Timo K. Mukka

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Under construction.png Alla rakentamisen!
Tämä artikkeli on harvinaislaatuisen perseestä, koska se on keskeneräinen.
Ota rukkaset ja vasara käteen ja rakenna sitä hieman valmiimmaksi.
Timo iloitsee osuutensa Maa on syntinen laulun myyntituloista mäsähdettyä tilille

Timo K. Mukka (19441973) oli suomalainen kirjailija, joka kärsi valtavasta mediaseksikkyysvajeesta ja tätä myöten vitutuksesta ynnä alkoholismista. Lyhyesti ilmaistuna hän kärsi siis peräpohjalaisuudesta. Hän menehtyi alle kolmikymppisenä, sillä ei ollut Pentti Saarikoski ja otti Hymy-nimisen hyväntuulen ja positiivisen asenteen levittämiseen tähtäävän julkaisun jutut liian vakavasti.

Elämä ja teo(kse)t[muokkaa]

Timo K. Mukka ujuttautui kaunistelematta ulos äitinsä vitusta Ruotsissa, missä hänen perheensä oli sattuneesta syystä evakossa. Hänen ollessaan puolivuotias perhe palasi Orajärvi-nimiseen rupuiseen kotokyläänsä, jonka univormupukuiset saksalaiset herrasmiehet olivat epähuomiossa roihauttaneet tuleen kiirehtiessään Alpeille lähtevään junaan. Valoisa pikku-Timo katseli kotikylänsä elämänmenoa sirkein silmin, mutta tässä vaiheessahan hän ei vielä arvannutkaan millainen surkuteltava ryynnös hänen elämästään olisi muodostuva. Neljän vuoden ikään ehdittyään Timo kirjoitti ensimmäiset runonsa, joita sen jälkeen yritti kaupata eri kustannusyhtiöille puolet elämästään. Valitettavasti hän ei ollut Pentti Saarikoski, joten runoihin suhtauduttiin kautta linjan nuivasti. Jos ne ovatkin nykylukijan silmissä täysin kaameita, niin tuonaikaisen kustannustoimittajan silmissä ne olivat myös täysin kaameita.

Eräänä iltana Timo ajautui tuntemattomiksi jääneiden tapahtumakäänteiden seurauksena kotikuntansa kirjastoon, jossa hänen näköpiiriinsä hakeutui Halldór Laxnessin kirjoittamaa luokatonta proosaa ja hänen aivonsa hyydentyivät. Tämän seurauksena hän muuttui vaiteliaiseksi kutjottajaksi. Hänestä ei siis koskaan voisi tulla Saarikosken kaltaista mekkaloivaa narsistia, mutta kuin taikaiskusta hänen sormensa alkoivat sepustaa pitkäsanaista, jylhää proosaa. Ikävä kyllä Suomessakin oli astunut vallalle modernistisdadaistismikälieistinen pippelipoppelikollaasivirtaus, jossa "romaanit" eivät saaneet olla yli sadan sivun mittaisia eivätkä sisältää yhtäkään yli nelikirjaimista tahi missään suhteessa järjellistä sanaa. Kun Timo kahdeksantoistavuotiaana tarjosi Maa on syntinen laulu -romaaniaan kustantajalle, oli tilanne sikäli onnekas, että Hannu Salama -niminen, Saarikosken ryyppykaverina tunnettu vesseli oli tullut kirjoittaneeksi Juhannustanssit-nimisen romaanin, joka oli vielä Timon esikoistakin tökerömpi ja epämiellyttävämpi ja vei täten suurimman osan kirjallisuusmaailman huomiosta jättäen Timon kökköesikoisen lähes tyystin varjoonsa. Maa on syntinen laulu oltiin valmiita julkaisemaan, kunhan Timo kirjoittaisi sen uudestaan alusta päällään seisten ja poistaisi romaanista kaikki aiheettomat vitut. Timo suostui tähän kynsin hampain, mutta kirjoitti protestiksi esikoisensa kylkeen myös Tabun, joka oli vielä edeltäjäänsäkin vittuisampi ja kökköisämpi.

Timo joutui armeijaan, jossa gonahti välittömästi. Siellä hän vannoi pyhän lupauksen, ettei enää koskaan sieltä päästyään ajaisi partaansa, leikkaisi tukkaansa (joka on ihmisen kukka, t. Timo K. Mukka) tai sijaisi punkkaansa. Sen lupauksen hän myös piti. Hän myös kirjoitti armeijakokemuksistaan sekavan turauksen, jolle antoi nimeksi Täältä jostakin; romaaniin on koottu TJ-lukuja, epäsotilaallista urputusta ja inttijorinaa, joka tunnetusti riittää kuolettamaan paatuneimmankin mielenkiinnon. Samaan aikaan sen kanssa Saarikoski julkaisi ainoan romaaninsa, johon oli koonnut Helsingin raitiovaunuaikatauluja ja vuodattanut väliin jotain kännistä paskaa, joten sen vanavedessä Timon inttiromaanikin hyväksyttiin ihan kelpo proosatuotoksena. Saarikosken mestariteokselle se ei tietenkään vetänyt vertoja.

Mukka oli vankkumaton kommunisti, koska isä käski. Tuohon aikaan oli yleensäkin melko trendikästä turista kommunismista milloin missäkin mediassa, mutta Saarikoski veti tässäkin asiassa pitemmän korren kuin Mukka: Saarikosken "kommunistinen herätys" perustui pitkälti sille tosiseikalle, että sillä sai töllöttimen ääressä pogoilevien trenditietoisten 60-lukulaistyttöjen minihameet kostumaan tehokkaimmalla mahdollisella tavalla, kun taas Mukka ähjötti jossakin kommunistisessa peräpohjalaiskylässä kommunistisessa perheessä kommunistina eikä tehnyt tyylitietoista vaikutusta yhtikäs kehenkään.