Suomen laki

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kaikki lait on viimeinkin koottu yksiin kansiin!

Suomen laki on kasa outoja, historiallisia kirjoituksia jotka yksinomaan Jumalan armosta sanelevat suomalaisten käyttäytymismallit tästä iäisyyteen. Lakeja voi kyllä muuttaa, mutta ainoastaan lisäämällä uutta tekstiä. Mitään jo olemassa olevaa lain kirjainta, esimerkiksi kieltoa, ei saa poistaa lainsäädännöstä koska silloin lain kirjoittajat joutuisivat hyväksymään erehtyväisyytensä, minkä tähden laki ei voi olla koskaan väärässä.

Suomen laki on koottu kolmeen lehtiseen, jotka tosin jatkuvan kieltojen ja rajoitusten lisäämisen siivittäminä ovat paisuneet yli tuhatsivuisiksi järkäleiksi.

Lain jaottelu[muokkaa]

Suomen laki on jaettu sitä selventääksemme seuraaviin alakategorioihin jotka esittelemme virallisessa tärkeysjärjestyksessä:

Lain säätäminen[muokkaa]

Eduskunnan täysistunto.

Lain itsensä mukaan lain säätää Suomen virallinen kansaa edustava taho, joka on tällä hetkellä virallisesti eduskunta. Aiemmin tässä asemassa ovat olleet mm. Urho Kekkonen, senaatti, Venäjän tsaari, Ruotsin kuningas ja jonnekkin kivikasoille satunnaisesti kerääntynyt kansalliskokous. Suomen lain muuttamattomuusperiaatteesta johtuen myös kaikkien edellämainittujen tahojen lait ovat yhä voimassa juuri sellaisina kuin ne ylös kirjoitettiin.

Nykyisellään uuden lain tekeminen vaatii eduskunnassa selvän enemmistön, eli yli puolen paikalla olevista kansanedustajista on äänestettävä sen puolesta. Tästä johtuen monet lait ovatkin viimeaikoina kaatuneet 0 - 0 - 199 tulokseen jossa ensimmäinen luku kertoo Jaa-äänet, keskimmäinen Ei-äänet ja jälkimmäinen poissaolevien edustajien määrän. Jos kyseessä on muutos perustuslakiin, vaaditaan joko 5/6 edustajiston kannatus, tai 2/3 kannatus kahteen otteeseen ennen ja jälkeen vaalien. Onneksi siitä millainen uusi lainsäädäntö rikkoo perustuslain tärkeitä jokaisen kansalaisen perusoikeuksia päättää niin ikään eduskunta, koska muuten tuo merkityksetön pikkulaki haittaisi huomattavasti eduskunnan lainsäädäntötyötä. Tiedättekö miten vaikeaa on saada 2/3 edustajista edes paikalle istuntoon, puhumattakaan kahteen kertaan 4 vuoden sisään?

Yleensä lait valmistellaan ministeriöissä, joissa kasvottomat ja nimettömät virkamiehet laativat uuden lain perusteet. Virkamiesten tehtävänä on ujuttaa ministereille ja sitä kautta eduskunnalle valmiita lakeja jotka palvelevat heidän henkilökohtaisia intressejään, ja hallituksen ja kansanedustajien tehtävänä on yrittää tajuta tämä kusetus. Useimmiten hallitus ja eduskunta kuitenkin ajavat läpi virkamiesten kynäilemän ehdotuksen ja ottavat samalla poliittisen vastuun itse epäonnistuneesta täydellisesti onnistuneesta päätöksestä.

Lain soveltaminen[muokkaa]

Lakia soveltaa oikeusjärjestelmä (aiemmin rangaistusjärjestelmä), jonka muodostavat Poliisi, tuomioistuimet, ja vankeinhoitojärjestelmä. Poliisi voi jakaa tuomioita lain säätämällä tavalla välittömästi paikanpäällä. Jos tapahtunut rikos on suurempi täytyy se kuitenkin valitettavasti alistaa byrokratian valvovan silmän alle tuomioistuimissa, eli lakia tulkitisivissa juridisissa elimissä. Tuomioistuimet on jaettu kolmeen eri tasoon byrokratian määrän maksimoimiseksi. Alin taso on jokaisesta pikkupitäjästäkin löytyvä käräjäoikeus (kaupungissa raastuvanoikeus), toinen taso on isompiin kaupunkeihin sijoitettu hovioikeus ja ylin on koko valtakunnan tasolla operoiva korkein oikeus. Byrokratian rattaat etenevät niin että aina kun alempi tuomioistuin on antanut päätöksensä, ottaa seuraava sen käsittelyynsä. Ylin oikeusaste, korkein oikeus, on muista poiketen täysin autonominen yksikkö joka valitsee itse omat jäsenensä, ja korkeimman oikeuden tulkinta laista on aina oikea eikä se voi olla väärä koska oikeusjärjestelmä ei tee virheitä. Alempien oikeusasteiden on mukailtava korkeimman oikeuden ennakkopäätöksiksi kutsuttuja tuomioiden arvontatuloksia tulevissa oikeudenkäynneissä.

Mahdolliset, hyvin harvinaiset rikkeet itse byrokratian sisällä tuomitaan toki eri oikeudessa kuin rahvaiden rötökset, nimittäin hallinto-oikeudessa. Hallinto-oikeus tulkitsee myös omaa, salaiseksi julistettua lakikirjaansa, jonka epäillään olevan musta raamattu. Tämän lisäksi on olemassa vielä valtakunnanoikeus jonka eduskunta voi kutsua koolle tuomitsemaan lainsäätäjiä. Kyseisen tuomioistuimen tuomarit muodostuvat korkeimman hallinto-oikeuden tuomareista ja kansanedustajista.

Kaiken tämän ulkopuolella on vielä asioiden selkeyttämiseksi diktaattorinomainen oikeusasiamies joka voi nostella syytteitä milloin ketäkin vastaan ihan miten sattuu, sekä tuomioita jakava Erkki Tuomioja.

Kansainvälisesti suomalaista oikeusjärjestelmää pidetään selkeänä ja hyvin toimivana. Esimerkiksi Euroopan Unioni ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ovat antaneet Suomelle lukuisia huomautuksia esimerkillisen pitkistä käsittelyajoista.

Katso myös[muokkaa]