Taru sormusten herrasta

Hikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suositeltu1.png

Star.svg
Tämä artikkeli on jostain käsittämättömästä syystä suositeltu sivu.
Taru sormusten herrasta (The Bored of the Rings)
Harrypotterbook.jpg
Valmistusmaa Uusi-Seelanti
Ensi-ilta 1954
Ohjaus J.R.R. Tolkien
Käsikirjoitus Peter Jackson, Elias Lönnrot, Henry Beard, Douglas Kenney
Pääosissa Eliah Wood, Han Solo, Viggo Mortensen
Tuotanto Markus Selin
Elokuvayhtiö BBC
Kesto 11 h (pikakelauksella)
Kieli englanti, siansaksa
Ikäraja Suomessa 11 vuotta
Tahtoisin tosiaan nähdä sen tuotantoyhtiön, joka vaarantaisi maineensa ja toimeentulonsa tekemällä kallisbudjettiseen suurelokuvasarjaan kohtauksen, jossa Tom Bombadil lausuu huonoja runoja haltiakielellä vain sen vuoksi että kaksi alan vannoutunutta fania voisivat muiden uinaillessa hihkua katsomossa ja lyödä yhteen pieniä karvaisia jalkojaan.


Taru sormusten herrasta on puoli päivää kestävä komedia, jonka J.R.R. Tolkien on ohjannut Peter Jacksonin kaunokirjallisten ”teosten” pohjalta. Alkuperäinen kirjasarja käsittää 10-sivuisen novellin ja pari humalapäissään töherrettyä karttaa.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Kritiikki

”Teoksen” pääsanomana on, että monarkia on ainoa oikea ja paras valtiomuoto, mitä ihmiskunta on maan päällä ikinä kehittänyt. Jacksonilta tosin kestää ikuisuus, ennen kuin hän saa sen ”teoksessaan” sanottua. Tolkien on filmatussa versiossa ohittanut tämän radikaalin sanoman lähes tyystin ja näyttää mieluummin puoli tuntia kestäviä hidastuksia juoksevista hevosista.

Kriitikot pitävät molempia teoksia yleensä noin kolmen tähden arvoisina. Tämä johtuu siitä, että kummassakaan produktiossa ei ole originaalia materiaalia, vaan juonielementit ja hahmot on lainattu muualta. Tärkeimmät inspiraationlähteet ovat olleet Kalevala ja Babylon 5. Tolkien ei kuolinvuoteellaankaan suostunut myöntämään näiden yhteyttä hänen tuotokseensa. Moinen omahyväisyys yhdistettynä siihen, että Tolkienillakin kestää elokuvissaan ikuisuus saada asioita sanottua, sai arvostelijat takajaloilleen.

Ainoa asia, jota ”teoksesta” kiiteltiin, olivat lukuisat hyvin suunnitellut keinotekoiset kielet, kunnes Tieteen kuvalehti paljasti, että ne ovatkin vain suomea, johon on lisätty heittomerkkejä.

Jotkut luulivat, että Sormusten herran jälkeen Jackson jo ymmärtäisi lopettaa. Papin annettua viimeisen voitelun Jackson kuitenkin vetäisi tyynyn alta esiin Silmarillionin, jonka hän oli huvikseen vääntänyt tehdessään kuolemaa.

[muokkaa] Juoni

Arvostelijat moittivat usein kirjaa tylsäksi ja pitkäveteiseksi. Koska Tolkienin filmatisointi seuraa Jacksonin ”teosta” melko tarkasti, ovat molemmat tylsiä ja pitkäveteisiä. Kirjaa lukevat lähinnä elämäänsä kyllästyneet nörtit.

Varoitus: Seuraava kirjoitus saattaa paljastaa yksityiskohtia juonesta, kuten sen, että Wolwerine tappaa Jean Greyn.

