Suomen presidentinvaali 2012

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Under construction.png Ynder Könstrykstsiön!
Tämä artikkeli on harvinaisen vaisu, koska se on keskeneräinen.
Palaa artikkelin pariin hieman myöhemmin ja saatat saada siitä jotain irti.
Wiki-deathstar.png
Tosikoille ja heille, joita aihe lähemmin kiinnostaa, on Wikipediassa artikkeli Suomen presidentinvaali 2012.


Joko on maaliskuun eka? Joko on maaliskuun eka?

Suomen presidentinvaali 2012 on Sauli Niinistön (kok.) kampanjatapahtumista suurin ja merkittävin. Huippujännittäväksi mainostetussa kevytpoliittisessa viihdetapahtumassa kaikkiaan seitsemän valtakunnan tyrkyintä, jytkyintä, kaunaisinta tai muuten vain paavointa puoluepoliittista patua tai patuliinaa pääsee kisaamaan keskenään pääpalkinnosta, jonka vain yksi voi voittaa: vaali-illallinen iki-ihanan, jääräisästi kryptisiä horisevan Sauli Niinistön kanssa.

Ehdolla finaaliin Niinistön kanssa ovat ehdokasnumerojärjestyksessä kansainvälinen ylioppilasterapeutti Pekka Haavisto (vihr), jytkypaavi Timo Soini (perus), valtakunnanväyrynen Paavo Väyrynen (kesk), kaunakaasuttelija Paavo Lipponen (sd), kävelyevankelista Sari Essayah (kd), kyynärpäävaltuutettu Eva Biaudet (r) ja Risto Räppääjä (vas).

Suuri yleisöäänestys järjestetään sunnuntaina 22. tammikuuta 2012, ja finaaliäänestys 5. helmikuuta 2012. Finaaliäänestyksessä jännitetään rystyset kelmeinä, kuinka suurella ääntenenemmistöllä Sauli Niinistö voittaa vastustajansa nousten mystiseksi viisaaksi jakamaan arvoituksellisia neuvojaan kansakunnalle.

Ehdokasasettelu[muokkaa]

Vuoden 2012 presidenttitarjokkailla spekulointi alkoi aitosuomalaiseen tapaan heti vaalihuoneistojen sulkeuduttua vuoden 1994 presidentinvaalien toisella kierroksella.

Seuraavat henkilöt ovat ehdokkaana Suomen presidentinvaalin 2012 ensimmäisellä kierroksella.

Ehdokkaat on järjestelty isän (jos tiedossa) äidin tyttönimen mukaiseen aakkosjärjestykseen.

Kansallinen Kokoomus[muokkaa]

Entinen valtiovarainministeri, Euroopan investointipankin johtaja, Pälliliiton puheenjohtaja ja pahvinen seksisymboli Sauli Niinistö julistettiin Työväen Presidentiksi Kansallisen Kokoomuksen ja mainostoimisto Bob Helsingin yksimielisellä päätöksellä vuonna 2006, jolloin Niinistö kävi antamassa Tarja Halosen toiselle presidenttikaudelle hitaasti etenevän kuolion käsisuudelman muodossa. Maailma pysähtyi hetkeksi historiallisena päivänä 28. kesäkuuta 2011, kun Niinistö ilmoitti massiivisessa tiedotustilaisuudessa lopullisesti suostuvansa armossaan Suomen tasavallan 12. presidentiksi. Seurasi laajaa riemuitsemista, jota Jyrki Katainen kuvasi huuli väpättäen ”fantastiseksi”.

Suomen Sosialidemokraattinen puolue[muokkaa]

Böö! Ei ole mitään äänestettävää.

