Turun-Tampereen sota

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Star.svg
Tämä artikkeli on kouluesimerkki siitä, miltä hyvä sivu voi näyttää. Tee näin.
Wikipedia-logo-en.png
Bruuu-hhuuu-hu-uttokansantulo! Wikipedian niin kutsutut "asiantuntijat" eivät ole kirjoittaneet tästä aiheesta (vielä) yhtään mitään!


Turun-Tampereen sota
Vízállásjelentés.jpg
Turkulaista laivastoa
Sota alkoi: 1967
Sota loppui: 1981
Paikka: Suomi, Varsinais-Suomi ja Pirkanmaa pääasiassa
Tulos: Tasapeli, Humppilan rauhan solmiminen
Sodan vaikutukset: Mustanmakkaran valmistuslaitoksia ja Turun murteen käyttöä valvottiin tarkemmin, Tampereen liittolaissopimukset purettiin, ja Turulta kiellettiin sukellusveneet.
Taistelevat osapuolet
Turku vaakuna.png

Turun unioni (ympärysvallat)


Tampere vaakuna.png

Tampereen puolustusliitto

Turun-Tampereen sota oli aseellinen konflikti Turun ja Tampereen ja niiden liittolaisten välillä vuosina 19671981. Sotatoimet rajoittuivat pääasiassa Varsinais-Suomeen ja Pirkanmaalle, mutta myös muualla Suomessa käytiin rajattuja taisteluja kaupunkien liittolaisten välillä. Sodassa kaatui noin 12 000 ihmistä ja myös suuri joukko turkulaisia ja tamperelaisia. Sota päättyi ratkaisemattomana Humppilan rauhaan 1981 ja aiheuttaa edelleen jännitteitä.

Tie konfliktiin[muokkaa]

Turku koki Tampereen uhan voimakkaana aina siitä asti, kun kuningas Kustaa III antoi 1775 määräyksen perustaa kaupunki Tammerkosken varrelle. Kun Tampere nousi 1800-luvun kuluessa merkittäväksi sisämaan teollisuuskaupungiksi Näsijärven rannalle, tuli väistämättä eteen etupiirien määrittely näiden kahden valtakeskittymän välillä. Turussa levottomuutta herätti myös pääkaupunkiaseman menetys Helsingille, olkoonkin, että toimenpidettä ei Turussa ole koskaan tunnustettu. Moni turkulainen huolestui jo Punakapinan aikana 1918, kun ratkaiseva taistelu käytiin Tampereella. Kautta aikojen historialliset tapahtumat olivat Suomessa sijoittuneet Turkuun. Nyt turkulaisesta näkökulmasta näytti siltä, että tamperelaiset omivat valtakunnallista historiaa itselleen.

Koko 1900-luvun ensimmäisen puoliskon Turun ja Tampereen suhteet kiristyivät, ja molempien puolien propaganda kiihtyi. Turkulais- ja tamperelaisvitsit levisivät tulevien rintamalinjojen yli. Blokkiutuminen alkoi 1950-luvun puolivälissä, kun molemmat kaupungit keräsivät ympäristökunnista ympärilleen liittolaisverkostoa. Tampere aloitti myös laivastonsa varustamisen, mikä aiheutti suurta hilpeyttä muualla Suomessa. Tampereen laivaston ensimmäinen taistelulaiva M/S Nysse laskettiin Näsijärven aalloille juhlallisessa seremoniassa vuonna 1957. Turku kiihdytti omaa laivastoteollisuuttaan, ja seurasi kilpavarustelun aika. Turun laivasto on nykyisin ravintolalaivakäytössä juottoloina kesäaikaan. Ainoa yhä aktiivipalveluksessa oleva turkulaisalus on Aurajoella partioiva Föri.

