Suomen historia

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suositeltu1.png

Star.svg
Tämä artikkeli on jostain käsittämättömästä syystä suositeltu sivu.
Suomellippu.gif
Tämä artikkeli on osa Hikipedian virallista Suomi 100 vuotta -artikkelisarjaa.
SuomiNeito.png
Huomautus: Tämä artikkeli saattaa olla ajoittain suljettuna revisionismin ja muiden kunnostustöiden vuoksi.

Suomen historia on käsittämätön sarja sattumanvaraisia tapahtumia, joiden lopputulemana on se sinänsä sangen vaatimaton tosiasia, että sinä luet nyt tätä artikkelia. Suomen historian yleisesityksillä pyritään tavallisesti tukemaan argumenttia, jonka mukaan Suomi on ihan oikeasti länsimaa.

Varoitus: Seuraava kirjoitus saattaa paljastaa yksityiskohtia juonesta, kuten sen, että Mao Zedong on kuollut, toisin kuin sinulle siellä Kiinassa väitetään.

Etäisen periferian aika[muokkaa]

Mittaamattoman arvokas ja täydellisen hyödytön kivikautinen esine. Koska arkeologeilla ei ole aavistustakaan, mihin tätä kapistusta on käytetty, on se luetteloitu nimellä kulttiesine.

Siperian suomalais-ugrilaiset tulivat nykyiseen pohjolan verohelvettiin aika äkkiä jään vetäydyttyä, olivathan he istuneet kyttäämässä sen jäätikön vieressä sen menoa jo ainakin parituhatta vuotta. Heti saavuttuaan he alkoivat metsästää poroja, pilkkiä avannoilla ja rakentaa saunoja. Tänä aikana kehitettiin monet innovatiiviset keksinnöt, kuten avantouinti[1], vihta[2] ja etnisten vähemmistöjen metsästys. Jään muutettua kokonaisuudessaan uuteen vakioasuntoonsa Norjan vuorille uusi kansa, suomalaiset, valtasi koko maan. Suomalaiset olivat tuolloin taljoihin pukeutuneita, pulkkaa kiskovia partaveikkoja, lukuun ottamatta naisia, jotka olivat taljoihin pukeutuneita, pulkkaa kiskovia ja blondeja partaveikkoja.

Esihistoriallinen vertaileva aikajana[muokkaa]

Koska Suomella ei ole kirjoitettua varhaishistoriaa[3], ajanmäärityksissä on turvauduttava arvioihin ja uhkarohkeisiin arvauksiin.

  • 5000 eaa. – Ensimmäiset tunnetut korkeakulttuuriset kaupunkivaltiot syntyvät Mesopotamiassa ja Induksen laaksossa. Suomessa leviää uusi innovaatio, marjojen syöminen.
  • 2700 eaa – Kheopsin suuri pyramidi valmistuu Gizassa Egyptissä. Suomalaiset keksivät, että oravan voi nylkeä ennen syömistä. Tämä johtaa vaatteiden keksimiseen. Samalla väestönkasvu kääntyy jyrkkään nousuun karvoista johtuneiden suolitukosten aiheuttamien kuolemantapausten vähennyttyä.
  • 500-400-luku eaa. – Ateenan klassillinen kulta-aika: Parthenon valmistuu, Sokrates ja Platon keskustelevat todellisuuden olemuksesta. Suomessa keksitään tuli. Suurin osa maasta palaa asumiskelvottomaksi usean sukupolven ajaksi.
  • 70 jaa. – Colosseum valmistuu keisari Tituksen hallituskaudella Roomassa. Kaupungissa on arviolta 600 000 asukasta. Suomalaiset ryhtyvät kommunikoimaan suullisesti, joskaan tapa ei saavuta kovin suurta suosiota.
  • 800 jaa.Kaarle Suuri kruunataan keisariksi, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta muodostetaan. Arabioppineet kääntävät Aristoteleen teoksia. Suomessa keksitään pyörä. Seuraavat kolme vuosisataa kuluvat siihen, kun sille yritetään keksiä käyttöä.

Ristiretkien ja muun hävityksen aika[muokkaa]

Suomi ottaa avoimesti vastaan vaikutteita vieraista kulttuureista.

Pian länsirannikon kalastajat saivat pieneen päähänsä perustaa itselleen oman henkilökohtaisen Helvetin esikaupunkinsa, Turun. Pian Itämeren toisella puolella oleva Suuri kaikkimahti, Pohjolan valtias, Itämeren herra, Paavillinen pyhä oikeaoppinen katolistis-kristillinen Ruotsin autonominen kuningaskunta huomasi tämän kalastajakylän ja hyökkäsi sinne kera katapulttien, sotalaivojen ja kimmeltävähaarniskaisten Hunks-kalenterimalleina toimineiden ritareiden. Turkulaiset kalastajat silmäsivät joukkiota, olivat hetken hiljaa ja kysyivät sitten: "Ruotsista tulossa?" Ruotsalaisten arkkipiispa esitti mitä vienoimman pyyntönsä lahtauksen uhalla suoritettavaan kristinuskoon kastamistilaisuuteen osallistumisesta. Mietittyään asiaa kolmisen päivää turkulaisten johtaja vastasi: "Kai me sitten..." Näin Länsi-Suomi kastettiin katoliseen uskoon.

