Tauno Palo
Hikipedia
”Tauno palo, mutta housut jäi.”~eräs kuuluisista suomalaisten 40-luvun aikaisista köyhistä vitseistä
Tauno Palo (s. 7. toukokuuta 1908, Helsinki- k.7. kesäkuuta 2002, Turku) oli suomalainen viihdetaiteilija, joka vakuutti työskentelyllään niin elokuvan, teatterin kuin musiikinkin ystävät. Hänen pääpainonsa oli aikuisviihteen saralla, ja juuri Palon ja ohjaajalegenda Armand Lohikosken panostuksen ansiosta suomalainen pornoteollisuus on sitä mitä se tänä päivänä on. Vielä tänäkin päivänä nuoret miehet saattavat tervehtiä toisiaan sanomalla: "Hei sun heiluvilles!", joka on suora sitaatti Palon elokuvasta Hulivilipoika Ja Ilolinnun Laulu (SuomiFilmi 1940). Myöskään lausahdus "minä tulen kuin höyryveturi!" Ei ole noin vain tuulesta temmattu, vaan sekin on yksi Palon ikimuistoisia repliikkejä elokuvasta Kapteenin Märät Mätäskarkelot (AdamsFilmi 1933).
Tauno Palo iski itsensä suomen kansan tietoisuuteen ensiesiintymisellään homoeroottisessa elokuvassa Miehinen Hameenkantaja (SuomiFilmi 1931). Elokuva oli heti ilmestyessään kuuma puheenaihe, sillä siinä rikottiin rajusti sen aikaisia sukupuolirooleja. Palolle ominaista hänen elokuvissaan olivat isot mustat hatut, pitkitetty R:n käyttö puheessa ja ylimaallisen ylinäytellyt seksikohtaukset, joissa useimmiten saatettiin käyttää niin valo-, ääni- kuin pyrotekniikkaakin korostamaan sankarin miehisiä avuja.
Tauno Palo näytteli monessa mustavalkoisessa elokuvassa aikansa suurimpien viihdetaiteilijoiden kanssa (ja näistä mainittakoon Ansa Ikonen, Siiri Angerkoski ja Esa Pakarinen). Surullisen kuuluisaksi hänen uransa tekee se, että Palo inhosi sydämensä kyllyydestä Ansa Ikosta, mutta joutui silti SuomiFilmin painostuksesta esiintymään tämän kanssa monissa elokuvissa. Kukaan ei ole varma miksi palo ei pitänyt Ikosesta.
Paloa arvostettiin tämän näyttelijäntaitojen, mutta myös ruumiillisten avujen takia. Hänen lihaksikas ja nuorekas vartalonsa oli jotain aivan ennenäkemätöntä. Hänen elokuvansa ja kasvonsa innoittivat mm. laulaja Paula koivuniemeä tekemään Palosta hänen kuolemansa jälkeen kappaleen, nimeltään "Sata Salamaa", jossa selvästi viitataan uskomattomaan rakastelukohtaukseen elokuvassa Merirosvon Kiiltävä Sapeli (SuomiFilmi1939)
Palon antaumuksellinen heittäytyminen viihdemaailman syövereihin teki hänestä rakastetun ja arvostetun persoonan. Hän on jättänyt vahvan leimansa nykyajan populäärikulttuuriin. Hänelle myönnettiin "Jullingulli-palkinto" elämäntyöstään vuonna 1977, ja sen lisäksi Palo on saanut monia muitakin arvostettuja palkintoja mm. Leif-Eghenholmin Rahaston Vuosittaisen Kultamelan ansioituneesta työstään aikuisviihteen parissa vuonna 1944 ja Hopeisen Emman parhaasta elimestä pornografisessa elokuvassa.
