Surku

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Information.gif Tämä artikkeli ei ehkä ole paskaa, muttei se mikään loistavakaan ole.
Pienellä työllä tästä artikkelista saa sellaisen. Jatkokeskustelua keskustelusivulla.
Surku
Surku.jpg
Koko nimi: Surku Mäyris Yniäinen
Syntymäaika: 21. huhtikuuta 1953
Syntymäpaikka: Yksinäiset vuoret
Uskontokunta: kuukultti
Kuolintapa: Paistoi ja myi itsensä Hanoin torilla 28. lokakuuta 2061
Hiusten väri: ruskea
Saavutukset: Päässyt televisioon. Maailman ainoa lipuva koira.
Miksi mainitaan
Hikipediassa:
Surkea ja hassu koira
Pilkkanimet: Surkimus, Volisija, SurQ, ParQ, ItQ, VonQ

Surku on muumilaaksolainen surullinen ja typerä koira, jolla on päässään helisevä tonttulakki. Surkulla ei ole jalkoja niin kovin toisin kuin muilla koirilla, vaan hänellä on jalkojen paikalla jonkinlainen kaapu, jolla hän lipuu eteenpäin kuten Muumimörkö konsanaan. Lakanaa muistuttavan lipumiskaavun vuoksi on esitetty epäilyjä, että Surku ei olisi enää nykyään elävä koira, vaan esim. jonkin kuolleen koiran aave – ehkäpä Muumilaakson ainoa mustanaamioistumistapaus. Surku ei kuitenkaan aina ole ollut tällainen. Ennen paluutaan Muumilaaksoon Surku oli urhea, lähes Lassien tai Rin-tin-tinin veroinen superkoira. Hänellä oli oma talk show ja tv-sarja Moomin Broadcasting Companyssä (MBC).

Lapsuus[muokkaa]

Surku, the Nethers Comic Dog.

Surku syntyi yhdeksänlapsisen pesueen viimeisenä. Äiti oli Mörön bostoninterrieri ja isä Tuu-tikin mäyräkoira. Vanhemmilla oli kunnianhimoiset suunnitelmat Surkun tulevaisuudesta. Hänestä tehtiin pentutähti Pelle Hemulin lastenohjelmaan. Surku lauloi (ulvoi) reippaita lastenlauluja Pelle Hemulin kanssa Tahmalopin studioilla Tahmanpereellä, tahmatassujen valtakunnassa. Surkun ura huipentui omaan talk showhun, jossa vieraili kuuluisuuksia, kuten Bill ja Hillary Clinton.

Vanha juoppo Ransu-koira, jonka ura oli pahasti alamäessä, tuli tästä kateelliseksi ja pyrki kaikin keinoin sabotoimaan Surkun esiintymisiä. Ransu palkkasi mafian gangsterit kaappaamaan Surkun. Hätääntyneet vanhemmat saivat mafialta viestin, jossa vaadittiin lunnaita Surkusta. Maksuprosessissa jokin meni pieleen tai vanhemmat päättivät painottua ajattelemaan loppuosaa perheestä ja Surku katosi vuosikausiksi. Eräiden huhujen mukaan Surku nähtiin Klondykessä Jack Londonin seurassa kultaryntäyksen aikana. Väite on kuin onkin puoliksi totta (viimeisimpien tutkimusten ja kuulustelujen mukaan).

Surku teki töitä eräässä porvarillisten tahmatassujen omistamassa kultalouhoksessa katoamisensa jälkeen kahden vuoden ajan. Työ oli kovaa: ensin oli herättävä aamulla klo 04.55 ja mentävä töihin 12:iksi tunniksi. Loppu aika juopoteltiin, ainakin muut kaivosmiehet tekivät niin. Oltuaan pakkotyössä puolitoista vuotta, Surku ylennettiin kullanhuuhtojaksi tämän ahkeruuden ansiosta. Loput puoli vuotta Surku huuhtoi kultaa ja korjasi kaivosmiesten pomon, Jack Londonin ja Musta Pekan sukkia ja alushousuja.

Surku pakeni kaivoksilta keväällä 1963 yhdessä Rudolf Muskelin kanssa, joka oli myös kidnapattu lapsitähti. Kaksikko pakeni aina Lokkikylään asti, joka sijaitsee lähellä Muumilaakson Rantaperkelettä. Lokkikylässä he erosivat omille teilleen. Rahapulan takia ja Rudolfin petollisuuden (vei kakki rahat) Surku työskenteli hetken silakkatrokarina eräälle juopolle kalastajalle. Rahaa kuitenkin tuli sen verran tarpeeksi, että Surku kykeni vuokraamaan itselleen veneen ja ostamaan vaatetta (ylhäällä kuvassa olevat rääsyt). Tämän jälkeen alkoi 30 päivää kestänyt purjehdus kohti Muumilaaksoa. Sen aikana Surku ehti kärsiä keripukista ja lievästä masennuksesta, mutta parani kun kykeni hyödyntämään silakanpyyntitaitojaan.

Paluu Muumilaaksoon[muokkaa]

Surku pentuna

Surku oli täysin muuttunut koira, kun hän palasi Muumilaaksoon suuren pakkasen aikaan. Ruoka oli loppunut kauempana olevista laaksoista. Entisestä rohkeasta superkoirasta oli tullut pelkurimainen, kapinen rakki. Surku yritti päästä ulvovaan susilaumaan, mutta heikolla menestyksellä. Surku asui muumien uimahuoneessa ja ulvoi kuuta kaiket kylmät ja myrskyiset yöt kuvitellen olevansa susi. Lopulta Hiihtäjähemuli onnistui houkuttelemaan Surkun koe-eläimeksi dopinglaboratorioonsa ja otti tämän mukaansa Yksinäisille vuorille kärähdettyään dopingaineiden käytöstä Muumilaakson talviolympialaisissa.

Katso myös[muokkaa]

Figurer i Mumindalen
Filifjonkan - Hattifnattarna - Hemulen - Häxan - Lilla My - Muminmamman - Muminpappan - Mumintrollet - Mymlan - Mårran - Polismästaren - Sniff - Snus - Snusmumriken - Snorkfröken - Stinky - Tofslan och Vifslan - Too-ticki - Ynk