Samaan aikaan Karjalassa: Suuri kaikkimahti, Pohjolan valtias, Itämeren herra, Patriarkaalinen pyhä oikeaoppinen ortodoksistis-kristillinen Venäjän autonominen keisarikunta oli järjestänyt oman kasakkapartionsa Itä-Suomen turpeenpuskijoiden luokse. Partio esitti itäsuomalaisille lahtausuhalla tehostetun pyyntönsä ortodoksiseen kirkkoon liittymisestä. Ja näin kävi. Näin ollen Suomen toinen laita uskoi eri asioihin kuin toinen, ja tästähän seurasi tyypillinen rauhanomainen, puhtaan diplomaattinen neuvottelu: Sota. Ruotsi ja Venäjä sotivat vuosikaudet plaa plaa plaa jne. jne. jne. kunnes suomalaiset lopulta, tukkaansa raavittuaan, päättivät kuulua Ruotsiin (mikä jälkikäteen nähtynä saattoi olla typerästi tehty, tai sitten ei, riippuu kysytäänkö kommareilta vai ei).

Ruotsin kaikkivoivan über-super-suurvallan aika[muokkaa]

Mikael Agricola esittelee suomenkielistä Uutta testamenttia Kustaa Vaasalle, jota asia ei voisi vähempää kiinnostaa.

Suomessa elämä jatkui perinteisen näädännylkemisen merkeissä aina 1500-luvulle asti. Turku täytti keskiaikaisen kaupungin tunnusmerkit, kun sinne nousi linna ja paikalliseen tulotasoon nähden hulppea tuomiokirkko. Suomeen syntyi myös Ruotsin mallin mukainen sääty-yhteiskunta, jossa oli neljä oikeuksistaan jääräpäisesti kiinni pitävää säätyä, joilla oli edustus valtiopäivillä.

  • Aatelisto oli korkein sääty. Aatelilla oli eniten etuoikeuksia, mutta kompensaation vuoksi heidän ei tarvinnut tehdä lainkaan töitä.[4]
  • Papisto eli hengellinen sääty keskittyi muiden säätyjen kyttäämiseen ja moralisointiin. Papiston tehtävänä oli selittää, että sääty-yhteiskunta oli Jumalan säätämä. Kompensaationa tästä hengellisen säädyn jäsenet eivät saaneet mennä naimisiin. [5].
  • Porvaristo käsitti kauppiaat, käsityöläiset ja kokoomuslaiset. Tämän säädyn tärkeimpiin tehtäviin kuului maan talouden ylläpitämisen ohella aateliston jäljittely, talousrikokset ja lihominen.
  • Talonpojat eli böndet koostuivat siitä marginaalisesta maanviljelijäjoukosta, jolla oli varaa omistaa itse tilansa. Heidän päätoimiinsa kuului veroista nariseminen, mässäily, veronkierto ja EU-tukien lypsäminen.
  • Eikö sinun sosioekonomista viiteryhmääsi mainittu? Silloin olet todennäköisesti melko säädytön henkilö. Sinulla ei ole päätösvaltaa mihinkään, vaan pelkkiä velvollisuuksia. Ikävä juttu, mutta sääty-yhteiskunta on tiettävästi Jumalan tahdon mukainen.

1500-luvulla ruotsalaiset kyllästyivät Kalmarin[6] unioniin[7], varsinkin sen jälkeen, kun Tanskan Kristian II käväisi teurastamassa viidenneksen Tukholman väestöstä. Kustaa Vaasa kaappasi vallan ja aloitti heti rähinän kaikkien mahdollisten tahojen, kuten Tanskan, Venäjän Iivana Julman, paavin ja Saksan keisarin kanssa. Kustaalla kävi käteinen vähiin ja niinpä hän päätti ”lainata” vähän kirkolta, jolla joka tapauksessa oli pikkuisen ylimääräistä valuuttaa erilaisten ehtoolliskalkkien, pyhäinjäännösten ja kirkonkellojen muodossa. Kun Turun piispa niskoitteli toimenpidettä vastaan, Kustaa pani tylysti tämän linnan matalaksi Kuusistossa. Kustaa Vaasa jätti jälkeensä kaksi yhtä riidanhaluista poikaansa, Eerik XIV:n ja Juhana III:n, jotka pitivät toisiaan vuorotellen vankina Turun linnassa. Lopulta hengissä selvinneet päätyivät tappelemaan Puolan Sigismundia vastaan, ja nerokkaat suomalaiset aloittivat nuijasodan Pohjanmaalla. Sodan nimi viittaa osallistujien henkisiin kykyihin.

