Timo Harakka

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sandglass vermin .svg Päivitystä kaivataan!
Tämä artikkeli ei ole ehkä paskaa, mutta se kaipaisi kipeästi päivittämistä.
Ole siis reippaampi kuin se, joka lisäsi tämän laatikon tähän, ja tuo artikkeli tähän päivään.
  • ”Harakan räkätyksen on uskottu ennakoivan kaikenlaista epäonnea ja vastoinkäymisiä.”
Harakkaan liittyviä uskomuksia (Yle)

Timo Harakka (engl. Tim Magpie, it. Timoteo Gazza, s. 31. joulukuuta 1962) on teatteritaiteen maisteri, joka opettaa poliitikoille taloudenpitoa Hesarin yleisönosastossa. Harakka on raivannut itselleen lokeron suomalaisessa julkisuudessa tarkasti mietityllä ärsytyksellä ja journalistisella örvellyksellä. SDP:n seuraavana puheenjohtajana itsensä näkevä Harakka on kaimansa ja journalistikollegansa Timo T. A. Mikkosen keskustavasemmistolainen liberaaliversio.

Saavutukset

Vuonna 1987 teatterikauden tapaus syntyi, kun oululainen Jumalan teatteri järjesti merkittävän pervormanssin, jossa yleisön päälle heitettiin vaihteeksi kirjaimellisesti paskaa ja muutakin. Tällaista toimintaa pidettiin lievästi asiattomana ja vaarallisena, ja moisesta epäasiallisesta kritiikistä nuori dramaturgian opiskelija Harakka sydämistyi niin, että osallistui Helsingissä Jumalan teatteria tukevaan ns. mielenilmaukseen. Tässä mielenosoituksessa Harakka & co. panivat päreiksi 4000 nykyeuron arvosta Teatterikorkeakoulun, oman opinahjonsa, irtaimistoa. Harakka sai tästä dramaattisesti pysäyttävästä esityksestä ehdollisen vankeustuomion.1 http://www.surkkari.fi/pdf/2008/200847_ke/sjl18.pdf Teatterikorkean pölypäät eivät tajunneet avantgardea ja erottivat vielä tämän päälle Harakan koko opistosta, kiittämättömät. Tämän jälkeen Harakka on onnistunut pitämään performanssinsa fyysisesti väkivallattomina, ja paskan heittelyäkin hän ihannoi enää vain kuvaannollisessa merkityksessä.

Harakalla on laaja kokemus suomalaisesta journalismista. Hänet valittiin jo 19-vuotiaana Jyväskylän Ylioppilaslehden päätoimittajaksi – arvalla.
Vihreiden Vihreä Lanka -äänenkannattajaa Harakka päätoimitti vuosina 1990–1994. Harakka tuli töihin aina myöhässä ja pisti painoon sekundaa, kun jätti kaiken viime tinkaan – mutta kuulemma toimituksessa oli hyvä fiilis ja mielenkiintoisia keskusteluja. Vuonna 1994 Harakka tivasi haastattelussa kansanedustaja Pekka Haavistolta asiallisia yksityiskohtia tämän seksuaalisesta suuntautumisesta. Se jälkeen Harakka saikin lehdestä potkut.2 http://www.iltasanomat.fi/presidentinvaalit/art-1288444120012.html Tämä oli eräs tapa tulla kaapista 1990-luvun alussa, mutta Haavisto ei koskaan edes kiittänyt Harakkaa tämän tarjoamasta avusta.

Tämän episodin jälkeen Harakka pestattiin Ylen ajankohtaistoimitukseen, missä hänen tähtihetkiään oli polvistua voihkien Esko Ahon eteen. Harakka on myös harjoittanut pitkälle vietyä videoreportaasivittuilua, josta esimerkkiä Journalismia-osiossa.

Harakan pitkäaikaisena intohimona on ollut ihmisten ärsyttäminen paitsi painetussa sanassa ja televisiossa, niin myös lainsäätäjänä. Haavettaan Harakka on yrittänyt toteuttaa Vihreissä huonolla menestyksellä 1990-luvulla. Hän loikkasi demarien listalle vuoden 2014 europarlamenttivaaleissa ja lupasi tämän jälkeen olla enää asettumatta ehdolle, mutta tuli alle vuoden sisällä toisiin aatoksiin ja yleisönosastokirjoitteli itsensä eduskuntaan SDP:n Uudenmaan-listalta keväällä 2015. Talvella 2014–15 Helsingin Sanomain mielipidesivuilla oli arviolta joka toinen päivä Harakan kuuden palstan epistola siitä, mikä on ainoa oikea ja järkevä tapa hoitaa eurokriisi ja kaikki talouspolitiikka kaikkialla. Eräissä Uudenmaan paikallislehdissä tilanteen kerrotaan olleen vielä tätäkin pahempi.

Harakka kiisti vuosina 2015–16 jatkuvasti, että hänen kiikarissaan olisi demaripomo Antti Rinteen ay-vahvistettu palli, mikä tietysti tarkoittaa, että se on todennäköisesti ollut hänen tavoitteensa alun alkaenkin. Harakka antoikin vuonna 2016 Suomen kansalle varhaisen joululahjan ilmoituksellaan, että on valmis seuraavaksi pääministeriksi. Öö... kiitos?[1]

Journalismia

Katso myös

edeltäjä:
Jari Lindström
Suomen työministeri
2019
seuraaja:
-

Viitteet