Taistolaisuus

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
”Tällä kertaa se toimii!” - Taistolainen 1970-luvulla.

Taistolaisuus oli erityisesti 70-luvun läpi vaikuttanut neronleimaus poliittinen suuntaus, jota siihen osallistuneet pitivät Suomen pelastuksena ja sitä vastustavat sen tuhona. (Koska kaikki politiikka johtaa aina tuhoon ja turmioon, oli nolona tilanteena lopulta se, että molemmat puolet olivat väärässä ja vielä eri syistä kuin mistä syystä luulivat olevansa oikeassa.)

Nykypäivänä paras käyttötarkoitus taistolaisuudelle on saada muka helppo keino haukkua jotakuta toista, tuottaa nopea irtovitsi tajuamatta, mistä edes puhuu[1] tai toisia lyhyemmän pöydän jalan kannakkeena.

Taistolaisuuden siemenet: Suomen kommunismi[muokkaa]

Taistolaisuus lähti liikkeelle siitä tilanteesta, jossa Neuvostoliitto oli aloittamassa helvetin pitkän taloudellisen kuolinkamppailunsa. Koska Suomen ilmasto on niin kylmä, Suomessa sitä pidettiin siis uutena ja dynaamisena tapana käsittää maailma, ja kaikki kapinahenkisemmät vasemmalle taipuneet nuoret, jotka halusivat kapinoida 'Kääpä'kommunisteja vastaan, päättivät olla tarpeeksi viisaita liittyäkseen mukaan. On syytä muistaa, että kyseessä oli nuoriso, joka alkoi olla monin paikoin siis liian nuorta tajutakseen, mihin soppaan he olivat ilmoittautumassa. Eipä silti, että heidän vastustajansa olisivat olleet paljon parempia.

Siemen itää: 70-luku saapuu Taistolaisuus perävaununaan[muokkaa]

Kun keskimääräiselle nykynuorelle kertoo, että 70-luku ei olekaan vain yksi iso salaliiton omainen komediasarja vaan ihan oikea aikakausi, tekee väkivaltarikoksen, sillä nuori saattaa kuolla nauruun. Samalla tavalla on vaarassa, jos asian kertoo keski-ikäiselle, sillä tämä punastuu niin pahasti, että on vaarassa tappaa toisen ihmisen häpeästä. Yksi tämän vuosikymmenen lapsuksista oli myöhästynyt kommunistinen herääminen myöhäissyntyinen kapina, jossa Suomen Kommunistista Puoluetta pidettiin liian pehmeänä saavuttamaan sille asetettuja, sen vesittämiä tavoitteita. (Aivan niin, on vastattava lukijalle, joka tässä kohtaa olettaa lukeneensa väärin. Taistolaiset siis pitivät Suomessa jo toimivaa kommunistista puoluetta liian kelvottomina kommunisteina. Nuo hassut pikku punaiset.)

Vastustajien näkemys taistolaisten johtamasta tulevaisuudesta Suomessa. Valokuva on autenttinen lavastus heidän olettamastaan tilanteesta Helsingin keskustassa vuoteen -85 mennessä. (Kuvan tilannut Kokoomusnuoret mainostoimistolta ”Maksa&Teemme” ja toimitettu toukokuussa 2014.)

”Mitä helvettiä ne sitten halusivat?”[2][muokkaa]

Taistolaiset halusivat kommunismia. He halusivat mielestään oikeaa kommunismia, jota siis oikeat kommunistit eivät osanneet tarjota, joten he halusivat ryhtyä[3]... vieläkin oikeammiksi kommunisteiksi. Kuten maailmanhistoriassa oli pahana tapana, jonkun halutessa ihan oikeaksi kommunistiksi, toimenpiteisiin kuului harmillisen yleiseen tapaan:

