Tukholma-syndrooma

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
DramaticQuestionMark.png
Tiesitkö, että...
Suomi oli Ruotsin panttivankina noin vuodesta 1150 jolloin Lalli ja Piispa Henrik olivat tärkeitä. Panttivankidraama päättyi vuonna 1809 Suomen sodassa. Moni kaapatuista kokee silti yhä myötätuntoa ja kaipausta kaappaajaa kohtaan.
Wiki-deathstar.png
Tosikoille ja heille, joita aihe lähemmin kiinnostaa, on Wikipediassa artikkeli Tukholma -syndroomasta.


Tukholma-syndrooma on arkijärjellä katsoen erikoinen mielenterveyden häiriö, jossa ihmisen todellisuudentaju vääristyy. Tämän halun seurauksena henkilö haluaa matkustaa Tukholmaan, tuohon Ruotsin suurimpaan kaupunkiin joka mainitaan ensimmäistä kertaa historiallisissa dokumenteissa vuonna 1252, jolloin se sai kaupunkioikeuden.

Tukholma -syndroomasta kärsivä ei kuitenkaan halua niinkään kokea Tukholmaa itsessään, kuin kokea matkustavansa sinne. Näin ytimessä onkin risteily, jossa ikään kuin antaudutaan vapaaehtoisesti panttivangiksi ja syödään noutopöydästä. Tukholma -syndroomaisen Tukholmankaipuu ei kuitenkaan vaikuta itse Tukholmassa, joten potilas ei perillä tutustukaan kaupungin lukuisiin nähtävyyksiin, vaan käy lähinnä ostoksilla shoppailemassa vaatteita joita saa esimerkiksi Helsingistä. (Jotkut ulkomaalaiset eivät koekaan Tukholma -syndroomaa vaan Helsinki -syndroomaa.)

Häiriön syyksi on ajateltu stressitilaa. Näin syntyy tilaa ihmisen sosiaalisen tilanteen käsityskyvyn heikkenemiselle. Myös ruotsin kuninkaallisille kuville altistuminen - etenkin prinsessa Victorian ja Madeleinen - kuvien näkyminen esimerkiksi vauvauutisten yhteydessä ovat omiaan lisäämään riskiä Tukholma -syndroomaan sairastumiselle.

Valitettavasti syndroomaan ei tunneta helppoa parannuskeinoa. Risteily peittää oireita jonkin aikaa. Ja ilman niitä onkin mahdollista että esimerkiksi Ruotsin kuninkaallisten haastatteluille altistuminen johtaa rojalismin ihannoimiseen tai muuhun vastaavaan epädemorkaattisuuteen. Ainut tapa kiertää syndrooma on selvitä elämästä ilman että joutuu panttivangiksi ja uhkailluksi. Ja että ei koskaan näe vilahdustakaan Ruotsin kuninkaalisista missään muodossa. (Mutta tämä on tarpeetonta toistoa.)