Suomen sosialistinen työväen tasavalta

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Äärivasemmistolaisten sissien on havaittu hiiviskelevän erityisesti tässä artikkelissa!
5451.jpg.gif
Artikkelin lähellä olemista ei suositella kenellekään eikä todellakaan George Bushille.
5451.jpg.gif

Tämähän ei tietenkään koske Punaisen armeijakunnan jäseniä, Jaakko Laaksoa tai Käyttäjä:Bassmania.
Suomen Neuvostoliittoon liitettävä työväentasavalta
Flag of the Soviet Union.gif
lippu
Stalin in colour.gif
vaakuna
SovietUnionkuva.png
Valtiomuoto "työväentasavalta"
Neuvostoliitton liittymissopimuksen allekirjoittaja Kull(i)ervo Manne(r)
Pääkaupunki Moskova
Muita kaupunkeja Kaupungit lasketttiin porvaristisiksi sillä ne rakennettiin "orjatyöllä"
Pinta-ala
 – josta sisävesiä
3 400 00 km²
Väkiluku
 – väestötiheys
 – väestönkasvu

100 per km2 ennen lahtausta, -23 per km2 kapinan jälkeen / km²
-100 % (1918)
Viralliset kielet venäjä, marxistinen dialektiikka
Pääuskonnot {{{Pääuskonnot}}}
Valuutta rupla ([[ISO 4217|]])
Elinkeinorakenne maatalous 0 %,
palvelut 0 %,
teollisuus 0 % BKT:sta
Itsenäisyys
Punakapina
 
1918
- Kansallissankari
- Kansallisurheilulaji
Otto Ville Kuusinen
porvarien teloitus
Kansainvälinen
suuntanumero
+666
Motto Kyllä herra Lenin, liitymme iloissamme liittoonnne, aivan, kyllä, olette oikeassa!
Kansallislaulu Oi suuri ja mahtava menetetty maa


Suomen sosialistinen työväentasavalta sijaitsi nykyisen Suomen alueella vuonna 1918.

Maa olisi heti aivan itse ja todellakin VAPAAEHTOISESTI liittynyt neuvostokansojen suureen perheeseen.

Historia[muokkaa]

Maa sai alkunsa 1918, kun punaiset kaappasivat vallan porvarilliselta senaatilta. Senaatti pakeni Vaasaan ja pun(i)kit alkoivat hoitaa hallituksen tehtäviä. Listassa oli sellaisia tärkeitä tehtäviä kuten työttömyyden lopetus, ruoan hankinta ja järjestyksen takaaminen. Nämä jalot tavoitteet kuitenkin sivuutettiin ja sen sijaan haluttiin lahdata niin monta valkoista kuin mahdollista. Tästä syntyikin myöhemmin maan kansallisurheilu lahtaus, jonka ensimmäiset SNTL-kisat järjestettiin 1930-luvulla Ukrainassa. Jopa miljoonat ihmiset osallistuivat ja saivat palkkiokseen suuren levon.

Hallinto[muokkaa]

Hallinto jakautui kansankomissaareille. Maan korkein virka oli Neuvostoliitton liittymissopimuksen allekirjoittaja, joiden määrä vaihteli yhdestä yhteen. Hänen hartioillaan lepäsi suuri vastuu Suomen Neuvostokansojen perheesen liittämisestä koskevan sopimuksen allekirjoittamisesta. Allekirjoittana toimi Kullervo Manner, joka ei kuitenkaan porvarillisen laiskasti allekirjoittanut sopimusta.

Armeija[muokkaa]

Maan armeija oli erinomaisesti varustettu ja huippukoulutettua. Sen joukot eivät kertaakaan osoittaneet pakokauhua kovankaan taistelun aikana ja puolustivat kommunismia sitkeänä loppuun saakka.

Armeijalla oli useita ydinohjuksia sekä rynnäkkökiväärejä. Erityisen suosittu taktiikka oli sanan "LAHTARI" huutaminen ja vihollista päin juokseminen. Vaikka näistä urhoista ei koskaan sen jälkeen ole kuultukaan, on epäilty sitä että he räjäyttivät kranaatin vihollisen keskuudessa.

Armeijaa huolettiin hyvin. Sotilailla oli AINA tasavertaiset oltavat ja rintamakarkuutta ei tunnettu. Mikäli kranaatti lensi esimerkiksi konekivääripesäkkeeseen, kilpailivat punaiset siitä, kukaa saa maata mahallaan kranaatin päällä pelastaen toverinsa. Useimmiten kaikki makasivatkin kranataatin päällä pelastaen toverinsa. Sotilaaat eivät koskaan niskuroineet.

Kuvassa punaisten tehokas ja varmatoiminen revolveri jonka avulla porvareita lahdattiin kuin koiria Kiinassa.
Kuvassa maan voimakas armeija keskellä taistelua. Heidän silmissään voi nähdä kuoleman halveksunnan ja vapauden toivon.

Katso myös[muokkaa]