Sodanjulistus[muokkaa]

Virallinen sodanjulistus liittokuntien välillä jätettiin 30. huhtikuuta 1967 sen jälkeen, kun tamperelainen väkijoukko oli syöttänyt vierailulla olevalle Turun kaupunginjohtajalle mustaamakkaraa. Turussa tapahtumaa pidettiin tyrmistyttävänä, ja sodanjulistus luettiin vielä samana päivänä Turun vanhalla suurtorilla Brinkkalan talon parvekkeelta. Tuomiokirkon kelloja soitetiin läpi yön, kun turkulaisia kutsuttiin aseisiin. Sodanjulistus toimitettiin kirjallisena Tampereen kaupunginvaltuustolle, mutta Tampereella ei ryhdytty välittömiin toimiin, mahdollisesti siksi, että tamperelaiset eivät ymmärtäneet kirjeen murteellisesta mökellyksestä mitään.

Tiäräkte mitä? Tänä aamun, 30. huhtikuut, heti ko tuamiokirko kellot o lyäny kahreksa, Turu kaupunki o sotatilas teijä kans, kyl maar te sentä se ymmärät. Me pruukatti olla teijä kans iha kärsivällissi, mutko te ai vaa protkota tyhjäst ni meil ei sit ol muuta vaihtoehto. Me meinata aja teijät siihe teijä Näsijärve kröntmänttines, ettei kenenkään tarttis enä kärssi mustistmakkaroist ja teist ylipäätäns.

Sodan kulku[muokkaa]

Turku hyökkää[muokkaa]

Turku aloitti mobilisoinnin välittömästi, ja sotastrategia oli pääpiirteissään viimeistelty jo iltaan mennessä, sillä sitä oli laadittu jo pitkään ns Ylä-Börsin kabinetissa. Ongelmat ilmaantuivat kuitenkin pian, kun huomattiin, että laajamittainen merisaarto kävisi mahdottomaksi. Turun sodanjohdolle toimitettiin nimittäin Suomen kartasto, joka osoitti, että Tampere olikin vastoin ennakko-odotuksia sisämaakaupunki. Tämä aiheutti suurta huolestuneisuutta, sillä Turun strategia rakentui paljolti laivastoylivoiman varaan. Turun laivastoylivoiman lippulaiva oli S/S Föri, joka vastustajien keskuudessa herätti suurta kunnioitusta ja suoranaista kauhua jo pelkällä nimellään. S/S Föri oli tunnettu meritaisteluiden teurastaja, jonka pelottavat ja lyömättömät asearsenaalit (mm. rusinamakkaramiinat ja Paraisilta haltuunotetut Runebergin-viuhkamiinatortut) jo pelkällä olemassaolollaan löivät mustamakkaravellit tamperelaisten sarkahousuihin. Strategia piti uudistaa lähes täydellisesti, mihin kului runsaasti aikaa. Turulla oli kuitenkin varaa tähän, sillä Tampereella yritettiin edelleen kääntää Turun sodanjulistusta ymmärrettävään muotoon.

Koko yön jatkuneen istunnon päätyttyä Turun pääesikunta oli laatinut uuden, kartografiseen informaatioon perustuvan hyökkäysstrategian, jonka pääperiaatteena oli ensin edetä ilmavoimien tukemien maajoukkojen avulla Näsijärven rannalle ja saartaa Tampere. Tämän jälkeen suunnitelman mukaan Turun laivasto "siirrettäisiin" Näsijärvelle. Siirtoa suunnittelemaan asetettiin erityiskomitea pääpaikkanaan Turun Pansion laivastoasema, mutta maavoimat aloittivat etenemisen pohjoiseen toukokuun ensimmäisenä päivänä puoliltapäivin.

Vaikka Turulla oli sodan alussa vahvempi laivasto, lippuelaivanaan S/S Föri, oli sen ilmavoimien kehittyneisyysaste vielä melko heikko.