Suomen "valloittamisesta"[8] alkoi kuitenkin Ruotsin aika suurena Itämeren alueen valloittajamaana. Ruotsi valloitti esimerkiksi Viron[9] jonka jälkeen siirryttiin Latviaan ja Liettuaan[10]. Ruotsi osti omakseen jopa osia Saksasta sekä Tanska-Norjasta. Samaan aikaan Suomen alkuperäinen Pähkinäsaaren rauhassa "sovittu"[11] rajalinja siirrettiin erinäisten sotimisten jälkeen Täyssinän rauhassa ja Stolbovan rauhassa likipitäen nykyisille alueilleen[12].

Ruotsi ei kuitenkaan tyytynyt vain Itämeren ravinnepäästöjen kuormittamiin rantoihin, vaan lähti Keski-Eurooppaan koettelemaan rajojaan kolmikymmenvuotisessa sodassa. Suomalaiset otettiin mukaan ratsuväkeen. Hevosesta aiheutui armeijalle suuremmat kustannukset kuin suomalaisesta ratsumiehestä, sillä hevoset vaativat mm. parempaa ruokaa. Suomalaiset hakkapeliitat[13] ryöstivät, raiskasivat ja hävittivät Saksanmaata kolmekymmentä vuotta, ja ruotsalaiset saivat tästä syyt niskoilleen. Kun Kustaa II Aadolf, niitä harvoja Ruotsin kuninkaita, joilla oli oikeasti munaa[14], otti ja kaatui Lützenin taistelussa 1632, Ruotsin armeija – tai se mitä siitä oli jäljellä – raahautui Pommeriin ja katsoi saaneensa tarpeekseen taistelusta protestanttisen uskon puolesta[15].

Juuri kun Ruotsi (ja Suomi siinä sivussa) ehti toipua kuninkaan kaatumisesta, tämän seuraajan erosta ja muutosta Roomaan paavin päiväkahviseuraksi, vuosikausien sodasta ja katovuosista, nousi maassa valtaan Kaarle XII, Napoleon Bonaparten ja Adolf Hitlerin skandinaavinen ristisiitos. Mikäli Ruotsin suurvallasta oli vielä jotakin jäljellä, Kaarle XII hankkiutui siitäkin eroon suurella Itä-Euroopan kiertueellaan. Suomi jäi väliaikaisesti venäläisten valtaan (ns. isoviha), mutta kuningas sen kuin porskutti urhoollisesti pakoon turkkilaisten hoteisiin vesipiippua polttamaan. Hänet tajuttiin ampua vasta, kun pahin vahinko oli jo tapahtunut.

Kustavilainen aika[muokkaa]

Sivistynyt kreivi Augustin Ehrensvärd, jonka johdolla rakennettiin Helsingin edustalle "Pohjolan Gibraltar" venäläisille antautumista varten.

Kaarle XII:n tappiollisen Itä-Euroopan kiertueen jälkeen säädyt onnistuivat kaappaamaan vallan itselleen. Säädyt ajautuivat ennen pitkää kuitenkin pahoihin riitoihin, ja lopulta hatut ja myssyt päätyivät taistelemaan keskenään erilaisten päähinetyylien paremmuudesta. Hatut suhtautuivat erityisen kielteisesti venäläisiin karvalakkeihin. Tästä suivaantuneena venäläiset miehittivät Suomen – taas. Tällä kertaa kyseessä oli kuitenkin pelkkä pikkuviha: suomalaiset vihasivat venäläisiä vain pikkuisen. Kun Ruotsissa havaittiin hattujen ulkopolitiikan olevan syvältä, heilahti poliittinen aaltoliike taas toiseen suuntaan. Valistus, tuo Euroopan viimeisin villitys, saapui viiveellä myös Pohjolaan. Ruotsi ryhtyi toteuttamaan uuden taloudellisen liberalismin henkeä keskittämällä kaikki Suomen tervanpoltosta, oravannylkemisestä ja savenkyntämisestä saadut varat Tukholman kuninkaanlinnan uusiin gobeliineihin.