Tarja Halosen puolue käänsi kaikki komerot etsiessään ehdokkaita, ja kun niitä ei löytynyt, päätettiin koko touhu ulkoistaa käytännössä kenelle tahansa, jota yhtään kiinnosti. Puolue halusi siis kuulla kansalaisten ideoita, kun ei kyennyt itse löytämään ketään varteenotettavaa tarjokasta. Entinen pääministeri, eduskunnan puhemies, verbaalinen viikatemies, kaunakolumnisti ja kaasuputkiaktivisti Paavo Lipponen oli moneen kertaan kieltäytynyt ehdokkuudesta ja ilmoittanut, ettei missään tapauksessa ole edes kiinnostunut tasavallan presidentin tehtävästä. Suomen Pankkiin palkkiovirkaan pysyvästi holvattu Erkki Liikanen kieltäytyi ehdokkuudesta obsessiivis-kompulsiivisen mediahäiriönsä vuoksi ja Erkki Tuomioja pelkäsi presidenttiyden vaikuttavan haitallisesti hänen bloginpitämiseensä ja historiantutkimukseensa.

Taistolaisrämeillä vietetystä Vasemmistoliiton puheenjohtajuudesta ikuisen puna-allergian saanut lääkelobbari Suvi-Anne Siimes esiintyi pitkään veikkailuissa vasemmistopuolueiden yhteisestä presidenttiehdokkaasta, mutta Siimes itse kehotti ehdottelijoita tarkistamaan lääkityksensä.

Niinpä puoluesihteeri Mikael Jungner resusi pitkin Suomea potentiaalisten ehdokashavaintojen perässä. Demarit saivat lopulta kasaan naurettavan joukon pahnanpohjimmaisia, joista yksi osoittautui Suomenlahden yli harhautuneeksi harjalinnuksi (Upupa epops). Paikallispiirit ehdottivat SDP:n presidenttiehdokkaaksi sellaisia mahtinimiä kuin verkkainen visailuisäntä Lasse Lehtinen, tyrkkymäinen imagosäätelijä-juontaja-ministerikatastrofi Maria Guzenina-Richardson, julkisuudenjanoinen, kaksimielisyysaddiktiosta kärsivä ekumeeninen pyknikkopatriarkka Mitro Repo ja (epätoivon syvimmässä alhossa) jopa Tarja Halosen miehenä ansioitunut tohtori Pentti Arajärvi. Viimeksi mainittua piti SDP:n Helsingin yhdistys nerokkaana tapana saada Haloselle kolmas tai jopa neljäs kausi. Myös Mauno Koiviston, Kalevi Sorsan ja Väinö Tannerin nimet mainittiin ehdokaskaavailuissa. Eero Heinäluoma ja Liisa Jaakonsaari leikittelivät ajatuksella, miltä tuntuisi hävitä SDP:n presidenttiehdokkaana, mutta heitä ennen apajille ehtivät ilmoittautua Lasse Lehtinen, kaupunginvaltuutettu Tuula Haatainen ja pettäjäpiispa, kansanedustaja Ilkka Kantola.

Kävi kuitenkin niin kuin oli profetoitu: Suuri Paavo heräsi luolassaan aikakausien kasaaman niljan, kaunan ja epäeuklidisen geometrian keskeltä. Hänen hetkensä oli koittanut, tähdet olivat asemoituneet oikein, Eurooppa oli vaarassa. Paavo Lipponen ilmoittautui palaavansa Luvattuun Maahan tarkistamaan, oliko hänen kansansa pitänyt lait. Lasse Lehtinen pelkäsi Lipposen mahtavaa vihaa ja ilmoittautui välittömästi vetäytyvänsä kisasta ja kannattavansa Lipposta kuolemaan asti ja sen ylikin. ”Phnglui mglw nafh Paavo R'lyeh wgah nagl fhtagn”, kommentoi Lehtinen. Haatainen ja Kantola joutuivat SDP:n esivaalissa mystisten onnettomuuksien uhreiksi, eikä heistä ole tämän jälkeen kuulunut mitään.

Perussuomalaiset[muokkaa]

Valkeaa savua vaaliuurnasta! Kyllä konklaavi tietää!