Turku tarjosi ennen liikekannallepanoa ympäryskunnille mahdollisuuden liittyä "suureen ristiretkeen mustaa makkaraa ja kaikkea tamperelaista vastaan". Toisaalta Turku ilmoitti avoimesti, että sen maajoukot tulisivat käyttämään hyökkäykseensä mm. Liedon maaperää riippumatta siitä, olisiko sillä kyseisen kunnan suostumus toimilleen tai ei. Naantali, Pori ja Rauma ilmoittivat välittömästi tukevansa Turun sotatoimia, kun taas Turun naapurikunnat Lieto, Kaarina, Vahto ja Raisio antoivat hieman kiusaantuneesti Turun joukoille läpikulkuluvan. Rusko päätti sodan alussa pysyä poissa sodasta, mutta päätös ei pitänyt.

Tampereen puolustusjärjestelyt[muokkaa]

Näsinneula oli Tampereen parhaita puolustuksia

Turku sai suuren etumatkan sotavalmisteluissa, sillä Tampereen johto selvitti sodanjulistusviestin sisällön vasta toukokuun alkupäivinä konsultoituaan Tampereen yliopiston suomen kielen laitosta. Kun selkokielelle käännetty sodanjulistus julkaistiin Aamulehden erikoispainoksen etusivulla 6. toukokuuta, ilmoittivat Ylöjärven ja Nokian kunnat liittyvänsä välittömästi Tampereen tueksi tulevassa kamppailussa. Tampereella suoritettiin täysi liikekannallepano ja laivasto siirtyi partioimaan Näsijärvelle. Aloitettiin myös Pispalanharjun linnoitustyöt ja kaupungin budjetista myönnettiin lisämääräraha tähystys- ja kommunikaatiokeskukseksi valmistuvan Näsinneulan rakentamiseen. Valmisteluihin ei kuitenkaan jäänyt paljoa aikaa, sillä Turun etujoukot olivat jo saavuttamassa Pirkanmaan sydäntä. Kaupungin rajoille ja kaduille kasattiin kiireesti barrikadeja ja panssariesteitä. Tämä osoittautui tarpeettomaksi, kun kävi ilmi, että Turun panssarivaunut oli sodan alkuvaiheessa valmistettu koivuhaloista. Tämä teki niistä sangen haavoittuvaisia panssarintorjunta-aseille, kuten tulitikuille.

Diplomatia[muokkaa]

Turun ja Tampereen konfliktin kärjistyminen huolestutti ennen kaikkea näiden kahden kaupungin väliin jääviä alueita, jotka pelkäsivät (täysin aiheellisesti) joutuvansa taistelutantereeksi yhteenotossa. Helsinki ja Oulu yrittivät aluksi toimia kiistassa välittäjinä ja pyrkivät sovitteluratkaisun aikaansaamiseen, mutta luopuivat yrityksistä arvioiden, että niille koituisi vain hyötyä, mikäli Tampere ja Turku tuhoaisivat toisensa.

Tampere vei kiistan Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostoon, mutta sieltä ilmoitettiin, että heillä oli tärkeämpääkin tekemistä, sillä YK:n perinteiset blokkienväliset nyyttikestit olivat jälleen alkamassa vuoden 1967 osalta, eikä yksikään neuvoston pysyvän viiden jäsenmaan edustajista halunnut jäädä pois.


Tampereen piiritys[muokkaa]

Turkulaisten pelätty Enikma-kone, joka pystyi muuntamaan minkä tahansa selkokielisen viestin Turun murteelle, joka oli viholliselle käsittämätöntä.

Turun joukoilta kului kosolti aikaa Tampereelle etenemisessä ja perille saapuessaan juuri kukaan ei enää jaksanut lähteä hyökkäykseen. Sen sijaan turkulaiset leiriytyivät laajalle alueelle Tampereen ympärille saartaen kaupunkikeskuksen. Tampere yritettiin nujertaa piirityksellä. Turkulaiset eivät kuitenkaan onnistuneet katkaisemaan sähköä kaupungista useista yrityksistä huolimatta, sillä kallioon, rakenteilla olevan Näsinneulan alle, oli sijoitettu suunnaton generaattori, joka tuotti tarvittaessa kaupungille energiaa. Turkulaiset eivät halunneet ottaa riskiä lähteä hyökkäykseen, ennen kuin laivasto olisi saapunut, ja pattitilanne jatkui läpi talven ilman kummankaan puolen joukkojen etenemistä. Tampereen liittolaisten joukot olivat heikosti järjestäytyneitä, eivätkä pystyneet paljonkaan häiritsemään turkulaisten piiritystä.

