Sydämen sulamisonnettomuus

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Star.svg
Tämä artikkeli on kouluesimerkki siitä, miltä hyvä sivu voi näyttää. Tee näin.
Osittain sulanut sydän.

Sydämen sulamisonnettomuus (Liquefactio cordis) on sydämen sairaus, jossa ihmissydämessä majailevien tunteiden määrä kasvaa niin sietämättömän suureksi, että koko elin sulaa lörpsähtää. Tautia on esiintynyt läpi tunnetun historian, joskin yleisimmillään se oli viktoriaanisella, näennäisen tiukan tapakulttuurin ja pöhkön kirjallisuuden aikakaudella. Nykyään sydämet usein karkaistaan pian valamisen jälkeen sulamisonnettomuuksien ehkäisemiseksi.

Historia[muokkaa]

Nämä neidot sattuivat kaikki spottaamaan saman karvaturrin.

Ensimmäinen kirjallinen maininta sydämen sulamisesta on pieni skolia Corpus Hippocraticumin sydäntä käsittelevässä osiossa. Hippokrates totesi siinä mm., etteivät sydämen sulamiset olleet lainkaan harvinaisia sen ajan Kreikassa, tosin hän oli tulkinnut oireet lähes täydellisesti väärin. Kansantaruston mukaan sydämen sulamisonnettomuudet olivat Eroksen, ihmisten sydämillä kujelevan rakkauden jumalan metkuja. Hippokrates ei tyytynyt tähän yliluonnolliseen auktoriteettiin vetoamiseen, vaan selitti lyhyesti sydämen sulamisen olevan suora seuraus mustan sapen vähyydestä ihmisessä. Hoitomuodoksi hän ehdotti suoneniskentää suoraan sepelvaltimoon. On sanomattakin selvää, että Hippokrateen metodien yleistyttyä Kreikassa alkoi hupakoiden määrä huveta vauhdilla.

Keskiajalla sydämen sulamisonnettomuutta pidettiin erityisesti naisten vaivana. Sen arveltiin olevan seurausta naisten siveettömyydestä. Omistajansa tahrattua sydämensä epäpuhtailla, himokkailla ajatuksilla sydämen ajateltiin ikään kuin halkeavan häpeästä. Tätä pidettiin Jumalan tahtona ja rangaistuksena synnintekijöille, ja sillä aikaa kun selibaattiskolastikot kirjoittivat järjen valon kauas taakseen jättäneitä teoksia ovulaation, synnin, sydämen sulamisen, synnin, Allahin ja synnin yhteydestä toisiinsa, leikattiin sydämen sulamisonnettomuuden uhreilta päät poikki ennen hautaamista. Tosin myös muitakin näkökulmia sydämen sulamisonnettomuuksiin esiintyi. Esimerkiksi Roger Bacon kokeili yksinkertaisempaa lähestymistapaa:

»Kuten olen niin usein ennenkin todennut, kaikki totuus on matemaattisesti yhytettävissä. Niinpä tässäkin sydämein sulantatapauksessa, jota usein myös kuukautiskiertohäiriöksi ja Herran tahdoksi nimitetään sen mukaan, mitä me tiedemiehet olemme tähän mennessä kokoon kaapineet, suosin matemaattista (μαθηματικά) lähestymistapaa. Viime aikoina on käynyt minulle ilmi, että tällaiset tapaukset on Luoja usein ripotellut niin, että joka toinen kuukausi niitä on parillinen, joka toinen kuukausi pariton määrä, ja jos mätäkuuta ei lasketa mukaan, nämä numerot kulkevat kuukausien lukujärjestyksellisyyden mukaisesti. Selvä yhteys on siis tässä. Ja jälleen on osoitettu matematiikan verrattomuus! Jälleen me olemme totuuden yhyttäneet! Vaan jääköön Jumalan tehtäväksi, jos Hän sen parhaaksi katsoo, ilmoittaa, mitä se tarkoittaa, sillä tässä tulee vastaan ihmisen ymmärrysraja.»
(Opus Majuksen kahdeksas osa)

Renessanssi teki vähitellen ansaitun lopun paitsi skolastikoista myös siitä virheellisestä käsityksestä, että sydämen sulamisonnettomuudet olisivat vain naisten tauti. Esimerkiksi Brunelleschi, da Vinci ja Botticelli, jotka olivat kiistatta miehiä, kokivat kaikki saman kohtalon. Erään tuonaikaisen okkultistin, Johann Georg Faustin, sydämen sulamisprosessin sanotaan olleen jopa niin voimakkaan, että hänen sielunsa oli hilkulla lässähtää sen mukana. Renessanssin aikana myös yleistyvät ruumiinavaukset ja niiden myötä yksityiskohtaistui tieto siitä, mitä sydämen sulaminen tarkalleen ottaen ihmiselle aiheuttaa.