Jacksonin ”teoksessa” muutama tylsä höpötti joutuu kävelemään pitkän matkan, jotta he saisivat jonkin halvan korun (ilmeisesti anusneulan) myytyä pois. Matkahan ei voi sujua hyvin, sillä ”teoksessa” on sentään monta sivua. Niinpä höpöttiporukka joutuu noin miljoonaan eri häiriötilanteeseen, ennen kuin matka taas jatkuu. Tarina ampuu itseään jalkaan, kun höpöttien seuraan liittyy metsissä samoileva sammuva dena (joka paljastuukin rikkaaksi kaveriksi), joka johdattaa höpötit jatkuvasti väärään suuntaan.

Blaablaa blaablaablaa. Ja kohta aletaan laulaa. Zzzzz....

Välillä porukka törmää ihan meneviin taisteluihin, mutta tämän vastapainoksi vuorotellen jokainen hahmoista alkaa resitoida siansaksalla kirjoitettua lorua, joka jatkuu noin 118 sivua ja vielä karttojen marginaaleissakin.

Kriitikot ovat arvostelleet Jacksonia siitä, että ”teoksessa” ei ole selkeää roistoa tai pahaa hahmoa. Kukaan ei lisäksi tunnu tietävän, kuinka monta kirjaa sarjaan kuuluu. Pääosa tutkijoista veikkaa 3–4, mutta jopa 15:tä on esitetty.

Lopussa päädytään Minas Troneyn kaupunkiin, jossa Ara-Korni onnistuu huudattamaan itsensä koko paikan kuninkaaksi ja kaikki päähenkilöt saavat Kuninkaallisen Kädenpuristuksen. Lopulta Sauruksesta tulee kuninkaan kemiallisten aseiden laboratorion päätutkija, Gimmel saa yksinoikeuden kaikkeen sotaromuun, ja Legoland perustaa Minas Troneyhin hyvin menestyvän matkamuistomyymälän.

Koko juttu on sekava, rönsyilevä, tolkuton ja tylsä sekoilu ilman juonen häivääkään. Kuka tahansa tolkullisempi ihminen, ääliö, höpötti tai haltija olisi ihan ensimmäisenä Riv'n'Dellissä kysynyt Guano-kotkalta, että mistä hinnasta käyt lentäen pudottamassa sen helyn Tuomiovuoreen?

Teos on eräänlainen kasvukertomus. Ara-Korni oppii, että jos miehestä ei ole kertakaikkiaan urhoksi eikä sankariksi, niin kieroilemalla ja selkäänpuukotuksella pärjää aivan yhtä hyvin, ja Fritsu oppii, että laiskanpulskean tyhmän höpötin on parasta pitää vain huolta omista asioistaan eikä sekaantua silmäätekevien asioihin.

Elokuvat keskittyvät kuvaamaan, miten isot asiat hajoavat – hidastettuina.

[muokkaa] Elokuvat

Mikään ylläolevista pikku ongelmista ei estänyt J.R.R. Tolkienia tekemästä Jacksonin ”teosten” pohjalta superkallista elokuvasarjaa, joka loppujen lopuksi tuotti tappiota, suututti ”teoksen” vähätkin fanit ja oli kaiken kaikkiaan sekava kasa huonoja erikoistehosteita. Faneja suututtivat erityisesti Tolkienin lisäämät, täysin motivoimattomat hempeilyjaksot, joissa mieshahmot pääasiassa katsovat toisiaan söpösti. Vaikka Jackson ”teoksessaan” vihjaa hahmojen seksuaalisesta suuntautumisesta varovasti jotain, Tolkien vetää mutkia kunnolla suoraksi ja esittää raiskauskohtaukset ilman sensuuria. Elokuvaversiossa on joitakin hahmoja, joita kirjallisessa ”teoksessa” ei ole. Tärkein niistä on isoksi mutta ei aikuiseksi kasvanut koulukiusaaja nimeltä Saurus.