Tauno Palon terveys alkoi horjua, ja hän sai vuonna 2002 94-vuotissynttärikutsuillaan sydänkohtauksen. Hänen sukulaisensa olivat pistäneet hauskaksi yllätykseksi jo vuosikymmeniä sitten kuolleen Ansa Ikosen aidonkokoisen pahvinuken verhon taakse, jonka he sitten leikkisästi vetäisivät auki synttäreillä. Järkytys oli Palon sydämelle liikaa. Ihme kyllä, hänet onnistuttiin pelastamaan kuudennella elvytysyrityksellä. Tämän jälkeen Palo alkoi käyttää sydämentahdistinta.
Lääkärien vastustuksista huolimatta Palo päätti kuitenkin pysyä kovana iästään ja terveydentilastaan huolimatta, sillä hänet oli pyydetty näyttelemään Heinähattu ja Vilttitossu -elokuvaan, jonka kuvaukset aloitettiin toukokuun puolivälin jälkeen. Palo näytteli elokuvassa naapurin äksyilevää 100-vuotiasta ukkoa. Rasitus olikin lääkärien mukaan liikaa Palon sydämelle, ja hän joutui sairaalaan sydänkohtauksen takia. Kuitenkin eräs teini-ikäinen sukulaistyttö oli meikannut itsensä aivan edesmenneen Ansa Ikosen näköiseksi, joka johti järkytykseen ja uuteen kohtalokkaaseen sydänkohtaukseen.
[muokkaa] Tauno Palo Elokuvissa
- Miehinen Hameenkantaja (SuomiFilmi 1931)
- Irmelin sänkykapina (SuomiFilmi 1931)
- Irmelin sänkykapina II (SuomiFilmi1931)
- Irmelin sänkykapina III (SuomiFilmi 1932)
- Kapteenin Märät Mätäskarkelot (AdamsFilmi 1933)
- Samulin Selittämätön Seisokki (AdamsFilmi 1934)
- Tainan Painajaiset (SuomiFilmi 1936)
- Velikultien Kullivellit (AdamsFilmi 1936)
- Anna Annakin Vähän Paijaa (SuomiFilmi 1937)
- Merirosvon Kiiltävä Sapeli (SuomiFilmi1939)
- Hulivilipoika Ja Ilolinnun Laulu (SuomiFilmi 1940)
- Nusvuri Rainer (SuomiFilmi 1942)
- Nusvuri Rainerin Kosto (SuomiFilmi 1942)
- Nusvuri Rainerin Poika (SuomiFilmi 1943)
- Tulppaanit ja ruusunnypykät (AdamsFilmi 1945)
- Jospa saisin ison melan (AdamsFilmi 1947)
- Aikamoiset Kukkulaiset (AdamsFilmi 1949)
- Tyttöset Ja kartanon Sonni (SuomiFilmi 1955)
- Kyllä mummokin piirakkaa antaa (SuomiFilmi 1965)
- Piukat Pakarat Mäskitehtaalla (AdamsFilmi 1966)
- Rehvakas Reeti Ja Pakarisen Pullat (SuomiFilmi 1967)
- Vanha Osaaja ja Suviyön Neitoset (SuomiFilmi 1968)
- Vanhanmiehen Viimeiset Ilonhetket (AdamsFilmi 1980)
- Vanhanmiehen Viimeiset Ilonhetket II (AdamsFilmi 1980)
- Hullu vaari osaa (1984)
- Vanhojen pappojen joulu (1985)
- Iäkkäiden ihmisten elämää Helsingissä (1988)
- Kyllä se siitä! (1990)
- Vanhuskin on virkeä (1990)
- Iäkkäiden ihmisten elämää Helsingissä II (1991)
- Ukkojen tappelu juhannuksena (1999)
- Ukot vastustavat Halosen presidenttiyttä (2000)
- Heinähattu ja Vilttitossu (2002 alussa)
[muokkaa] Tauno Palo Musiikkimaailmassa
- Kuninkaan Laulu – Lauluja yksinkertaisille ihmisille (Revarecords 1968)
- Lyylikki Ja Kaksitioista muuta suosikkikimaraa Tauno Palon elokuvista.