Kuningas Kustaa III kaappasi vallan, kun säädyt erehtyivät katsomaan muualle[16]. Kustaa III huipensi pohjoismaiden valistuksen: mm. sananvapautta laajennettiin merkittävästi hänen aikanaan. Kuningasta sai uudistuksen myötä ylistää estottomasti myös puhekielellä ja Skånen murteella. Kustaa III keskittyi valistuneen itsevaltiaan tärkeimpiin tehtäviin, eli kärpännahka-asuissa poseeraamiseen ja erilaisten juhlien järjestämiseen. Hän ei tullut niinkään keskittyneeksi armeijan ylläpitämiseen, etenkään Suomessa. Suomessa olikin toisaalta kylliksi puuhaa kaikkien kustavilaisten talonpoikaishuonekalujen veistämisessä[17]. Kun Kustaa III kyllästyi snapseilla ja Bellmanin renkutuksilla höystettyyn hovielämään, päätti hän rutiininomaisesti aloittaa sodan, yllätys yllätys, Venäjää vastaan. Kuten tavallista, taistelut käytiin mukavasti Suomen aluevesillä. Kotkan edustalla käyty Ruotsinsalmen taistelu pehmitti Katariina Suurta riittävästi, jotta seikkailu saatiin mukavaan päätökseen kaikkien muiden paitsi kaatuneiden ja haavoittuneiden osalta. Rauhanneuvotteluja nopeutti kyltymättömän Katariinan halu päästä jälleen rauhassa hässimään kadettikokelaiden kanssa. Kustaa III esiintyi sankarina komennettuaan rohkeasti ihan vaarallisesta Tukholmasta asti sotalaivansa ammuttamaan itsensä päreiksi Mussalon tienoille. Kustaa III kohtasi ennenaikaisen loppunsa, kun Bellmanin idioottimaisiin rallatuksiin tuskastunut kapteeni Anckarström ampui kuninkaan tämän järjestämissä naamiaisissa. Kyseessä olivat koko Ruotsin historian rajuimmat pirskeet sitten viikinkiaikojen. Suomeen kustavilainen aika jätti jälkeensä mahtavan iskukykyisen armeijan, vinon pinon tökeröitä lipastoja ja rukinlapoja sekä paljon infantiilia kustavilaishuumoria. Esimerkki kustavilaishuumorista:

  • Onko kuningas koskaan ollut Kustavissa?
  • Kyllä, sen jälkeen kun häntä ammuttiin.

Ryssät tulloo! Ryssät tulloo![muokkaa]

Äl' yli päästä perhanaa. Ruotsin alueellisen koskemattomuuden paras turva on uskollinen, urhoollinen ja vähä-älyinen suomalainen.

Ikävä kyllä huipulta ei pääse kuin alas, joten Ruotsi alkoi pikkuhiljaa natista liitoksissaan, kiitos surkeiden kuninkaiden. Tästäkös Ryslannissa ilahduttiin, ja puskakasakkapartio pistettiin jo rajalle odottelemaan sopivaa hetkeä.

Kun se koitti, voittamattoman Venäjän armeija hyökkäsi halki Suomen. Ruotsin kenraalit kehittelivät Suomen armeijalle seuraavan suunnitelman: "Ensin te peräännytte, kunnes tulee vesi selkää vasten ja sitten odotatte että apujoukot tulevat meren yli." Ikävä kyllä suunnitelma ei ottanut huomioon säätä. Apujoukot eivät päässeetkään tulemaan meren yli. Tässä tilanteessa Suomen armeijan komentaja kohautti olkapäitään ja ajoi koko puskaryssätiimin takaisin Karjalaan, jossa Venäjän armeija sai lisäjoukkoja ja suomalaiset kohauttivat taas olkapäitään ja totesivat, että "kai tässä on parempi pinkoa aika pirun lujaa" jolloin venäläisjoukko sai ajettua koko armeijan Pohjanlahden ympäri Ruotsiin. Toinen tärkeä venäläisvoitto oli Viaporin, sen ajan Maailman vahvimman linnoituksen, antautuminen. Venäläiset olivat piirittäneet Viaporia vasta vähän aikaa sodan vasta alettua, mutta koska venäläiskomentajalla oli lyhyt pinna, hän karjaisi suomalaisille: "Tulkaa ulos sieltä, me ollaan jo voitettu koko saatanan sota!" Suomalaiset totesivat, että "niin se on, kyllä ryssään on aina luottaminen" ja tulivat ulos linnasta. Jo sinä iltana linnan muureilla liehui Venäjän lippu.[18]

Automanian aika[muokkaa]

Porvoon valtiopäivät[muokkaa]

Pääartikkeli: Porvoon valtiopäivät

Keisari Aleksanteri I poikkesi lyhyellä vierailulla Suomessa jakamassa nimikirjoituksia ihailijoilleen. Suurin fanitilaisuus järjestettiin Porvoon myöhemmin katottomassa tuomiokirkossa. Keisari kiitti suomalaisia mahtavaksi yleisöksi, esitti paljon ylimääräisiä numeroita ja lupasi vielä kaiken kukkuraksi pitää Suomessa voimassa Ruotsin vallan aikaiset lait. Suomalaiset, tyhmiä kun olivat, kuvittelivat tämän lupauksen sitovan myös keisarin seuraajia.

Suomen "autonominen" suuriruhtinaskunta[muokkaa]

Suomen suuriruhtinaskunta sai autonomisen aseman Venäjän keisarikunnan yhteydessä. Tämä tarkoitti sitä, että Suomi sai itsehallinnon ja oikeuden päättää asioistaan itse. Käytännössä tätä sovellettiin siten, että keisari nimitti jonkun vähäisemmän kaukaisen sukulaisensa Suomen kenraalikuvernööriksi, joka määräsi asiat. Tämä sujui mukavasti aina 1800-luvun puoliväliin asti, jolloin Länsi-Euroopasta alkoi kantautua kaikenlaista demokraattista hullutusta myös tsaarin korviin. Hän pahoitti tästä mielensä, mikä tiesi pahaa kaikille suomalaisille, virolaisille, latvialaisille, liettualaisille, valkovenäläisille, puolalaisille, ukrainalaisille, georgialaisille, azereille jne.

