Tauno Palo

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Star.svg
Tämä artikkeli on kouluesimerkki siitä, miltä hyvä sivu voi näyttää. Tee näin.
”Tauno palo, mutta housut jäi.”
~eräs kuuluisista suomalaisten 40-luvun aikaisista köyhistä vitseistä
”Sauna palo, sanoi Tauno Palo.”
~Suomalainen sananlasku
”Talo palo, sano Tauno Palo kun Tauno Palon talo palo.”
~Suomalainen sananlasku
Tauno Palo tunnettiin rakkaudestaan isoihin hattuihin.

Tauno "Pano" Palo (s. 7. toukokuuta 1908, Helsinki- k.7. kesäkuuta 2002, Turku) oli suomalainen viihdetaiteilija, joka vakuutti työskentelyllään niin elokuvan, teatterin kuin musiikinkin ystävät. Hänen pääpainonsa oli aikuisviihteen saralla, ja juuri Palon ja ohjaajalegenda Armand Lohikosken panostuksen ansiosta suomalainen pornoteollisuus on sitä mitä se tänä päivänä on.

Vielä nykyäänkin nuoret miehet saattavat tervehtiä toisiaan sanomalla: "Hei sun heiluvilles!", joka on suora sitaatti Palon elokuvasta Hulivilipoika Ja Ilolinnun Laulu (Suomi-Filmi 1940). Myöskään lausahdus "minä tulen kuin höyryveturi!" ei ole noin vain tuulesta temmattu, vaan sekin on yksi Palon ikimuistoisia repliikkejä elokuvasta Kapteenin Märät Mätäskarkelot (Adams Filmi 1933). Tällaiset improvisoidut huudahdukset juuri ennen ejakulaatiota olivat Tauno Palon ominta ilmaisua.

Uran alku[muokkaa]

Tauno Palo (vas.) ensimmäisessä elokuvassaan "Miehinen Hameenkantaja" (Suomi-Filmi 1931), joka rikkoi rajusti aikansa sukupuolirooleja.

Armand Lohikoski löysi Tauno Palon sattumalta vieraillessaan vuonna 1930 viihderavintola Piunikan Piralissa. Palo oli töissä kyseisessä ravintolassa sylitanssijana. Lohikoski iski silmänsä mieheen heti ja kosteankiihkeän yön jälkeen ohjaaja oli vakuuttunut Palon kyvyistä. "Jumalauta, luulin jo, että hukkuisin siihen sperman määrään!" Lohikoski muistelee leikkisästi tuota yötä omaelämänkerrassaan "Armand Lohikoski - Pornon Armani".

Ollessaan Piunikan Piralin sylitanssija Tauno Palo oli esiintynyt taiteilijanimellä Tauno Pano. Armand Lohikoski kuitenkin suositteli Palon käyttämään elokuvissaan omaa nimeään. Näyttelijäpiireissä Paloa kuitenkin kutsuttiin hänen uransa läpi Panoksi.

Tauno Palo iski itsensä suomen kansan tietoisuuteen ensiesiintymisellään homoeroottisessa elokuvassa Miehinen Hameenkantaja (Suomi-Filmi 1931). Elokuva oli heti ilmestyessään kuuma puheenaihe, sillä siinä rikottiin rajusti aikansa sukupuolirooleja. Kohtaus, jossa Palo ensin pukeutuu pelkkään mekkoon ja ejakuloi vastanäyttelijänsä Esa Pakarisen suuhun aiheutti varsinaisen kansannousun yleisön keskuudessa. Yleisö nimittäin halusi lisää. Kyseinen kohtaus on niin intensiivinen, että se on harmillista kyllä jättänyt varjoonsa samaisen elokuvan kalleimman kohtauksen, jossa Palo yhtyy vastanäyttelijättäreensä Rakel Liekkiin juoksevan lehmän selässä, joka juoksi kameraa karkuun palavassa ruispellossa.