  • Olla vieläkin jäykempiä kuin emäpuolue
  • Olla vieläkin vallankumousintoisempia kuin emäpuolue
  • Olla vieläkin joustamattomampia ja yhteistyöhaluttomampia kuin emäpuolue
  • Olla käymättä sitäkään vähää suihkussa, mitä emäpuolueen jäsenet kävivät[4]

Taistolaisuuden puolesta puhuja voisi tässä kohtaa todeta, että peräänantamattomuus on ideologian yksi oleellisimpia ja ehdottomimpia edellytyksiä, eikä muita tarvitse missään asiassa kuunnella, jos joku kerran jo kertoo tarkalleen, miten kaikki oikeasti kuuluu mennä.

”Eihän tuota olisi itse paremmin osannut sanoa. He he...”
~- Josef Stalin

Kasvi päässä kukoistaa: Taistolaisuuden kesäleiri[muokkaa]

Taistolaisuuden ei ollut Hikipedian saamien tietokantojen perusteella tarkoitus tuhota maailmaa vaan tehdä siitä parempi.[5]

Koska kyseessä oli nuori joukko toiminnanhaluisia ihmisiä, he tahtoivat pikimmiten oman vallankumouksellisen dynaamisen toiminnan nopeuttamiseksi apinoida jostakin jo kokeiltu malli, jotta ei tarvitsisi ihan kaikkea itse tajuta. Valinta osui pitkän linjan kommunistiseen sankariin ja vallankumousveteraaniin, jolla oli historian kirjojen kautta mahdollisuus antaa paljon orastavalle liikkeelle. Siitä seurasi pian dialogi:

Taistolainen
Minun mielestäni on ihan selvää, että hänen ajatustensa tulisi olla meidän kantava kuvajaisemme ja intohimomme liekki
Kritisoija
Tota noin niin... Se kaveri oli murhanhimoinen hullu, joka tappoi enemmän omiaan kuin muita
Taistolainen
Eihän siitä nyt ole mitään todisteita
Kritisoija
Miten niin? Niitä ruumiitahan tulee maasta vieläkin joka vuosi vastaan.
Taistolainen
Eikä tule
Kritisoija
Tuleepas!
Taistolainen
No olkoon sun mieliksi sitten! Kyllähän siinä saattoi joitakin ylilyöntejä tulla, mutta eihän ne ole mitään siihen verrattuna, millainen utopia Neuvostoliitosta on sen avulla tullut
Kritisoija
Ylilyöntejä? Vähän vähättelevä ilmaus
Taistolainen
Ca'moon! Se oli silloin joskus se! Eihän kukaan enää edes muista jotakin never-heard-40-lukua[6]. Ei kai sillä nyt enää muutaman kymmenen vuoden jälkeen ole niin vitun paljon väliksi, jos muutama ihminen ammuttiin. Älä saivartele tolla tavalla. Älä ajattele tolla tavalla negaation kannalta sitä, hei!

Taistolaiset päättivätkin onnellisen tyytyväisinä sivuuttaa saamansa satunnaisen[7] kritiikin stalinismista, koska heistä pienet virheet vain todistivat, että kone sentään oli käynnissä. Tätä toimintaa auttoi paljon se, että monet heistä olivat tarpeeksi nuoria voidakseen olla ajattelemasta Setä Joesta mitään sen pahempaa.

Taistolainen tiede ja taide[muokkaa]

Taistolaisuuden mielestä Neuvostoliitto oli mukava ja mielenkiintoinen matkailukohde sekä oiva malli Suomalaisille tuppukyläläisille. Siitä syystä he mielellään päättivätkin käyttää sanomansa levittämiseen aseista vaarallisinta: lauluääntä. Kaikkein suurin vaikutus nykyaikaiseen pulliaiseen taistolaisuudesta saattaakin olla rakeinen filmikuva, jossa taistolaisia on joukko huutamassa yhteen ääneen. Kun tämän tallenteen joko väkipakon voimalla katsomaan joutunut tai aiheesta jonkin mielenhäiriön takia kiinnostunut yksilö kohtaa, yleisin kysymys yleensä on ”mitä vittua niillä on päällään?”