Autonomisena alueena Suomi sai paljon kaikenlaista uutta ja jännittävää: oman rahan, oman sotaväen, oman postin, oman senaatin, oman verotuksen ja omat identiteettiä koskevat ongelmansa.

Sortokaudet[muokkaa]

Kansallissäveltäjä Sibelius on tässä valokuvassa poikkeuksellisen hilpeällä tuulella. Syytä ei tunneta, mutta mahdollisesti ilo johtuu siitä, että kuvaa otettaessa Sibbellä oli sentään vielä vähän tukkaa jäljellä.

Kun venäläiset huomasivat Puolassa, että nationalismilla on myös joitakin kielteisiä seurauksia, kuten helvetilliset kapinat, muuttui heidän suhtautumisensa valtion alueella oleileviin epäilyttäviin vähemmistökansallisuuksiin. Niinpä Suomestakin napsittiin vähin erin pois ensin oma sotaväki ja postimerkit ja sitten alettiin perivenäläiseen tapaan puuttua lehdistönvapauteen ja muuhun länsimaiseen hapatukseen. Lapsellisen auktoriteettiuskoiset suomalaiset eivät millään voineet uskoa, että niin mukavan oloinen mies kuin Nikolai II olisi niin haljujen temppujen takana ja keskittivät vastustuksensa tsaarin virkamiehiin ja muihin työrukkasiin. Eräs valkokaulusvirkamies nimeltään Eugen Schauman tuli jopa ampuneeksi kenraalikuvernööri Bobrikovin. Syynä murhaan oli halu kiinnittää keisarin huomio Suomen ongelmiin, väkivaltaiset videopelit ja nuorison mieliä myrkyttävä runebergilainen roskaviihde.

Suomen taiteen toivot viihteellä. Sibelius (oik.) kuuntelee lasittunein silmin, kun Kajanus (toinen oik.) selittää käsitystään "univershumin rakentheeshta". Merikannolla (toinen vas.) on omaa hauskaa, kun taas Gallen-Kallela (vas.) on jo saatanallisesta ilmeestään päätellen laskuhumalassa.

Vaikka Suomi kamppaili 1800–1900-lukujen taitteessa kansallisesta olemassaolostaan, tunnetaan tuo aika myös Suomen taiteen kultakautena. Merkkinä kansallisen kulttuurin uudesta kukoistuksesta nuoret lupaavat taitelijat, kuten Jean Sibelius, Akseli Gallen-Kallela, Eino Leino, Oskar Merikanto ja Robert Kajanus ryyppäsivät itsensä sammuksiin Kämpissä joka ainoa ilta.

Ensimmäinen sortokausi päättyi, kun Venäjä onnistui upottamaan laivastonsa Japaninmerellä 1905. Nikolai II:n yritykset padota manga- ja animeroskan kulkeutuminen Euraasian selkää pitkin Eurooppaan asti epäonnistuivat surkeasti. Hetkellisessä masennustilassa tsaari tuli ohimennen antaneeksi Suomelle luvan muodostaa maailman edistyksellisin kansanedustuslaitos. Myöhemmin keisari tuli järkiinsä ja päätyi sittemmin hajottamaan Suomen eduskunnan kerran, pari vuodessa. Suomalaiset vastasivat keisarille postuumisti ryhtyen kutsumaan ajanjaksoa vuosien 1909 ja 1917 välillä toiseksi sortokaudeksi.

Venäjältä, mistä kaikki hyvä tunnetusti on lähtöisin, rantautui Suomeen 1900-luvun alussa myös kommunismi ja muita yleiseen rähinöintiin perustuvia aatteita. Ennen kuin hitaat suomalaiset saivat järjestettyä oman kapinansa, puhkesi Venäjällä vallankumous ihan omasta takaa. Ensin maaliskuussa venäläiset hankkiutuivat eroon tsaarista ja perustivat väliaikaisen hallituksen johtaman liberaalin tasavallan. Lokakuun vallankumouksessa Lenin päätti hankkiutua eroon orastavasta demokratiasta. Suomalaiset olivat hämmentyneitä jahkattuaan koko vuoden eduskunnassa, mitä oikein tehdä. Paremman puutteessa maa julistettiin itsenäiseksi 6. joulukuuta 1917. Kukaan ei noteraannut koko tapausta, mikä johtui käynnissä olevasta ensimmäisestä maailmansodasta. Suomalaiset yrittivät saada edes hiukan huomiota muilta. Jonkin aikaa tämän jälkeen Lenin kyllästyi ovensa ulkopuolella kolmatta päivää odottaviin suomalaisiin ja myönsi Suomen itsenäisyyden. Tämän jälkeen suomalaiset alkoivat vikkelästi järjestää sisällissotaa.