Tauno Palon tyyli[muokkaa]

Tauno Palo elokuvassa Tyttöset ja kartanon sonni (Suomi-Filmi 1955)

Palolle ominaista hänen elokuvissaan olivat isot mustat hatut, pitkitetty R:n käyttö puheessa ja ylimaallisen ylinäytellyt seksikohtaukset, joissa useimmiten saatettiin käyttää niin valo-, ääni- kuin pyrotekniikkaakin korostamaan sankarin miehisiä avuja. Elokuvahistorioitsijoiden mukaan eräs suurimmista syistä Suomi-Filmin konkurssiin olivat juuri nämä kalliit erikoistehosteet.

Tauno Palo näytteli monessa mustavalkoisessa elokuvassa aikansa suurimpien viihdetaiteilijoiden kanssa (ja näistä mainittakoon Ansa Ikonen, Siiri Angerkoski ja Esa Pakarinen. Surullisen kuuluisaksi hänen uransa tekee se, että Palo inhosi sydämensä kyllyydestä Ansa Ikosta, mutta joutui silti Suomi-Filmin painostuksesta esiintymään tämän kanssa monissa elokuvissa.

Paloa arvostettiin tämän näyttelijäntaitojen, mutta myös ruumiillisten avujen takia. Hänen lihaksikas ja nuorekas vartalonsa oli jotain aivan ennen näkemätöntä. Hänen elokuvansa ja kasvonsa innoittivat mm. laulaja Paula Koivuniemeä tekemään Palosta hänen kuolemansa jälkeen kappaleen, nimeltään "Sata Salamaa", jossa selvästi viitataan uskomattomaan rakastelukohtaukseen elokuvassa Merirosvon Kiiltävä Sapeli (Suomi-Filmi 1939)

Palon antaumuksellinen heittäytyminen viihdemaailman syövereihin teki hänestä rakastetun ja arvostetun persoonan. Hän on jättänyt vahvan leimansa nykyajan populäärikulttuuriin. Palolle myönnettiin "Jullingulli-palkinto" elämäntyöstään vuonna 1977, ja sen lisäksi Palo on saanut monia muitakin arvostettuja palkintoja mm. Leif-Eghenholmin Rahaston Vuosittaisen Kultamelan ansioituneesta työstään aikuisviihteen parissa vuonna 1944 ja Hopeisen Emman parhaasta elimestä pornografisessa elokuvassa vuonna 1968.

Uran loppuajat[muokkaa]

Tauno Palon terveys alkoi horjua, ja hän sai vuonna 2002 94-vuotissynttärikutsuillaan sydänkohtauksen. Hänen sukulaisensa olivat pistäneet hauskaksi yllätykseksi jo vuosikymmeniä sitten kuolleen Ansa Ikosen aidonkokoisen pahvinuken verhon taakse, jonka he sitten leikkisästi vetäisivät auki synttäreillä. Järkytys oli Palon sydämelle liikaa. Ihme kyllä, hänet onnistuttiin pelastamaan kuudennella elvytysyrityksellä. Tämän jälkeen Palo alkoi käyttää sydämentahdistinta.

Lääkärien vastustuksista huolimatta Palo päätti pysyä kovana iästään ja terveydentilastaan huolimatta, sillä hänet oli pyydetty näyttelemään Heinähattu ja Vilttitossu -elokuvaan, jonka kuvaukset aloitettiin toukokuun puolivälin jälkeen. Palo näytteli elokuvassa naapurin äksyilevää 100-vuotiasta ukkoa. Rasitus olikin lääkärien mukaan liikaa Palon sydämelle, ja hän joutui sairaalaan sydänkohtauksen takia. Kuitenkin eräs teini-ikäinen sukulaistyttö oli meikannut itsensä aivan edesmenneen Ansa Ikosen näköiseksi, joka johti järkytykseen ja uuteen kohtalokkaaseen sydänkohtaukseen.