Asemasota oli kuitenkin kuluttavaa erityisesti piirittäjien taistelumoraalille, ja Turun sodanjohto päättikin tuoda rintamalle esiintymään rakastetun laulajakaksikon Matin ja Tepon. Duon tulkinnat kantautuivat rintamalinjojen yli myös tamperelaisten korviin, minkä johdosta Tampere teki kantelun väittäen Matin ja Tepon iskelmien käyttöä Geneven sopimuksen vastaiseksi. Kantelu jätettiin käsittelemättä, koska se hukkui postissa.

Piirityksen jatkuessa Turun laivasto eteni hitaasti kohti pohjoista suurilla teloilla. Joissakin paikoissa Turun sotalaivojen jättämät urat ovat yhä näkyvissä ojina maastossa. Laivasto saapui Näsijärven rannalle vasta 1971.

Näsinneulan hävitys[muokkaa]

Piiritys muuttui offensiiviksi pian laivaston perillesaapumisen jälkeen. Viimeisenä paikalle ehti kevyt risteilijä Föri. Turkulaiset alkoivat valmistella laivojensa laskua Näsijärvelle, joka oli tähän asti ollut Tampereen laivaston hallussa. Samalla tamperelaisten huomio haluttiin kuitenkin operaation ajaksi kääntää toisaalle, ja Turun tykistö aloitti strategisen keskityksen (summamutikassa ammuskelun) kaupungin reunamille. Tulenjohto sai ennen pitkää tähtäimeensä juuri valmistuneen Näsinneulan, joka oli Tampereen sodanjohdon kommunikaatiokeskus ja propaganda-asema, joka pystyi myös sieppaamaan turkulaisten viestiliikennettä. Mikä pahinta, Näsinneulan kärjessä oli voimakas laser joka voisi kärventää jokaisen liian lähelle tulevan turkulaisen tuhkaksi. Viestien sieppaamisesta ei kuitenkaan ollut tamperelaisille hyötyä sodan aikana, sillä turkulaiset koodasivat kaikki viestinsä omalle murteelleen, joka oli ulkopuolisille täysin käsittämätöntä.

Näsinneula sai vakavan osuman tyveensä ja sortui maan tasalle murskaten samalla alleen suurehkon maa-alueen, josta muodostettiin myöhemmin Särkänniemen huvipuisto. Tampereen generaattori säilyi kuitenkin ehjänä. Tornin uudelleenrakennus aloitettiin lähes välittömästi piirityksen päätyttyä. Joka tapauksessa tornin tuho vaikutti merkittävästi kansalaismielipiteeseen Tampereella ja sen liittolaiskuntien keskuudessa.

Näsijärven taistelu[muokkaa]

Turkulaiset onnistuivat tavoitteessaan hämätä tamperelaisia äkillisellä tykistökeskityksellä: laivaston vesillelasku sujui rauhallisesti. Turun laivasto lähti etenemään Näsijärvellä yllätysetu puolellaan. Hyökkäystä johti lippuelaiva S/S Föri mainittavalla 1,28 solmun huippunopeudellaan. Huippunopeus oli riittävän suuri sotkeakseen täydellisesti tamperelaisten tulenjohtajien tulikomennot, jotka pohjautuivat edelleen 1700-luvulta perustuvaan mustamakkararuutu-menetelmään. Turun viisitykkinen taistelulaiva S/S Mutku yllätti Tampereen laivaston järven eteläisessä päässä juuri tuhoutuneen Näsinneulan edustalla. Laiva kutsui muut turkulaisalukset apuun. Ensimmäisenä paikalle ehti koko sodan ainoa sukellusvene Kylmääki, joka torpedoi tuhoisan osuman tamperelaisen S/S Nääs -taistelulaivan kylkeen upottaen sen nopeasti. Tämän tragedian muistelo kulkee edelleen tänäpäivänä sukupolvelta toiselle tamperelaisten itkijänaisten laulujen välityksellä.