Irtopäiden ja homoeroottisten kohtausten vuoksi Suomessa elokuvan ikärajaa nostettiin seitsemästä yhteentoista vuoteen, lähinnä uskonnollisten konservatiivien ininän vuoksi. Kirjaa sen sijaan luetaan jo päiväkodeissa, sillä lapset eivät yleensä ymmärrä, mitä Jacksonin hienovaraiset ilmaukset kuten ”matkustaa suklaajunalla korkeimmalle huipulle” tarkoittavat.


[muokkaa] Hahmot

Jacksonin luonnoksia hahmojen mittakaavasta.
Matkanjohtaja Klankku tarkastaa käsimatkatavarat.

[muokkaa] Höpötit

Höpötit ovat pieniä ja haisevat pahalle. Molemmat ominaisuudet johtuvat liiallisesta kessuttelusta.

Sauron jätettiin pois kirjasta.

[muokkaa] Magic the Gathering -pelaajat

Mtg-pelaajat osaavat korttitemppuja.

Haltijat rakentavat kaupungin ja ihmiset kaupallistavat sen.

[muokkaa] Ihmiset

Ihmiset rähisevät keskenään ja kaikkien vastaan tulevien kanssa – ihan niin kuin fiktion ulkopuolellakin.

[muokkaa] Raviherrat

ovat hevoskansaa. Pitävät ravikisoja joka viikko. He kuuluvat ihmisiin. Raviherroja ovat Isä Theo ja Eufrosyne. Heillä on tapana pukeutua kansallispukuun ja käyttää koppalakkeja, ratsupiiskoja, monokkeleita ja ratsastussaappaita.

[muokkaa] Ääliöt

Ääliöt ovat ihmistä pienempiä, ahneempia, kaivelevat enemmän tunneleita ja juovat enemmän alkoholia.

Haltijoilla on hyvä kuulo. Ja sitä suurempi luulo. Ne runoja rustaa. Mist' tulee tuskaa.

[muokkaa] Haltijat

Haltijat ovat ärsyttäviä, koska he ovat olleet maailmassa kauan ja tietävät kaikesta kaiken – ja myös muistavat mainita siitä joka käänteessä. Haltioiden pajoissa taotaan Taikasormukset. Niitä on kaikkiaan 20: kuusi maiden hallitsemiseksi, viisi alistamaan meret valtaansa, kolme ilmojen voittamiseen ja kaksi pahanhajuisen hengityksen poistamiseksi. Plus sitten tietty Sauruksen suursormus.

Haltiat tekivät Sormuksen tään
ja sen saadakseen katkaisee kenen tahansa pään.
Olkoon haltija sen vaikka narkki tai peikko,
ei tarvitse tyypin enää koskaan olla heikko.
Tää Sormus on kaikkien taikojen summa.
Jos sillä ei pärjää, niin johan on kumma.
Jos joku sen löytää, niin muistakoon
lähettää sen Sauruksen postilokeroon”
Rölliarmeijat ovat "teoksen" parasta antia.

[muokkaa] Ikävät olennot

[muokkaa] Röllit

Röllit eli narkit ovat rumia, typeriä, omahyväisiä ja järjestäytyneitä olioita, jotka seuraavat sokeasti johtajaansa. Ne eivät silti ole lestadiolaisia, vaikka siltä ehkä vaikuttaakin.

[muokkaa] Nasalsprayt

Nasalsprayt ovat Sauruksen ja Kääkän yhdeksän terhakkaa poikaa, jotka Kääkkä pullautti sinä aikana kun Saurus oli opiskelemassa kauppatieteitä ja demonologiaa. Hyvin ilkeitä ja heillä on pahanhajuinen hengitys. Tykkäävät pukeutua mustaan. Eufrosyne päästää yhdestä heistä ilmat pihalle - kirjaimellisesti.

