois. Joskus totuus on tarua ihmeelisempää...” - Totuut
  4. ”EIKÄ OLE!” - Taru
  5. - Kysymyksen kuullut, tukehtumassa juuri nauruun
  6. Artikkelin kirjoittaja ei sitten polta. Että ne katkeruusvitsit voi unohtaa. Katson teihin, työnantajat.

Katso myös[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]