Puolueen henkilö Timo Soini ilmoitti jo vuoden 2009 lopulla olevansa todennäköisesti pyrkimässä paaviksi. Jytkyn jälkeisessä poliittisessa todellisuudessa Perussuomalaisilla ei edelleenkään ollut mihinkään poliittiseen toimeen tai virkaan ketään muuta varteenotettavaa ehdokasta kuin Soini. Tämä ilmoittautui presidentiksi peläten valituksi tulemisen riskiä. Ilman Soinin valvontaa perussuomalainen puolue näet mitä todennäköisimmin palaisi kivijalkaan ja -kauteen, törmäisi jäävuoreen, uppoaisi, hautautuisi tuhkaan ja liukastuisi suihkussa.

Jos Soini tulee valituksi tasavallan presidentiksi, hän saattaa jättäytyä silti oppositioon ja antaa muiden muodostaa koalitiopresidentin syyttäen tästä vanhojen puolueiden korruptoitunutta ylivaltaa. On myös mahdollista, että Soini valituksi tullessaan istuisi presidenttinä vain muutaman vuoden asettuakseen ehdolle seuraavissa Euroopan parlamentin vaaleissa tai eduskuntavaaleissa.

Suomen Keskusta[muokkaa]

Mukillinen valtiomiesasennetta.

Keskustan johto yritti sovittaa eduskuntavaalien rökäletappion jälkeen syntinsä löytämällä presidentinvaaleihin ehdokkaaksi jonkun tuoreen, ryvettymättömän ja laajalti kunnioitetun keskustapoliitikon. Eihän sellaisia tietenkään ole olemassakaan, mutta oleellista on, että Keskustan johto ei ainakaan halunnut Paavo Väyrystä. Puolue teki jopa laajan lehti-ilmoituskampanjan, jossa etsittiin ei- Paavo Väyrystä. Kriteerinä oli, että hakijan tulee olla kuka tahansa muu kuin Paavo Väyrynen. Ylimääräisenä kannustimena puolue lupasi valita sen, joka ensimmäisenä vastaisi ilmoitukseen. Operaatio kuitenkin epäonnistui, sillä Paavo Väyrynen spämmäsi puoluetoimiston postiluukun omilla hakemuksillaan, tunkeutui toistuvasti puheenjohtaja Mari Kiviniemen kotiin ja puoluesihteeri Timo Laanisen uniiin – eikä kukaan muu lähettänyt ainuttakaan hakemusta.

EU:n talouskomissaari Olli Rehn veti jo yhtä tuhoon tuomittua hanketta, eikä häntä kiinnostanut hypätä Keskustan presidenttiehdokkaaksi pienempään vastaavaan. Keskusta kinusi myös Jorma Ollilaa presidenttiehdokkaakseen, mutta pressan puuhissa ei tienaa alkuunkaan tarpeeksi. Väyrynen tunki mukaan kuin luonnonvoima, jollaiseksi hänet on mm. NASA luokitellutkin.

Mikäli Paavo Väyrynen ei tule valituksi tasavallan presidentiksi, hänen uumoillaan pyrkivän Keskustan puheenjohtajaksi, Putous-sketsiohjelmaan tai mayojen ylipapiksi. Väyrynen itse kiistää tällaiset spekulaatiot pitäen faustisen sopimuksen johdosta voittoaan täysin varmana.

Vasemmistoliitto[muokkaa]

Näkymä vaihtoehtoisesta rinnakkaistulevaisuudesta vuonna 2015: tasavallan presidentti Paavo Arhinmäki itsenäisyyspäivän Linnan juhlia isännöimässä.

Vasemmistoliitto ilmoitti, että tällä vuosikymmenellä se aikoo vaihteeksi asettaa vaaliin oman ehdokkaan. Tämän jälkeen alkoi ehdokkaan etsintä, mistä ei tietystikään tullut enempää kuin taistolaisten nousuhumalaisista vallankaappausteorioista. Puheenjohtaja Paavo Arhinmäki käänsi jälleen kerran takkinsa ja alistui lukuisten ehdottomien kieltojen jälkeen presidenttiehdokkaaksi, vaikka tylsien väittelyiden takia häneltä jäikin monta presidenttikisaa paljon jännittävämpää futismatsia näkemättä. Arhinmäen uhraus oli siis ehkä ehdokaskaartin suurin.