Itsepäisyyden aika[muokkaa]

Kuten jokainen sivistysmaa, myös Suomi aloitti valtiollisen olemassaolonsa sisällissodalla ilmiselvän ulkoisen vihollisen puutteen vuoksi.

Ongelmien aapasuo[muokkaa]

Suomen kuninkaan virka on pätkätyö jos mikä.
Pääartikkeli: Kansalaissota

Suomen sisällissotaa (tunnettu myös nimillä Kansalaissota, Vapaussota, Puna-valko-sota, Command & Conquer Finland edition jne.) oltiin nopeasti järjestämässä sosialististen punaisten ja hyvien valkoisten välille. Punaisten käyttöön annettiin Ruuhka-Suomi ja valkoisille Korpi-Suomi. Lähtölaukauksen ampui puolueeton tarkkailija. Sodan tarkempi eteneminen selitetään pääartikkelissa.

Eläköön kuningas! Eläköön kuningas![muokkaa]

Suomeen piti ehdottomasti saada kuningas ja oma hovi kansallisen keltaisen lehdistön tarpeisiin. Kansalaissodan voittajat ryhtyivät etsimään suurvaltapoliittista viiteryhmäänsä ja panivat rahansa likoon varman häviäjän, Saksan keisarikunnan puolesta. Suomeen ei lopulta tullut kuningasta, mutta joitakin kymmeniä vuosia myöhemmin saatiin sentään Kekkonen.

Eläköön tasavalta! Eläköön tasavalta![muokkaa]

Siinä teille nuoren tasavallan arkea 20-luvulta: mitään ei tapahdu, presidenttinä on joku onneton nysväri, kaikki on perkeleellisen tylsää, eikä edes viinaa saa kaupoista.

Paremman puutteessa Suomesta tehtiin Ståhlbergin ajankulukseen kynäilemän perustuslain nojalla tasavalta. Ja, kuinka ollakaan, Ståhlbergistä tuli tasavallan ensimmäinen presidentti. Oikeistoa ratkaisu ei miellyttänyt, sillä kuninkaan edessä olisi voinut pokkuroida syvempään[19]. Lukuun ottamatta epämääräistä, kännistä rähinöintiä Vienan Karjalassa, 1920-luku sujui nuoressa tasavallassa rauhallisesti – ja tylsästi. Kansan suojelemiseksi körttien ja muiden hihhulien vaatimuksesta säädetty kieltolaki antoi alkoholille myyttisen statuksen ja nosti sen kulutuksen huippuunsa. Vasta 30-luvulla alkoi tapahtua. Pohjalainen urheiluseura Lapuan Liike alkoi pyörittää valtakunnallista järjestötoimintaa ja tutustutti pesäpallon kansallispelikseen ottaneet suomalaiset uusiin lajeihin, kuten painokoneen pirstomiseen, punikinhakkaamiseen ja vieläpä kommarikyyditykseen, joka oli varhaisimpia autourheilulajeja koko maassa. Kuten useimpien typerien suomalaiskeksintöjen, myös Lapuan Liikkeen taustalla vaikuttivat vahvasti alkoholi ja körttiläisyys. Kun lapualaiset päättivät yrittää viinapiknikkiä Mäntsälän työväentalolla, presidentti Svinhufvud hankki sankarin maineen sanomalla radiossa, että parempi olisi, jos ihan ottaisivat rauhallisesti. Lapualaiset puntaroivat tilannetta, totesivat sitten, ettei heistä olisi vastusta vanhan äijänkäppänän äänijänteille ja lähtivät krapulaisina kotiin.

Euroopan turvallisuustilanne alkoi kiristyä 1930-luvulla, kun Hitlerin natsit nousivat valtaan Saksassa ja Stalin käynnisti puhdistukset Neuvostoliitossa. Suomi oli ainakin alitajuisesti tietoinen hankalasta geografisesta asemastaan ja pyrki sotilasyhteistyöhön muiden Itämeren alueen valtioiden kanssa. Suomi etsi vuosikymmenen lopulla itselleen melko epätoivoisesti seuraa erilaisista yöchateistä:

Neito17: ketään turvallisuus politiikasta kiinnostuneita itä meren läheltä?
Neito17: ?
EstManPäts: ma ainaki
latlat: huhuu
Neito17: no miten iso teil on
Neito17: siis armeija
Neito17: ;)
EstManPäts: aika pieni... :(
latlat: samoin
Neito17: no ei se välttist oo niin paha
Neito17: jos vaiks kokeillaan kimpassa
EstManPäts: ma kannatan
latlat: jeh, mul on yks kaveri, saan ehkä sen viel mukaan
Neito17: ei muuten mut ku mun exä on muuttunu ihan mahdottomaks viime aikoina
polakki: en oo ihan siitä läheltä, kelpaako silti??
Neito17: mitä enemmän sen parempi... ;)
Neito17: sori en voikaan
Neito17: mun faija kielsi. siis v*ttu mikä IDIOOTTI!!!!
EstManPäts: sama se, sulle käy silti tosipaikan tullen paremmin ku meille…

Kun lähialueyhteistyö kariutui, Suomi päätti laiminlyödä mielenosoituksellisesti koko sotilasbudjettinsa. Haukut voi osoittaa A. K. Cajanderille.

