Suomenruotsalaiset

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomenruåtsalaiset

Tyypillinen etelänrantaruotsalainen.
”Jag vill vittu köpa en vittu ny kevari i marraskuu vittu!”
~Tyypillinen suomenruotsalainen (Ikävä kyllä tämä lause ei ole vain Hikipedian väsynyttä läppää, vaan oikea sitaatti)
”Norsen, Hanken, Handelsbanken.”
~Suomenruotsalaisten elämänkaariruno

Suomenruotsalaiset (ruots. finlandssvenskorarrorna) ovat pieni kansallinen enemmistö Suomi-nimisessä diktatuurissa. Heidät voi jakaa karkeasti ottaen kahteen heimoon, etelänrantaruotsalaisiin (bättre folk) ja lännenrantaruotsalaisiin (sämre folk). Molempia kutsutaan yhteisnimellä ankdammen. Suomenruotsalaiset puhuvat äidinkielenään suomenruotsia, jota oikeat ruotsalaiset kutsuvat nimellä muminsvenska.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Etelänrantaruotsalaiset

Etelänrantaruotsalaiset ovat vakuuttuneita ylivertaisuudestaan ja katsovat sivistyksen saapuneen Suomeen vasta, kun joku ruotsalainen[1] pilipalipastori käväisi täällä kylässä ja jätti maksamatta ylläpidosta Lalli-nimiselle talonpojalle. Lallikin oli todennäköisesti suomenruotsalainen, mutta pöyristyi tapahtuneesta kuitenkin.

Tosiasia on, että Suomessa on tasan yhtä paljon suomenruotsalaisia ja biseksuaaleja, kumpiakin 5,6 %. Tämän rantasvedut katsovat oikeuttavan sen, että Suomi-diktatuurin koulutusjärjestelmä haaskaa joka vuosi kymmeniä miljoonia koulutus-ecuja opettaakseen kuopiolaiset teinipojat muodostamaan lauseet "ruulikt att reffa", "ja veet intte" ja "Ja taalar intte svenska". Todellisuudessa suuri osa etelänrantaruotsalaisista ei edes puhu ruotsia, vaan sekakieltä. Koska koko kielenopetus on suunnattu vain tuottamaan ruotsinkielentaitoisia palvelijoita etelärannikon herroille, olisi paljon järkevämpää opettaa koululaiset puhumaan todellista eteläsuomenruotsia ("jättekiva att runkka hemma")

Pitkällisen aivopesun tuloksena myös osa suomenkielisistä on saatu uskomaan etelänrantaruotsalaisten ylivertaisuuteen, se on jopa kirjattu diktatuuriin perustuslakiin. Myös Yleisradio on mukana tässä aivopesussa, ja niinpä se omistaakin suuren osan ohjelma-ajastaan tekstityille ruotsinkielisille ohjelmille, jotka käsittelevät pääasiassa saariston luontoa, Janne Holménia, Itämeren tilannetta ja uusia niksejä itsepainettujen lahjapapereiden valmistukseen.

Eteläsuomenruotsalaiset vaalivat ylpeinä omaa kylttyyriään, johon kuuluvat juhannuspäivän salkotanssit, paskanmakuinen saaristolaisleipä, marginaalilaji käsipallo ja sivistynyt pikkusormenheiluttelu, jossain mitoissa myös sisäsiittoisuus on osa etelänrantaruotsalaisten tapakulttuuria, jottei tulisi sekoituttua tyhmiin suomijuntteihin[2]. sekä tietysti siitä valittaminen, kuinka suomenkieliset suhtautuvat heihin niin vihamielisesti (tässä on nähtävissä selvä yhteys juutalaisiin). Eteläsuomenruotsalaiset ovat itseasiassa niin ylpeitä kulttuuristaan, että haluavat aivan välttämättä jakaa sen myös suomenkielisten kanssa.

Etelänrantaruotsalaisten elinkeinoihin kuuluvat golfpallojen lyönti mereen Itämeren pohjan höttööntymisen estämiseksi (Suomen ympäristökeskus maksaa tästä EU-direktiivissä säädettyä ympäristötukea) sekä purjehtimisesta saatava toimeentulotuki (Kelan kaavake Å 69).

Eteläsuomenruotsalaiset asustelevat pääosin Helsingin, Turun ja Maarianhaminan muodostamassa kolmiossa.

[muokkaa] Lännenrantaruotsalaiset

”Va kostade nappulakenkä ylähyllyllä?”
”Va kostade haukikilo Kokkolan kalatorilla?”