Suomen ruotsalainen kansanpuolue[muokkaa]

Puolueen sisäiseen rynnimiseen erikoistunut Eva Biaudet onnistui väsyttämään puolueensa hankkien varsin helposti itselleen ehdokkuuden. Biaudet'ta tuki ehdokkaana entinen presidenttiehdokas Elisabeth Rehn, joka näki ilmeisesti Biaudet'ssa itsensä lahjattoman ja sisällöttömän version, joka on suojelun tarpeessa. Biaudet oli ilmoittautunut tyrkylle jo aiemmissa presidentinvaaleissa, mutta tuolloin RKP päätti kokeilla jotain päteviä ja asiallisia ehdokkaita.

Biaudet on mielestään sopiva tasavallan presidentiksi, koska hän on nainen. Hänen valitsematta jättämisensä saattaisi tuhota Suomen tasa-arvon.

Vihreä liitto[muokkaa]

Pekka Haaviston itsepintaisen rapautumaton harmaus, jonka keskeltä hänet on tässä tavoitettu, on herättänyt huhuja hänen luulotellusta kaappiheteroudestaan.

Vihreät ottivat kevään 2011 eduskuntavaaleissa niin raskaasti hampputakkiin, että jostain oli pakko keksiä edes pikkuisen myönteistä julkisuudentynkää. Kun puolue oli yrittänyt Anni Sinnemäen johdolla profiloitua kärsivällisellä ärsyttävyydellä ja asiantuntemattomalla höseltämisellä, järjestettiin suuroperaatio vähiten ärsyttävän vihreän löytämiseksi. Osmo Soininvaara toimi puolueen elävänä tietokoneena, joka käsitteli kaiken relevantin tiedon ja ilmoitti ärsytysalgoritmin avulla vähiten ärsyttävän vihreän: Pekka Haavisto. Haavisto juhli ehdokasvalintaansa rajusti teekupillisella.

Suomen kristillisdemokraatit[muokkaa]

Sisäministeriksi itsensä homoillut puheenjohtaja Päivi Räsänen ilmoitti kesällä 2011, että kristillisdemokraatit eivät kykene pienellä määrällä kalaa ja leipää järjestämään kunnollista vaalikampanjaa. Mutta Brysselissä Sari Essayah tajusi, että jatkokautta Euroopan parlamentissa ei ole luvassa ilman ihmetekoja, sillä toista kertaa ei persujen tarvitse krisujen kanssa vaaliliittoon lähteä. Ja katso: tapahtui ihme, ja Essayah ilmestyi vaalikamppailuun.

Essayah korosti kampanjassaan alusta asti uskonnollisia arvojaan, joista ei ole halukas keskustelemaan.

Naurettavat pellet[muokkaa]

Köyhien Asialla[muokkaa]

Köyhien Asialla -niminen jeesuspuolueen parodia keräsi kannattaja- sekä jääkiekkokortteja saadakseen kaupunginvaltuutettu Terttu Savolan presidenttiehdokkaaksi. Kannattajakortteja kertyi yhteensä 18, ennen kuin rahat loppuivat, joten Savola ei päässyt ehdokkaaksi.

Todennäköisesti hän tulee pyrkimään väkisin ehdokastilaisuuksiin, joihin häntä ei ole kutsuttu; se on hänen hyväksi koettu toimintatapansa.

Piraattipuolue[muokkaa]

Piraattipuolueen jätkät saivat päähänsä ihan läpällä kannattaa puoluesihteeri Harri Kivistöä presidenttiehdokkaaksi, mutta Oikeusministeriö ei hyväksynyt kannattajakorttien sähköistä keräämistä ja oikeista korteista olis ollu liikaa vaivaa.

Sitä paitsi Karibian merirosvot varastivat heidän vaalikassansa (yhteensä 13,75 €) ja ostivat rahoilla rommia tai vaihtoehtoisesti kätkivät kyseisen aarteen (yhteensä 13,75 €) Karibian meren aarresaarelle paikkaan N 13° 30" W 81° 30".

Meh, kuka niitäkin vaaleja tarttee.

