Suur-Ruotsi

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suur-Ruotsi (1919-)[muokkaa]

Suur-Ruotsi on salaisella valtiosopimuksella perustettu Ruotsin ja Suomen valtioliitto, jonka absoluuttisena monarkkina toimii Ruotsin kuningas. Suomi on valtioliitossa kiitollinen alamainen, joka on ikuisesti kiitollinen isänmaalleen Ruotsille, että tämä otti sen takaisin valtakuntaan josta Venäjä väkivalloin sen vuosisata aiemmin oli ryöstänyt.

Suur-Ruotsi
{{{lippu}}}
lippu
{{{vaakuna}}}
vaakuna
{{{sijainti}}}
Valtiomuoto Absoluuttinen monarkia
Kuningas Carl Gustaf II
Pääkaupunki Stockholm
Muita kaupunkeja Turku, Göteborg, Helsinki
Pinta-ala
 – josta sisävesiä
788 109 km²
{{{vesipinta-ala}}}
Väkiluku (1998)
 – väestötiheys
 – väestönkasvu
14 012 000
17,8 / km² (väljää) / km²
1,8 % % (2004)
Viralliset kielet ruotsin kieli, saame
Pääuskonnot {{{Pääuskonnot}}}
Valuutta kruunu ({{{valuuttatunnus}}})
Elinkeinorakenne maatalous 5 %,
palvelut 55 %,
teollisuus 40 % BKT:sta
Itsenäisyys
 
{{{itsenäisyysvuodet}}}
- Kansallissankari
- Kansallisurheilulaji
Carl XII
Sotamenneisyydellä kerskuminen
Kansainvälinen
suuntanumero
+{{{suuntanumero}}}
Motto Heja Sverige!
Kansallislaulu Sommartiden
{{{alaviite}}}


1. Historia

Suur-Ruotsi perustettiin salaisella valtiosopimuksella, jota suunniteltiin pohjoismaissa ensimmäisen maailmansodan vielä riehuessa ja Venäjän vallankumousten salliessa Suomen suuriruhtinaskunnan irtoamisen Venäjästä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan Suur-Ruotsiin olisi pitänyt kuulua Ruotsin ja Suomen lisäksi myös Tanska ja Norja sekä Islanti. Tanskan jääräpäinen vastustus oman kuningashuoneen alistamisesta Ruotsin kuninkaan alaisuuteen irrotti kuitenkin Tanskan ja Islannin sopimuksesta ennen sen allekirjoittamista. Viime hetkellä myös Norjalaiset päättivät suosia mieluummin omaa, vuonna 1905 perustettua kuningaskuntaansa, kuin uutta valtioliittoa Ruotsin kanssa. Jäljelle jäivät näin vain Ruotsi ja Suomi. Norja, Tanska, ja Islanti suostuivat kuitenkin osittaiseen liittosuhteeseen, mutta jäivät muodollisesti itsenäisiksi.

Valtiosopimuksen solmiminen viivästyi vielä Suomen jääräpäisen eduskunnan riidellessä keskenään ja ajaessa Suomen jopa sisällissotaan monarkian ja tasavaltalaisuuden puolustajien välillä. Monarkistien onneksi apua saatiin enemmän Ruotsista ja Saksan keisarilta kuin Venäjän vallankumouksellisilta, ja näin Tsaarinvallan ihannoija Carl Gustaf Mannerheimin johdolla valkoiset voittivat, ja valtiosopimusta päästiin jälleen suunnittelemaan.

Uusi viivytys tuli jälleen Suomen vallanhimoisen eduskunnan taholta, jossa osa halusi vallan vain itselleen, osa halusi oman monarkian Norjan esimerkin mukaisesti, osan pysyessä uskollisina Ruotsille annetuille lupauksille. Oman monarkian kannattajat näyttivät jopa voittavan, ja Saksasta etsittiin Suomelle jo kuningaskin, kunnes oman monarkian vastustajat liittyivät yhteen rintamaan ja sopivat kompromissista.