Tässä kohtaa kritisoija voikin kuvitella olevansa vahvimmillaan, mutta tämä on itse asiassa heikoimmillaan kahdestakin syystä. Taistolaisuutta ei voida syyttää 70-luvusta, vaikka sen voidaan syyttää menneen mukaan koko aikakauden älyvapauteen, joten vaatetus ei varmasti videon ulkopuolelle loukkauksia huutelevilla vastavoimien edustajilla ole varmaan paljon parempi

Toinen oleellinen muistettava asia on, että laulamalla ei voida aiheuttaa kokonaisen kansakunnan massamurhaa itsessään. (Poikkeuksen muodostaa surullinen 91-vuoden Tenavatähti-verilöyly, jossa naapurin Irman 'sukulaisplikka' kuvitteli osaavansa laulaa, ja yleisöstä osa ei poistunut omin jaloin.)

Taistolaisuuden asenne hallitustyöhön[muokkaa]

Taistolaiset eivät sinällään olleet hallitukseen menoa vastaan periaatteessa, mutta heillä ei ollut sinne mitään hirveää hinkuakaan. He mieluiten olisivat touhunneet yhdessä asioita eteenpäin ja vaikuttaneet muita reittejä pitkin. Kun eräät ilkeät kielet ehdottivat, että tämä johtui heidän oikeiden poliitikon taitojensa puutteen kompensoimisesta, he mököttivät ja heiluttelivat vihaisina huutaen punaisia lippujaan. Taistolaiset unohtivat kysyä keneltäkään, olisiko heitä edes haluttu hallitukseen[8].

Taistolaisuuden asenne työhön ylipäätään[muokkaa]

Lähteet ja asenteet taistolaisuuden kannanotoista työhön ovat erinäiset. Erään näkemyksen mukaan[9] taistolaisuutta olisi pidettävä ”vain eräänlaisen diktatuuria ajavana pummiteinien haaveilijoiden ryhmänä”.

Osa niistä taistolaisista lähteistä, jotka kehtaavat vielä ajoittain kommentoida asiaa yön selässä sammuneiden tehtaiden seiniin maalaamilla blogigraffiteillaan, väite on täysin absurdi, sillä taistolaisuus oli nähtävä ”vain eräänlaisen diktatuuria tavallaan muistuttavaa hallitsemistapaa ajavana pummiteinien haaveilijoiden luovaa ajattelutyötä tekevien ryhmänä”.

Hikipedian esihistoriallinen työryhmä on löytänyt erään Tamperelaisen tehtaan seinästä luolamaalauksia, jossa voisi vaikka vannoa esiintyvän erään taistolaisen vasara kädessään[10]

Taistolaisuuden kellastuminen: 70-luvun loppuminen[muokkaa]

Kuten niin monet intensiiviseen toiminnanhaluun ja idealismiin purskahduksen omaisesti syntyneet liikkeet, taistolaisuus poltti kynttilää molemmista päistä, liekinheittimillä.

Kun iloisena aikana myöhemmin muille selitelty 70-luku alkoi kuolin kouristella kohti 80-lukua[11], myös taistolaisuudelta alkoi terä taittua. Neuvostoliiton eteneminen kohti yhä suurempaa utopiaa ei sujunut odotetulla vauhdilla, ja se vaikutti auttamatta sen keräämiin satelliittivaltioihin, jotka alkoivatkin tulla liekehtien alas taivaalle nousseista mielikuvista maanpinnan todellisuuteen. (Monet tutkijat epäilevät, että juuri tästä syystä Itä-Eurooppa on vieläkin sellainen, kuin se nyt tuppaa olemaan.)