Niin ja tämä yksi Wannabe-Ståhlberg[muokkaa]

Korkeimman oikeuden presidentti Pekka Hallberg on jo vuosien ajan väläytellyt ehdokaspulassa oleville puolueille haluaan suostua presidenttiehdokkaaksi ihan jokaiselle, joka vain pyytäisi, että vink vink, että siis saa soittaa tai mailata, jos tulee sellainen ehdokastarve. Kun kenellekään ei tullut akuuttia Hallberg-tarvetta, ilmoitti oikeusoppinut valtiotieteilijä hieman loukkaantuneena syyskuussa 2011, että hän aikoi kerätä massiivisen kansanliikkeen ehdokkuutensa taakse ja ratsastaa Presidentinlinnaan sitoutumattomana omatuntona paperimassaisen K. J. Ståhlbergin ja venäläis-egyptiläisten mummojen selässä. Seuraavassa kuussa hän luopui hankkeesta kannatuksensa olemattomuuden vuoksi perhesyihin vedoten.

Vaalikampanjat[muokkaa]

Presidenttiehdokkaiden kampanjatunnukset

Vaalikeskustelut, -teemat ja -meemit[muokkaa]

Presidentinvaalikampanjan keskustelutilaisuuksissa ja väittelyissä on noussut esiin monta kiintoisaa teemaa, joilla ei ole yhteyttä tasavallan presidentin virkaan.

  • Mitä vanhin Paavo, toiseksi vanhin Paavo ja Sauli tekivät 30—15 vuotta sitten: kiehtova ja monipolvinen eepos siitä, kuka oli ensimmäisenä oikeassa ja itsensä kanssa samaa mieltä.
  • Euroalueen talouskriisi: ei varsinaisesti liity presidentin toimenkuvaan, mutta miksipä ei, kun siitä oli uutisissakin.
  • Nato-kerettiläisten kuulustelu& polttaminen: nuorinkvisiittori Arhinmäki on kunnostautunut imperialistis-aggressiivisten, rauhantahtoisia ja edistyksellisiä, veljeyden tilassa eläviä kansakuntia uhkaavien Nato-demonien manaamisessa.
  • Suomalaisen keskustelun standardiksi kohonnut pakollinen suvaitsemattomuuden suvaitsemattomuuden suvaitsemattomuuden suvaitsemisen suvaitsemattomuuden runkkailu.

Mediapeli[muokkaa]

Eva Biaudet ilmoitti kampanjan aikana rohkeasti olevansa nainen.

Mediapeli on jälleen ollut kovaa, häikäilemätöntä ja armotonta, ja sitä ovat havainneet ennen kaikkea eri ehdokkaiden hörhöimmät kannattajat, joilla on rauhasten yli- tai vajaatoiminnan ansiosta seitsemäs aisti mediasalaliittojen havaitsemista varten.

Skandaalit yms. vouhotus[muokkaa]

Vaalikampanjoita on yleisesti pidetty odottamattoman siisteinä, tylsinä ja unettavina. Skandaalilehdistö, itse ehdokkaat ja muutamat satunnaiset hörhöt sentään yrittivät.

Haaviston puoliso Nexar Antonio Flores käväisi Etelä-Amerikassa autoilemassa kännissä. Ecuadorin-Topi oli niin maistissa, ettei tajunnut edes lahjoa asiaan puuttunutta poliisia.

Kansallinen kivääriyhdistys NRA teki tutkintapyynnön ylioppilas Haaviston vierailevan professorin tittelistä. NRA:n heebot ovat juridisesti tarkkaa ja asiantuntevaa sakkia, joka pitkään vetosi Suomen perustuslakiin luulotellusti sisältyvään oikeuteen omistaa ja kantaa vitusti aseita. Paavo Lipponen haastoi Soinia aborttikannasta, sillä aborttilainsäädäntö kuuluu keskeisesti presidentin valtaoikeuksien piiriin. Soini vetosi asiassa roomalaiskatoliseen uskoonsa, sillä kaikki muutkin maailman katoliset ovat joka asiasta täsmälleen samaa mieltä paavin kanssa.