Vihdoin 17.7.1919 Suomen eduskunnassa päästiin yhteisymmärrykseen valtiomuodosta, ja samana päivänä allekirjoitettiin sopimus Ruotsin kuninkaan kanssa. Oma kuningas hylättiin, liittyminen Ruotsiin hyväksyttiin, mutta olosuhteiden pakosta sopimus päätettiin pitää salassa ja perustaa ylläpidettäväksi Suomen nukkehallitus ja -presidentti. Esitys meni täydestä koko maailmalle, ja suomalaiset pidettiin tyytyväisenä yksinkertaisesti pimittämällä heiltä tietoa ja uskottelemalla itsenäisyyden autuudella. Ruotsi ja Suomi olivat jälleen yhtä, ja riemu veljeydestä purkautui villittömässä juhlinnassa Tukholmassa seuraavana viikonloppuna suomalaisten ja ruotsalaisten hallitusmiesten kesken.

Sopimuksen allekirjoittanut eduskunta vannoi salassapitovelvollisuuden, jonka rikkojat tulisi mustamaalata, ajaa venäjälle ja mahdollisesti salamurhata. Salassapitosopimuksen rikkojia ilmestyi 1920-luvun lopulla, jolloin päätettiin perustaa operaatio Lapuanliike. Vuonna 1932 operaatio lapuanliike oli tehnyt tehtävänsä ja sen ja valtion yhteys lopetettiin ja liike julistettiin julkisuudessa laittomaksi, minkä jälkeen sopimuksen vuotajia ei ole esiintynyt muutamaa tutkivaa journalistia lukuunottamatta (kuten Anna Politkovskaja), jotka on asiallisesti hoideltu.

Toisessa maailmansodassa Ruotsi auttoi kaikin voimin Suomea, kuitenkin niin ettei sopimus tulisi paljastettua. Vastentahtoisesti se päästi myös Saksan armeijan kulkemaan alueidensa läpi ja jatkoi malmikuljetuksia vihaamalleen natsipuolueelle, vain taatakseen Saksan avun Suomen puolustukseksi. Monet ruotsalaiset kävivät ahkerasti kielikursseilla liittyäkseen Suomen armeijaan suomalaisina.

Kun itämeren länsirannikon alueiden taloudellinen kehitys oli varmistettu 1960-luvulle tultaessa, Suur-Ruotsin taloudellinen panostus keskitettiin valtakunnan itäisiin maakuntiin. Vuosituhannen vaihtuessa valtakunnan kaikki alueet saavuttivat suhteellisesti tasaveroisen aseman. Seuraava vaihe Suur-Ruotsilla on kansalaisten asenteiden kääntäminen valtioliitolle myönteisiksi, jolloin salainen sopimus voitaisiin tehdä julkiseksi. Tähän odotetaan kuitenkin menevän vielä ainakin 30 vuotta.

2. Valtiomuoto

Suur-Ruotsi on virallisesti absoluuttinen monarkia, jonka ehdottomana valtionpäämiehenä toimii Ruotsin kuningas, apunaan hovihallitus. Kunnes valtiosopimus Suomen ja Ruotsin välillä pystytään julkistamaan, ylläpidetään kuitenkin Suomen ja Ruotsin eduskuntia ja hallituksia, sekä Suomen presidenttilaitosta (joka toimii lähinnä vain hallituksen käskyjen mukaan). Suomen ja Ruotsin hallitusten edustajat kokoontuvat säännöllisesti Suur-Ruotsin kuninkaan ja tämän hovihallituksen kanssa linjanpitoneuvotteluihin, joissa käytännössä vain kuunnellaan mitä kuningas on päättänyt valtakunnan tulevaisuudesta. Suomen ja Ruotsin hallituksien edustajiksi neuvotteluihin pääsevät vain salassapitolupauksen tehneet kokeneet diplomaatit, jotka toimivat myös hallitusten ydintoimissa, kuten pääministereinä ja ulkoministereinä. Norja, Tanska, ja Islanti toimivat löyhässä liittosuhteessa Suur-Ruotsiin, ja tätä yhteistyötä kutsutaan nykyään peitenimellä pohjoismaiden neuvosto.

Linkkejä: Ruotsi [1]