Poliisi poimi myöhemmin erään pojan talteen jäätikön reunalta ja pidätti hänet epäasiallisesta pukeutumisesta.

Leonardo oli ensimmäinen, joka teki edes vähän kattavamman kuvauksen taudinkuvasta. Hänen muistiinpanojensa mukaan sydän voi sulaa kahdella tapaa. Ensimmäisessä näistä sydän nesteytyy hitaasti, ja se pumppaa omaa ainestaan kaikkialle kehoon aiheuttaen kammottavia pöhöttymiä ja paiseita. Toisessa tavassa, jossa se tulee tiensä päähän nopeammin, on ruumiin rinnan kohdalla havaittavissa suurta turvotusta. Leonardo itse menehtyi jälkimmäisellä tavalla maalatessaan hännätöntä oravaa.

Barokin ajan päästyä kunnolla vauhtiin alkoivat tieteet kehittyä, ja niiden mukana myös lääketiede otti aimo harppauksia. Vesaliuksen sanotaan ryöstäneen ja viillelleen auki yli 70 sydäntautipotilasta. Näistä neljän hän totesi kokeneen loppunsa sydämen sulamisonnettomuudessa. Tästä saadaan sulamisuhrien osuudeksi 5-6% sydäntautikuolemista. Sata vuotta myöhemmin sama lukema oli 20%. Siitä toiset sata vuotta ja lukema oli 60%. Edelleen sata vuotta myöhemmin lukema oli sama, joskin se oli otettu nyt kaikista kuolemista.

Viktoriaanisella aikakaudella ihmiset olivat päällisin puolin tuimia ja lujakuorisia, mutta kovan pintakiillon alla lörpsähteli. Sydämen sulamisonnettomuutta verrattiin tuolloin keskiajan mustaan surmaan. Kävelyretkille lähteneitä herrasnaisia tavattiin kaatuilemasta kuolleena maahan, ja -miehiltä saattoi lähteä henki kesken lauseen. Ihmisten sydämet eivät yksinkertaisesti kestäneet moraalista kaksoiselämää läheskään niin hyvin kuin he olivat itse luulleet. Aikakausi olikin viktoriaanisten realistisarjamurhaajien, kuten Charles Dickensin, kulta-aikaa.

1900-luvun alussa tauti alkoi hävitä omaa tahtiaan. Syyksi tähän on arveltu yleistä sydämien immuniteettijärjestelmän paranemista. Lopullisesti sitä ei ole kuitenkaan tautiluokituksesta poistettu vieläkään.

Yleistä[muokkaa]

Sydänmagma tunkee sisään kohdasta 3. Sen jälkeen se etenee nuolien osoittamalla tavalla. Muiden numeroiden merkityksiä voit ihmetellä vaikkapa Wikipediassa.

Taudinkuva[muokkaa]

Sydämen sulamisonnettomuutta esiintyy ainoastaan homo sapiensien keskuudessa. Se saa useimmiten alkunsa huolimattomasta katsekontaktista, joka on luotu esimerkiksi lutuiseen luontokappaleeseen. Suojaamattoman katsekontaktin aikana katseen kohteesta välittyy niin sanottua sydänmagmaa, kuumaa bakteerimössöä, joka pesiytyy katsojan "pumppuun", saa hänen sydämensä pampahtelemaan ja aiheuttaa liikaa nautittuna raa'an kuoleman. Ensimmäisenä havaittavana oireena on yleensä vahva tunnereaktio, joka on täysin sairastuneen itsensä hallitsemattomissa. Heti tunnereaktion jälkeen tai sen vielä ollessa päällä potilaan suusta alkaa kuulua käsittämätöntä, usein kimeää, mökellystä ja hihkuntaa, jota on toisinaan verrattu glossolaliaan. Tämän jälkeen tulevat oireet ovat sydämen sulamisesta johtuva raivokas verenvuoto joka ruumiinaukosta ja sitä seuraava väistämätön, tuskallinen kuolema.