”Mitä? Ne on tosissaan?!”[12][muokkaa]

Taistolaisuuden yksi kaatumisen tekijä oli se, että joku, mahdollisesti nuoruuden huumassaan kukkoileva taistolainen, meni paljastamaan SKP:lle, että he pitivät itseään vakavasti otettavina kommunisteina.

SKP, joka oli tähän asti jaksanut katsella tätä 'nuorten pelleilemistä', luultuaan sitä vain ylimittaiseksi päässeeksi viikonloppuryyppäämisen tuottamaksi vitsiksi, ärähti toden teolla. Käyttämättä asiaan liikaa vaivaa kommunistiset tahot potkivat taistolaisemmat ainekset pihalle, ja erilaisten puoluekokeiluiden kautta koko taistolaisuus sortui sen jälkeen omaan mahdottomuuteensa osittain, ironista kyllä, kommunistien takia.

Kompostilla tamppaajat: Taistolaisuuden haudanryöstämistä[muokkaa]

Taistolaisuutta on uudella vuosituhannella mielellään käytetty erilaisissa tilaisuuksissa, jossa on haluttu saattaa ajatukset 'hassu', 'vaaraton', 'naurettava' sekä 'vasemmalla oleva' yhteen. Kun tämä teippaamalla kasattu ajatusnippu on saatu luotua, se yritetään tunkea jonkin vasemmistolaiseksi nähnyt poliitikon tai muun toimijan kurkkuun, pakottaen tämän siten oksentamaan sen ulos. Kun niin käy, voi käsitenipun kasaaja osoittaa sormellaan ja huutaa ”kommari!”

Noin 13 kansanedustajan ryhmittymä, jolla siis oli joitakin prosentteja kannatusta, oli aikanaan vuosikymmenen niin vaarallinen ryhmä, että sitä on pelättävä vieläkin sen ja koko Neuvostoliiton kaaduttua jo pois[13].

Taistolaisia on myös syytetty radikalismin Suomeen ujuttamisen halusta sekä maan valmistelusta Neuvostoliitolle luovuttamiselle. Monet tahot ovat pitäneet tätä suorastaan halpamaisena loukkauksena Suomen identiteettiä kohtaan[14]. Taistolaisuuden viimeiset elävät ja itsensä tunnustavat rippeet ovat vastanneet toistuvasti tähän kritiikkiin toteamalla, että Suomi olisi ollut paljon onnellisempi, jos he vain olisivat lakanneet olemasta niin uppiniskaisen oikeistolaisia ja liittyneet 90-luvulla talouden kautta konkurssiin ajautuneeseen piilodiktatuuriin.

Tämän päivän taistolaisuus onkin siis jompikumpi kahdesta vaihtoehdosta:

  1. Mielenkiintoinen tutkimuskohde yliopiston loppupään tutkijalle, joka ei keksi mitään oikeaa, ajankohtaista aihetta
  2. Keino ehdottaa jonkun polttamista roviolla

Molempia edellä mainituista keinoista käyttää ensisijaisesti henkilö, joka ei osaisi lyödä vasaraa naulaan, vaikka 40 vuoden kokemuksella varustettu metallimies pitäisi kädestä kiinni ja vasaran sekä naula magnetisoitaisiin.

Mitä tästä kaikesta siis jäi käteen?[muokkaa]

Taistolaisten haavekuva, siitä, minne kaikkialle taistolaisuus tulisi levitä.
Taistolaisuuden vaikutus nykymaailmaan on merkitty karttaan punaisella.

Taistolaisuuden huumoriarvo, liikkeen väkivaltaa uhkuneen vaarallisuuden paljastuttua samanlaiseksi suutariksi kuin mikä tahansa italialainen ase on mittaamaton. Sen purkittamiseksi taloudelliseen hintaan jälleenmyyntikanavia pitkin alipalkatuille koomikoille onkin saanut jo uskomattoman suuren kannatuksen.