Neukut tulloo! Sakut tulloo! Neukut tulloo![muokkaa]

Suomalaiset sotilaat pysäyttämässä neuvostopanssaria. Kuten kuvasta näkyy, myös etniset vähemmistöt osallistuivat Suomen puolustukseen.
Pääartikkeli: Talvisota
Pääartikkeli: Jatkosota
Pääartikkeli: Lapin sota

Huolimatta Suomen päättäjien arvioista, joiden mukaan Saksan ja Neuvostoliiton varustelu ja uhittelu olivat vain merkkejä maiden rauhantahtoisuudesta, syttyi toinen maailmansota syksyllä 1939. Kiristyneessä maailmanpoliittisessa tilanteessa Suomi yritti solmia liittosopimusta muiden pohjoismaiden kanssa. Tästä ei tullut mitään, kun fennomaanit olivat kaukonäköisesti suututtaneet ruotsalaiset kielikiistoissa ja Kansainliittokin oli mennyt tuomitsemaan Ahvenanmaan Suomen kotikentälle. Kun Neuvostoliitto esitti aluevaatimuksia, Suomi kieltäytyi luottaen länsimaiden apuun. Kun sota viimein syttyi marraskuun lopulla, Suomi sai käyttöönsä lännen täyden materiaalisen tuen F. E. Sillanpään Nobel-palkinnon muodossa. Palkintošekki ei ikävä kyllä kyennyt pysäyttämään palopommeja ja panssarivaunuja. Suomen oli lopulta taivuttava Neuvostoliiton edessä ja suostuttava alueiden pakkoluovutuksiin, joskin Suomi sai itselleen lohtua tarjonneen "moraalisen voittajan" tittelin.

Sota sai kuitenkin pian jatkoa, kun saksalaiset hyökkäsivät pohjoiseen ja valloittivat Tanskan ja Norjan. Ruotsi jätettiin väliin, sillä Hitler ei pitänyt Ruotsin armeijaa vakavasti otettavana uhkana. Hitler ei halunnut tuhlata luoteja Suomen kaltaisen mitättömyyden takia, vaan vihjasi maan johdolle kainosti mahdollisuudesta saada takaisin pakkoluovutetut alueet – ja ehkä vähän muutakin. Suomi tarttui tähän mahdollisuuteen[20] ja osallistui Saksan suureen idänhyökkäykseen kesällä 1941. Tämän seurauksena Britannia julisti Suomelle sodan ja paheksui sitä, että demokratia liittoutui natsien kanssa. "Olisitte auttaneet ekalla kerralla", kuului Suomen ulkoministeriön tyly vastaus. Kun sota juuttui asemiin Itä-Karjalassa ja Hitler saapui kuokkimaan Mannerheimin synttäreille, alkoi Suomen johto ymmärtää, että kannattaisi laatia perääntymissuunnitelma. Apua perääntymiseen tarjosi Neuvostoliiton vastahyökkäys 1944. Rauha saatiin solmittua, kun presidentti Ryti keksi sopivan teknisen tavan panna pedanttisen huumorintajuttomia saksalaisia halvalla. Saksalaiset vastasivat Rytin pikku pilaan korventamalla Lapin. Sotien seurauksena Suomi-neidosta tuli sotainvalidi: oikea jalka ja käsi lähtivät, eikä proteeseihin ollut varaa. Sodat jättivät jälkensä myös Suomen turvallisuuspoliittiseen keskusteluun Shhh! Hys-hys -asioita! Yhä yleinen näkemys on se, ettei mitään NATOa tarvita, vaan että on seistävä omalla pohjalla luottamatta vieraan apuun, kuten Suomenlinnassa lukee. Sillä tavalla menettää kymmeneksen pinta-alastaan.

Sotia seurasivat Suomessa ns. vaaran vuodet. Tällä viitataan siihen, että Andrei Ždanov ja kommunistinen sisäministeri Yrjö Leino yrittivät parhaansa mukaan vallankaappausta ja vakoilivat presidentti Paasikiven kengännumeronkin. Vallankaappausaikeista kuitenkin luovuttiin Moskovassa, kun Stalin ymmärsi, että Suomesta olisi paljon enemmän hyötyä mukademokraattisena puolilänsimaana, joka totteli hänen tahtoaan kaikessa.