Taudista on mahdollista parantua, mikäli vastatoimet aloitetaan varhaisessa tautivaiheessa, mutta se jättää yleensä silti jälkeensä heikkolahjaisuutta ja lapsettomuutta.

Ehkäisy[muokkaa]

Sydämen sulamisonnettomuudet ovat täysin ehkäistävissä.

Sydämen sulamisonnettomuudet ovat täysin ehkäistävissä. Siinä, missä vain miellyttävinä pidettyjen asioiden on havaittu aiheuttavan sulamista, on epämiellyttävien todettu tekevän juuri päinvastaista. Siksipä ihmisen, joka haluaa varmistaa sydämensä rikkumattomuuden, on syytä muuttua kovaksi ja mistään mitään piittamattomaksi hirviöksi, joka ei jarrutakaan sen naapurin pikkukissan kipitellessä eteen. Tosin nykyaikana ehkäisyä ei koeta läheskään niin välttämättömäksi kuin ennen vanhaan, sillä useimpien 1900-luvun jälkipuoliskolla syntyneiden ihmisten immuniteetti on syntymästä asti ollut vastustuskykyinen sydämen sulamisonnettomuuksille.

Esiintyvyys[muokkaa]

Tauti on käynyt maailmanlaajuisesti harvinaiseksi. WWF on jopa liittänyt sydänmagmabakteerit uhanalaisten eliöiden luetteloon. Se on myös todennut, että esimerkiksi pandan pelastaminen sukupuutolta saattaisi samalla pelastaa koko bakteerikannan. 1950-luvulta tähän päivään asti on pystytty todentamaan vain seitsemän varmaa kuolintapausta, joissa menehtymisen aiheuttajana on ollut sydämen sulamisonnettomuus:

  1. Ontario, Kanada, 1952: Kuusivuotias Nicholas Richie Xavier kuoli jouluaamuna kolme minuuttia sen jälkeen, kun oli avannut ensimmäisen lahjapakettinsa ja rutistanut sen sisältöä, käsityönä tehtyä erikoispehmeää teddykarhua. Vanhemmat kertoivat jälkeenpäin polttaneensa lelunallen katkeruuden puuskassaan.
  2. Idaho, USA, 1955: Eläkeläinen nimeltään Elmo Brian-Robert Irvin huomasi voittaneensa lotossa pääpotin. Hänet löydettiin kaksi viikkoa myöhemmin kiikkustuolistaan yhä auki olleen tv:n äärestä.
  3. Sellafield, Englanti, 1957: Joan Windscale menehtyi viimein kuukauden kestäneen eloonjäämistaistelun, jota puoli maailmaa seurasi television välityksellä, jälkeen. Hän sai tartunnan huhtikuussa erehdyttyään lukemaan Goethen runon Jumalattareni.
  4. Simi Hills, Kalifornia, 1959: Helpottunut ja laiton maahanmuuttaja, Santa Susana Carlos, koki päässeensä turvallisesti USA:n maaperälle ja täytti keuhkonsa ilmalla Mahdollisuuksien Maassa. Aviomies katseli neuvottomana vierestä puolituntia kestänyttä korinaa ja kuolinkamppailua.
  5. Michigan, USA, 1966: 16-vuotias Enrico Fermi suuteli tyttöä ensimmäistä ja viimeistä kertaa.
  6. Three Mile Island, Pennsylvania, USA, 1979: Tuntemattomaksi jäänyt pikkulapsi keksi hymiön. CDC hävitti alkuperäiskappaleen kansallisen turvallisuuden ja epidemiauhan nojalla. Hymiö keksittiin kolme vuotta myöhemmin uudelleen; tällä kertaa keksijä jäi henkiin.
  7. Tšernobyl, Ukraina, 1986: Anarkisti Igor Vladimevitsj onnistui viimeinkin "näyttämään taivaan merkit niille saatanan kommareille" ja ilostui enemmän kuin olisi ollut terveellistä.

Katso myös[muokkaa]