Samoin on ehdotettu eräissä maissa korkealle iloitun pinjata-kulttuurin tuomista Suomeen. Rakennetaan pinjata (joka ei viharikossyytteiden pelossa kannata muistuttaa mitenkään mitään taistolaista), joka hakataan mailalla rikki, ja sitten voidaan nauraa lukiessa siitä satavia lappusia, joissa lukee erilaisia taistolaisia lupauksia sekä uhkauksia.

Koska taistolaisuuden on havaittu olevan äärimmäisen haitallista kaikelle 2000-luvulla olemassa olevalle, sitä on ehdotettu käytettäväksi hyttysmyrkkynä malarian riuduttamilla alueilla[15]

Ehkä suurin pettymys taistolaisuus oli Neuvostoliitolle, joka oli tukenut sen tiedotustoimintaa vain todetakseen, että ”taas kerran ne jästipäät eivät tajua hypätä voittajien kelkkaan!”

Taistolaisuuden oppitunti patisti kaikki 2000-luvun lastenkirjoittajat lisäämään tarinoidensa loppuun kohdan, jossa lasten rakastama hahmo X toteaa, että ”jos kaksi riitelee hiekkakakkua tehdessään, ja kumpikaan ei osaa, niin tulee iso pipi”.

Viitteet[muokkaa]

  1. Riski ei ole suuri, sillä ei tajua suurin osa tusinaradiokanavan kommentaattorin kuuntelijoistakaan, siis niistä, jotka ehkä tosissaan kuuntelevat puhetta kahden biisin välillä
  2. Sivuille eksynyt lukija, joka luulee koko 70-lukua ja siten tätä artikkeliakin fiktion tuotteeksi ja jännittää lopputulosta
  3. Anteeksi katkos, artikkelin kirjoittamisessa tapahtunut häiriö on seurausta paskaisesta naurusta
  4. Tuo kohta on vähän epäreilu, mutta joskus ei täyttä valetta
  5. Tietolähteenä oli erästä kellarissa antikvariaattia pitänyt ukkeli, joka peukaloruuvin käytön jälkeen lopulta tunnusti olevansa entinen taistolainen
  6. Symbolista keskustelijaa voisi vituttaa kuulla, mitä jotkut sanoisivat tänä päivänä taistolaisista
  7. Jatkuvan
  8. Vertailukohdista paras saattaisi olla Suomen tämän hetken Nato-kannan jatkuva itsekeskustelu
  9. Lähde: Nimettömäksi Stalinin haamun pelossa jäävä oikeistolainen 'Beni'
  10. Nikulainen & Pellervo: Muinaisesikivikautisten Tampereen alueiden tutkimusta nyky-manselaisen silmin (On olemassa riski, että artikkelin tekijä kuvitteli koko kirjan unenpuutostilassa)
  11. Mikä tahansa lähde 80-luvusta riittää yleensä tukkimaan aikakauden lapsien naurun 70-luvun osalta
  12. Lähde: SKP:n jäsen, naama punaisena, kuten kunnon vihaiselle kommunistille sopii
  13. KYLLÄ! - Oikeistolainen, joka on jäänyt viime viikonlopun VIP-juhlistaan veronmaksajien rahoilla kiinni
  14. Lähde: Hallituksen työryhmän nimettömiä jäseniä, jotka haastattelun päätteeksi nousivat lentokoneeseen kohti Moskovaa kuulemaan, onko heillä lupa olla seuraavan viikon aikana mitään mieltä mistään, mikä liittyy mitenkään Suomen ulko- tai sisäpolitiikkaan
  15. Ongelmia tuottaa lähinnä taistolaisuuden turvallinen kuljettaminen ja käyttö. Viime vuonna erään hajonneen taistolaisuutta sisältäneen säiliön hajoaminen tappoi hetkessä nauruun koko sitä kuljettaneen tavaralaivan miehistön sekä karille ajon jälkeen tuhansia meren eläviä

Katso myös[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]