Tauno Palo Elokuvissa[muokkaa]

  • Miehinen Hameenkantaja (Suomi-Filmi 1931)
  • Irmelin sänkykapina (Suomi-Filmi 1931)
  • Irmelin sänkykapina II (Suomi-Filmi1931)
  • Irmelin sänkykapina III (Suomi-Filmi 1932)
  • Kapteenin Märät Mätäskarkelot (Adams Filmi 1933)
  • Mies! Näin tyydytät puolisosi! (Adams Filmi/Suomen valtio 1933)
  • Samulin Selittämätön Seisokki (Adams Filmi 1934)
  • Huorien teillä (Adams Filmi 1935)
  • Tainan Painajaiset (Suomi-Filmi 1936)
  • Velikultien Kullivellit (Adams Filmi 1936)
  • Alla Pihlajan Pyhäisen (Adams Filmi 1936)
  • Kullivellikostajat (Adams Filmi 1936)
  • Kullivellikostajat II: Vellikullan kaivajat (Adams Filmi 1937)
  • Anna Annakin Vähän Paijaa (Suomi-Filmi 1937)
  • Merirosvon Kiiltävä Sapeli (Suomi-Filmi1939)
  • Hulivilipoika Ja Ilolinnun Laulu (Suomi-Filmi 1940)
  • Nusvuri Rainer (Suomi-Filmi 1942)
  • Nusvuri Rainerin Kosto (Suomi-Filmi 1942)
  • Nusvuri Rainerin Poika (Suomi-Filmi 1943)
  • Tulppaanit ja ruusunnypykät (Adams Filmi 1945)
  • Jospa saisin ison melan (Adams Filmi 1947)
  • Aikamoiset Kukkulaiset (Adams Filmi 1949)
  • Nusvuri Rainerin Pojan kosto (Suomi-Filmi 1949)
  • Tyttöset Ja kartanon Sonni (Suomi-Filmi 1955)
  • Kullivellikostajat III: Uusi sukupolvi (Adams Filmi 1958)
  • Kyllä mummokin piirakkaa antaa (Suomi-Filmi 1965)
  • Piukat Pakarat Mäskitehtaalla (Adams Filmi 1966)
  • Rehvakas Reeti Ja Pakarisen Pullat (Suomi-Filmi 1967)
  • Vanha Osaaja ja Suviyön Neitoset (Suomi-Filmi 1968)
  • Pulloa pilluun (Adams Filmi 1978)
  • Vanhanmiehen Viimeiset Ilonhetket (Adams Filmi 1980)
  • Vanhanmiehen Viimeiset Ilonhetket II (Adams Filmi 1980)
  • Hullu vaari osaa (RevaFilms 1982)
  • Senioriseksin alkeet I (Suomen valtio 1983)
  • Senioriseksin alkeet II (Suomen valtio 1983)
  • Senioriseksin alkeet III (Suomen valtio 1983)
  • Senioriseksin alkeet IV (Suomen valtio 1984)
  • Pienenpieni pillupiipari (RevaFilms 1985)
  • Vanhojen pappojen joulu (Suomen valtio 1985)
  • Iäkkäiden ihmisten elämää Helsingissä (Jarowskij 1988)
  • Kyllä se siitä! (Jarowskij 1990)
  • Vanhuskin on virkeä (Jarowskij 1990)
  • Iäkkäiden ihmisten elämää Helsingissä II (Jarowskij 1991)
  • Ukkojen tappelu juhannuksena (MRP Matila Röhr Productions 1999)
  • Ukot vastustavat Halosen presidenttiyttä (Perussuomalaiset 2000)
  • Heinähattu ja Vilttitossu (Legendary Pictures 2002)

Tauno Palo Musiikkimaailmassa[muokkaa]

  • Kuninkaan Laulu – Lauluja yksinkertaisille ihmisille (Revarecords 1968)
  • Kenpä ei tahtois olla ma! (Revarecords 1970)
  • Lyylikki Ja Kaksitoista muuta suosikkikimaraa Tauno Palon elokuvista (Revarecords 1999)