Sodan ainoa meritaistelu oli lyhyt, mutta kiivas. Tampereen yllätetty ja valmistautumaton laivasto tuhoutui lähes täysin, kun turkulaiset menettivät vain yhden aluksen, risteilijän nimeltään Jaamäävai. Turun laivasto oli kuitenkin nyt lähes tarpeeton, ja osia siitä ryhdyttiin kiskomaan jälleen maihin jo taistelua seuraavana yönä. Osa pidettiin kuitenkin vesillä, sillä turkulaiset valmistelivat maihinnousua lopettaakseen pitkittyneen konfliktin. S/S Föri osoitti monikäyttöisyytensä kuljettamalla Turun miehitysjoukkoja kätevästi Tammerkosken puolelta toiselle. Tällainen edistyksellinen jokiliikenne oli käsittämätöntä ja osin pelottavankin tehokasta tamperelaisen alkuperäisväestön edustajien keskuudessa.

Perääntymisvaihe ja Tampereen offensiivi[muokkaa]

Tamperelaisten ratsuväki hyökkäämässä turkulaisen tykistöpatterin kimppuun Pispalanharjun saartorenkaan luona.

Tampereen liittolaiset onnistuivat kuitenkin viime hetkellä sotkemaan turkulaisten suunnitelmat. Eurajokelaiset sissit iskivät turkulaisten piiritysrenkaan selustaan ja saivat aikaan joukkopaniikin, jonka seurauksena Näsijärvellä purjehtinut laivasto menetti huoltoyhteyden maajoukkoihin. Samaan aikaan saapui tieto, että ylöjärveläinen joukko-osasto oli kaikessa hiljaisuudessa etenemässä kohti Varsinais-Suomea rintamalinjojen ulkopuolella. Turun sodanjohto joutui katkeran päätöksen eteen ja määräsi vastahakoisesti joukkonsa perääntymään. Sotahistorioitsijat ovat arvioineet, että Tampereen lopullinen luhistuminen oli äärimmäisen lähellä, mutta odottamaton takaisku pelasti kaupungin valloitukselta ja sivistykseltä.

Turkulaiset joutuivat perääntyessään jättämään laivastonsa Näsijärvelle, poislukien lippulaiva S/S Föriä, joka onnistui purjehtimaan omin voimin takaisin Turun Aurajokeen Kala-ja Siikajokien reittejä hyödyntäen. Muiden laivojen miehistö jäi saarroksiin vihollislinjojen sisälle, mutta pääsi myöhemmin palaamaan kotiin Humppilan rauhansopimukseen sisältyneen luovutussopimuksen nojalla. Monet olivat pitkäaikaisesti traumatisoituneita jokapäiväisestä mustamakkaradieetistä johtuen.

Turkulaisten perääntyessä kohti kotikaupunkiaan alkoivat tamperelaiset nopeasti uudelleenvarustautumisen. Perääntymisvaiheen aikana sotatoimet jäivät vähäisiksi, mutta diplomatia- ja tiedustelurintamalla oli sitäkin vilkkaampaa. Sekä Tampere että Turku neuvottelivat jatkuvasti uusia liittolaissopimuksia eri kuntien ja kaupunkien kanssa. Turun joukot perääntyivät seuraavan talven aikana Oripään harjualueelle Aurajoen lähteille, jonne alettiin pystyttää puolustuslinjaa. Tampere liittolaisineen kuitenkin kiersi tämän linjan ja jatkoi offensiiviaan etelään Pöytyää kohti. Turkulaiset pitivät vaivalla rakennetun puolustuslinjan kiertämistä hyvin epäurheilijamaisena.

Turun piiritys[muokkaa]

Tamperelaiset pitkästymässä kuoliaaksi Turkua piirittäessään.