Lipponen ja Biaudet yrittivät myös haastaa Soinia siitä, että tämä ei ollut tehnyt jotain kannanotoille, joita ei ollut esittänyt. Nimeltä mainittiin perussuomalaisten kansanedustajat Jussi Halla-aho ja Jussi Niinistö. Edellinen tunnetaan rohkeista ja kansalaiskeskustelua stimuloivista raiskausfantasioistaan sekä sotilasjunttaneuvonnastaan, jälkimmäinen taas taipumuksestaan turvata aseisiin, kun länsimaista demokratiaa uhataan parlamentarismilla. Soini vastasi haasteeseen mainitsemalla toisen härörasistisen kielentutkijan, jonka huippuaika tosin oli ohi jo 120 vuotta sitten.

Jussi Niinistö kiisti virallisesti olevansa fasisti, vaikka on yleisesti tiedossa, että hän on Suomalaisuuden liiton aktiivijäsen. Jussi Halla-aho taas ilmoitti blogissaan, että voisi äänestää Haavistoa, mutta tulee kuitenkin puolueen miehenä äänestämään Soinia. Koska Halla-aho ei tunnetusti koskaan tarkoita mitä kirjoittaa, äänestänee hän jotakuta muuta.

Soinin haastamista niin ikään yrittänyttä Arhinmäkeä Soini nakkasi mädänneellä kissanraadolla. Hikipedia muistuttaa näiden kappaleiden jälkeen, että tässä oltiin siis valitsemassa tasavallan presidenttiä.

Toiselle kierrokselle selvisivät Sauli Niinistö ja Pekka Haavisto.

GALLUPIT!!!!1!![muokkaa]

Presidentinvaali tarjosi tapansa mukaan tiedotusvälineille ylimääräistä kiihoketta tehdä niin paljon mielipidetutkimuksia, että Taloustutkimuksen ja TNS Gallupin parin kuukauden hektisen työpanoksen ansiosta Suomen arvellaan pysyneen poissa taantumasta pari ylimääräistä kuukautta. Gallupien tekeminen aloitettiin luonnollisesti hyvissä ajoin ennen kuin yksikään ehdokas oli virallisesti kisaan ilmoittautunut. Tuloksena oli aina, että jos vaalit pidettäisiin nyt, Sauli Niinistö saisi ison palkin. Kampanjoinnin edetessä Niinistön galluppotenssi kuitenkin heikkeni hieman, ja media repi intoa piukassa etusivun otsikkoja yhden prosenttiyksikön muutoksista kääpiöehdokkaiden välillä.

Timo Soini ja Paavo Lipponen saivat tutkimuksissa jatkuvasti huomattavasti puolueensa kannatusta pikkuruisemmat palkit. Soinin mukaan verraten heikot kannatuslukemat johtuvat siitä, että ne eivät ole oikeita, vaan todellisuudessa asia on aivan toisin. Tässä vaiheessa yhä useammalle tutkimukseen haastatellulle kävi entistä vaikeammaksi tehdä valintaa Soinin ja Paavo Väyrysen välillä tai ylipäänsä erottaa miehiä toisistaan. Lipponen taas selitti heikkoa kannatustaan mediapelisalaliitolla, jonka mukaan tiedotusvälineet lellivät niin ikään surkeita kannatuslukuja vedellyttä Soinia. Lipposen mukaan galluptulosten takana on valtava mafiamainen kaunaverkosto, jota johdetaan pimeyden ytimestä.

Viimeisimmissä ennen vaalipäivää julkistetuissa kannatusluvuissa Niinistön etumatka oli kaventunut, ja toiselle kierrokselle olisivat pääsemässä joko Pekka Haavisto tai Paavo Väyrynen. Väyrynen moitti tutkimusta epäluotettavaksi, sillä hän itse osasi kertoa luotettavasta lähteestä nauttivansa lähes 70-prosenttista kannatusta koko maassa, maailmankaikkeudessa, taivaassa ja helvetissä. Timo Soinin mukaan Haaviston kannatusnousun avain oli Haaviston vierailu perussuomalaisen kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen itsestään syttyvällä sahalla, sillä Hakkarainen on Kummeli-sketsisarjan rakastetuimpia ja yleisesti kunnioitetuimpia kansaa yhdistäviä hahmoja. Kansa siis äänestäisi Haavistoa, koska ei voi äänestää Hakkaraista, joka transsendenttinä hahmona on politiikan yläpuolella.