Lännenrantaruotsalaisten on todettu olevan paljon eteläisiä heimoveljiään maanläheisempiä. Tähän tulokseen on tultu tutkimalla heidän haalareidensa lahkeista löytyvää ruskeaa kerrostumaa jonka on todettu koostuvan lähinnä rasvasta ja erilaisista eläinten jätöksistä, joita kumpaakin esiintyy pääosin maassa. Heitä kutsutaan myös nimellä svensktalande skräp

Lännenrantaruotsalaiset tuntevat tietämättään suurta henkistä yhteyttä venäläisiin. Tämän takia he mm. kutsuvat asuttamaansa Suomen länsiosaa omalla kielellään "Itäpohjaksi". Lännenrantaruotsalaiset kadehtivat myös kovasti venäläisten tapaa korvata vieraiden sanojen kirjain H kirjaimella G, mutta koska lännenrantaruotsalaiset eivät vain osaa, he raiskasivatkin vahingossa oman kielensä ja korvasivat kirjaimen D kirjaimella H ("he va he om he", suom. se siitä). Lännenrantaruotsalaiset myös lisäilevät mielellään turhia vokaaleja sanoihin, kukin omalla tavallaan.

Tämän takia länsirantaruotsalaisia murteita on noin kolme jokaista länsirantaruotsalaista kohden. Siksi keskimääräinen lännenrantaruotsalainen oppiikin elämänsä aikana kokonaista neljä toisistaan täysin poikkeavaa kieltä: oman kylän murteen, naapurikylän murteen sekä kyläkoulussa myös etelänrantaruotsalaisten korkearuotsin (ruots. högssvenska) sekä englannin kielen. Myös pakkosuomea opetetaan, useimmiten kuitenkin turhaan, sillä keskiverto lännenrantaruotsalainen ei törmää suomenkielisiin muualla kuin Vaasan baareissa opiskeluaikanaan. Perehtymättömän on kielen vuoksi helppo sekoittaa paikallista murretta puhuva lännenrantaruotsalainen toispuoleisesti halvaantuneeseen tanskalaiseen.

Perinteisiin lännenrantaruotsalaisiin urheilulajeihin kuuluu mopojen rassailu, pilluralli, traktoricruising kunnantalon parkkipaikalla, nuuskan kilpatykittäminen, nuuskan maaliinsylkeminen sekä kettutyttöjen ampuminen haulikolla. Viimemainitun lajin suosio on laskenut viime aikoina kettutyttöjen harvinaistuttua kettutyttöjen suurimman valmistajan mentyä konkurssiin. Lajiliiton sisällä onkin brännvinin voimalla keskusteltu vakavasti hippien, rastapäiden, sivareiden, kommareiden, vihreiden ja muiden rehulettien lisäämisestä hyväksyttyjen maalitaulujen listalle.

[muokkaa] Sipoon ja Porvoon arvoitus

Antropologit ja taantuneet sosiologit väittelevät yhä kiivaasti siitä ovatko Sipoon ja Porvoon kummallisia mutta sentään lähes ymmärrettäviä äänteitä mökeltävät suomenruotsalaiset lännenrantaruotsalaisten eristyneitä enklaaveja vai taantuneita etelänrantaruotsalaisyhdyskuntia. Sipoon kysymyksen ratkaisemisella on kiire, sillä omaleimaisen pienen alkuasukasheimon aika käy vähiin Suuren ja Ikuisen Helsingin Imperiumin valmistautuessa assimiloimaan heidät omiin etelänrantaruotsalaisiinsa suuren anschlußin yhteydessä.

[muokkaa] Yleissuomenruotsalainen kulttuuri

Minkäänlaista muutosta tavallisten suomalaisten ylenkatsomiseen suomenruotsalaisten puolelta ei ole tulossa, kiitos Allmänna Tvångsvenskpartietin. Kyseinen partiet pitää myös huolen siitä, että jokaisella suomenruotsalaisella paikkakunnalla on nelisivuinen ruotsinkielinen paikallislehti, jotta väestö varmasti pystyy lukemaan uusimmat uutiset herra Janssonin tomaattiviljelmiltä sekä Kauniaisten svenskspråkiganenin ala-asteen uuden opettajan elämänvaiheista. Lehtien päätoimittajat ovat Facebook-kavereita keskenään ja jokainen heistä tuntee naapurissasi asuvan suomenruotsalaisen pikkuserkun.

Baarissa suomenruotsalainen käyttää aina pukua ja osaa tilata muutakin kuin oluen tai siiderin. Kotiin lähdetään aina taksilla tai med pappas kyyti. Karaokessa suomenruotsalainen valitsee aina Thomas Ledinin "Sommaren är kort"-kappaleen tai Lena Philipsonin "Dansa in i ån".

[muokkaa] Suomenruotsin lippu

Fenno-swede-flag.jpg
Suomenruotsalaista rintaa edustamaan on myös luotu punainen lippu keltaisella ristillä, joka värien puolesta viittaa Venäjän ja Ruotsin fuusioon.

[muokkaa] Viitteet

  1. Perimätiedon mukaan piispa Henrik oli englantilainen (mahdollisesti myös skotlantilainen), mutta koska ruotsalaisuus soveltuu paremmin fennomaaniseen – ja yllättäen myös svekomaaniseen – historiakäsitykseen, niin mitäpä sitä korjaamaan.
  2. http://www.youtube.com/watch?v=6nE8hYZzimM

[muokkaa] Katso myös

Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruustiedot

Muuttujat
Toiminnot
Valikko
tärkeitä
foorumi
Työkalut