[muokkaa] Kääkkä

Kääkkä on ikävä vanha akka, joka vanhuuttaan on muuttunut hämähäkiksi ja punoo juoniaan ja verkkojaan kaikkien ohikulkijoiden pään menoksi luolassaan. Ei piittaa anusneulasta, koska on niin vittumainen otus.

[muokkaa] Synonyymisanahirviö

Ilkeä olento. Et halua tavata pimeällä kujalla.

[muokkaa] Mörssärikarju

Mörssärikarju on Andrea-Doriassa (ääliöiden kielellä Z'ha'ha-Dum) asuva vielä ilkeämpi otus, joka tykkää piiskaleikeistä ja asefetisismistä. Ei puhu paljoa, mutta hänen piiskansa puhuu senkin edestä. Hänellä on henkilökohtainen ongelma sekä ääliöiden että Goodgulfin kanssa. Kirjailija jättää avoimeksi, että soivatko lopulta hääkellot Kääkän ja Mörssärikarjun häihin muutaman vuosituhannen kuluttua.

[muokkaa] Keski-Maa

Tarina tapahtuu Keski-Maassa, joka jostakin ihmeen syystä pitää kirjoittaa yhdys-viivalla. Tosi-fiksua vai-mitä? Keski-Maata ei saa sekoittaa Eurooppaan, vaikka näillä kahdella onkin joitain yhteisiä-piirteitä, kuten monarkioiden-ihannointi. Keski-Maa sijaitsee sananmukaisesti Maan keskipisteessä ja Eurooppa ei, joten näillä asioilla ei-oikeasti ole mitään-tekemistä.

Keski-Maan nimi on peräisin suomalais-ugrilaisen kantakielen sanasta gefkimuo, joka kirjaimellisesti käännettynä tarkoittaa: ”Plagioin tämän norjalaisesta mytologiasta.”

Keski-Maassa on paljon mielenkiinnottomia paikkoja, joissa ei tapahtu oikeastaan mitään satunnaisten rölli-invaasioiden ja noidanpolttajaisten ohella. Niitä ovat mm:

Farbror: Lännen ihmisten kuningaskunta.
Mormor: Pahikset asuvat siellä. Eteläisissä paikoissa asuu mormoneja...
Dorgala: Haltijoiden vanhin asuinpaikka
Riv'n'Dell: Toinen haltijaslummi, jossa Orlon pitää jöötä
Andrea-Doria eli Z'ha'ha-Dum: Ääliöiden vanha luola, jonka Mörssärikarju rölleineen pwnasi joskus kauan sitten
Läävä: Höpötit asuvat siellä.
Minas Troney: Farbrorin pääkaupunki
Paperimassavuoret: Siellä asuu ääliöitä.
Primula: Eräs merkityksetön ihmisten kaupunki, jossa on myös höpöttipopulaatio.
Kestopuumetsä: Siellä on haltijoita riesaksi saakka.
Xylitol: Joki, jota haltijat rakastavat. Siitä juominen aiheuttaa hammasmätää.
Vanerimetsä: Viljo Vihanneksen pusikko.
Noutopiha: Sivamatin lukaali
Pohjanmaa: Raviherrojen lakeudet. Pääkaupungissa pidetään joka vuosi isot juomingit.

[muokkaa] Sodat

Keski-Maassa käydään paljon sotia ihmisten, haltioiden ja röllien välillä. Koko kirjasarjan aikana käydään vähintään 5 sotaa. Ihmiset ja haltiat ovat aina voittaneet epäreilulla pelillä. Esimerkiksi viimeisessä sodassa he saivat puolelleen haamuarmeijan, puu-ukkojen ja Goodgulfin mukanaan tuoman ison armeijan.

Tyyppillinen sota. Huomaa joku innokas hihhuli keskellä.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Aiheesta muualla

Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruustiedot
Muuttujat
Toiminnot
Valikko
tärkeitä
foorumi
Työkalut
Muilla kielillä