Ensimmäinen kierros[muokkaa]

Presidentinvaalin ensimmäinen kierros 22.1.2012 tuotti seuraavan tuloksen:

  1. Niinistö – 37,0 %
  2. Haavisto – 18,8 %
  3. Väyrynen-Mefistofeles-vaaliliitto – 17,5 %
  4. Jytkyn ruikahdus – 9,4 %
  5. Lipponen/George Armstrong Custer – 6,7 %
  6. Arhinmäki – 5,5 %
  7. Kekkonen – 3,0 %
  8. Biaudet (nainen) – 2,0 %
  9. Essayah – 0,1 %

Ensimmäisen kierroksen äänestysprosentti oli 72,7. Jatkoon menivät kaksi eniten ääniä saanutta, eli Niinistö ja Haavisto. Nämä aloittivat toisen kierroksen kampanjoinnin, kaikki muut keskittyivät etsimään syitä heikkoon menestykseensä itsensä ulkopuolelta.

Paavo Väyrysen mukaan hänen niukka putoamisensa toiselta kierrokselta oli puheenjohtaja Mari Kiviniemen syytä. Väyrynen tarjosi kuitenkin keskustaväelle mahdollisuutta korjata tapahtunut vääryys: hän ilmoittautui haastamaan Kiviniemen kesän puoluekokouksessa. Väyrynen lupasi voittaa Kiviniemen, kaataa hallituksen, muodostaa sen tilalle uuden ja keskittää kaikki kansalliset voimavarat aikakoneen kehittämiseen. Aikakoneen avulla Väyrynen lupasi muuttaa historian kulkua siten, että hänet tultaisiin valitsemaan presidentiksi jo ensimmäisellä kierroksella 1988.

Timo Soinin mukaan huono menestys ja neljäs sija, jossa eduskuntavaaleissa taakse jätettyjen puolueiden ehdokkaat rynnivät roimasti ohi, ei kerro mistään epäluottamuksesta. Päinvastoin, Soinin tulkinnan mukaan kansan aito enemmistö kannattaa häntä niin lujasti, etteivät äänestäjät halunneet ottaa sitä riskiä, että Soini joutuisi presidentiksi, kun hänen paikkansa niin ilmiselvästi on käyttää todellista valtaa johtamalla kansakuntaa oppositiosta käsin.

Paavo Lipponen reagoi tulokseen kuolemalla vitutukseen, mutta hänet virvoitettiin henkiin salarituaalin keinoin. Rituaalissa muistutetaan, että ilman Lipposta Juhani Suomi ja Heidi Hautala saisivat olla suhteellisen rauhassa. Tällainen ajatus on Lipposelle kliinisen kuolemankin jälkeen niin sietämätön, että elimistö peruu toimintojensa loppumisen itsenäisesti. SDP:n puheenjohtajan Jutta Urpilaisen mukaan demarien ehdokkaan ääniosuuden kutistuminen murto-osaan edellisvaalien tilanteesta oli rohkaiseva torjuntavoitto.

Paavo Arhinmäkeä ei paljon kiinnostanut. Hän ei äänestänyt toisella kierroksella, sillä hänen piti samanaikaisesti vältellä klassista musiikkia.

Urho Kekkonen oli edelleen kuollut.

Eva Biaudet totesi sijoituksensa osoittavan, että Suomessa naisiin kohdistuva syrjintä on yleisesti hyväksyttyä yhteiskunnassa.

Sari Essayah arvioi saaneensa riittävästi näkyvyyttä voidakseen nippa nappa uusia europarlamentaarikon pestinsä.


Under construction.png Ynder Könstrykstsiön!
Tämä artikkeli on harvinaisen vaisu, koska se on keskeneräinen.
Palaa artikkelin pariin hieman myöhemmin ja saatat saada siitä jotain irti.