Tampere liittolaisineen miehitti Kaarinan ja Liedon, mutta sattumalta jättivät Vahdon valloittamatta, varmaankin sen syrjäisen sijainnin takia verrattuna Turun muihin naapurikuntiin. Tampereen puolustusliitto kävi ankaria taisteluja Raisiossa Ruskon liityttyä sotaan Tampereen puolelle, kun turkulaisjoukot ehtivät puolustamaan kotikaupunkiaan Oripään linjalta. Vahto taisteli Ruskoa vastaan sodan viimeiset vuodet, kun Turku oli tamperelaisten piirittämänä talven 1979–1980. Kaupunkiin ei juuri päässyt tuomaan kulutushyödykkeitä, ja ainoa ulkopuolinen apu tuli Turun ystävyyskaupungista Göteborgista. Sieltäkin avuksi tuotettiin valitettavasti pelkkää hapansilakkaa, joka on useiden tutkimusten perusteella harvoja mustaamakkaraa karmeampia ruokalajeja. Samaan aikaan Turun liittolainen Vaasa kuitenkin eteni Seinäjoen kautta kohti Pirkanmaata. Turun piiritys yhdessä yleisen sotaväsymyksen kanssa yhdistettynä vaasalaisten Tampereelle muodostamaan uhkaan taivuttelivat molemmat osapuolet aselepoon ja rauhanneuvotteluihin.

Aselepo ja rauhansopimus[muokkaa]

Neuvottelut osoittautuivat kuitenkin vaikeiksi, sillä osapuolet olivat hyvin erimielisiä rauhanehdoista. Turkulaiset vaativat Tampereen mustamakkaravaraston tuhoamista ja ankarien rajoitusten määräämistä mustan makkaran tuotannolle. Tamperelaiset taas halusivat rajoittaa Turun murteen esiintymistä valtakunnallisissa tiedotusvälineissä, sekä rusinamakkaran jakelua valtakunnan alueella. Rauhanneuvotteluja vauhditti se, että Mauno Koivistosta tuli virkaatekevä presidentti Urho Kekkosen ilmoittaessa erostaan syksyllä 1981. Tamperelaiset pelkäsivät turkulaissyntyisen Koiviston käyttävän valtaansa puolueellisesti ja olivat valmiita myönnytyksiin. Pohjimmiltaan mahdollisuus jopa uuden ylipäällikön johdolla tapahtuvaan valtakunnaliseen sodanjulistukseen tamperelaisia vastaan loi pakottavat puitteet ja motivaation rauhantilan mahdollisimman nopeaan saavuttamiseen.

Humppilan rauha solmittiin 12. marraskuuta 1981. Maakuntien rajalinjat pysyivät sopimuksen nojalla ennallaan ja molemmat osapuolet luopuivat aluevaatimuksistaan. Sopimuksen lisäpöytäkirjassa sovittiin maakuntien välisestä toimielimestä, joka valvoisi mustan makkaran valmistuslaitoksia ja Turun murteen, sekä rusinamakkaran markkinointia ja käyttöä valtakunnallisella tasolla. Tampereen liittolaissopimukset purettiin, ja Turulta kiellettiin sukellusveneet. Sekä Turussa että Tampereella syntyi rajattuja ääriliikkeitä, jotka tuomitsivat Humppilan sopimuksen ”häpeärauhaksi” ja ovat sittemmin pyrkineet aktiivisesti irtautumaan sopimuksen sitovista pykälistä ja aiheuttamaan eripuraa kaupunkien välille. Tässä on häpeällisellä tavalla kunnostautunut mm. Tampereen teknillisen yliopiston "ei-turkulainen" osakunta Turkuun suuntautuneilla jokavuotisilla häiriö-attentaateillaan. Sota aiheuttaa edelleen jännitteitä Tampereen ja Turun välille. Sota myös vahvisti muiden suomalaisten näkemystä siitä, että turkulaiset ja tamperelaiset ovat ”vähän” erikoisia, mutta samalla ainutlaatuisia.