Eläköön Urkki! Eläköön Urkki![muokkaa]

Urho Kaleva Kekkonen, Kekkoslovakian diktaattori
Pääartikkeli: Kekkoslovakia

Paasikiven luovuttua presidentinvirasta 1956 maalaisliiton Urho Kekkonen kaappasi vallan ja julisti Suomen Kekkoslovakian kansantasavallaksi. Kekkonen keskitti kaiken vallan itselleen ja hallitsi sotilasdiktaattorin ottein kokonaisen neljännesvuosisadan. Demokraattiset instituutiot, kuten eduskunta ja valtioneuvosto, marginalisoitiin ja presidentti määräsi kaikesta kerrostaloyhtiöiden järjestyssäännöistä aina viralliseen ulkopolitiikkaan. Jälkimmäisen linjana oli, että venäläisiä ei koskaan voi mielistellä liikaa. Kekkonen valittiin aina vain uudelle kaudelle, lopulta jopa poikkeuslain turvin. Viimein Kekkonen erosi virastaan 1981 taannuttuaan fyysisesti 40-vuotiaan ja henkisesti 139-vuotiaan tasolle. Kekkosen pitkän diktatuurin jälkeen Kekkoslovakia lakkautettiin, puoliuskonnollinen Urkki-kultti hajotettiin ja Suomi demokratisoitiin vähitellen.

Vaikka Kekkonen on hyvin kiistelty hahmo, hänen aikanaan Suomi kävi läpi suuren muutoksen agraariyhteiskunnasta moderniksi teollisuusvaltioksi. Teollistumisessa myös itänaapuri kantoi kortensa kekoon vaatimalla järjettömät sotakorvaukset teollisuustuotteina. Lisäksi Suomi säilyi nimellisesti itsenäisenä toisin kuin esimerkiksi Baltian maat. Neuvostoliitolla ei ollut tarvetta miehittää Suomea, sillä kuten Leonid Brežnev totesi: “Ne tekevät sen itse!” Kekkosen aikana Suomesta muodostui myös nykyisen kaltainen yhden totuuden maa.

Kekkosen kaudella Suomeen luotiin myös hyvinvointivaltio. Se on valtio, jossa kansalaiset voivat hyvin, koska valtio osallistuu heidän hyvinvointikustannuksiinsa. Sitten kansalaiset jostain syystä tekevät itsemurhan ennen 60. ikävuottaan.

Kekkosen jälkeinen aika[muokkaa]

Tarja Halonen oli Suomen ensimmäinen naisenemmistöinen presidentti. Hänen puolisonsa, valiokuntaneuvos Pentti Arajärvi, oli puolestaan Suomen ensimmäinen miesenemmistöinen valtiovierailumaskotti.
Vanhasen naisenemmistöinen II hallitus. Olikohan järkevä? Odottakaa arviota 10–20 vuoden kuluessa.

Kun Neuvostoliitto oli hassannut viimeiset ruplansa ydinkärkiin ja meni vararikkoon, Suomi käytti tilaisuuden heti hyväkseen ja haki jäseneksi kaikkiin tärkeimpiin läntisiin yhteisöihin[21] ja ryhtyi rakentamaan uutta politiikkaa, joka keskittyi muihinkin asioihin kuin idänkauppaan. Suomi vapautui Neuvostoliiton komentelusta ja päätti juhlia tapausta liittymällä EU:hun muiden Euroopan valtioiden komenneltavaksi.[22] Siirtymävaihe oli melko tuskallinen, ja presidentti Koivisto antoi jälleen suomalaisille yhden heille niin rakkaista kansallisista traumoista eli maan historian syvimmän laman. Koivisto halusi vanhana talousmiehenä pitää markan vahvana tosiasioista huolimatta. Hän oli kai hieman liiankin vanha talousmies, sillä markka vahvistui ennen pitkää niin, että se oli laskettava kellumaan. Lama toi valtion eteen vaikean dilemman: pelastaako kansalaiset vai pankit. Hetkeäkään epäröimättä valtiovalta teki ainoan moraalisesti perusteltavissa olevan ratkaisun ja päätti pelastaa pankit. Kun pankkeihin oli pumpattu tarpeeksi yhteiskunnan varoja niiden yksityisiä voittoja varten ja pahimmat luuserit olivat tappaneet itsensä, lamakausi päättyi ja Suomi siirtyi Nokia mission johdolla kohti uutta, uljasta tulevaisuutta Jorma Ollilan viitoittamalla suuren harppauksen tiellä. Nokiasta tuli maailman johtavia pirisevien turhakkeiden tuottajia, tosin vain niin pitkäksi aikaa kuin ihmiset halusivat puhelimensa älyttöminä, ja Suomeen syntyi tuhansia uusia työpaikkoja, joita voi siirtää Kiinaan. Vuonna 2008 pääministeri Matti Vanhanen ja ulkoministeri Ilkka Kanerva kokosivat erikoisen naisvaltaisen hätätilahallituksensa. Sittemmin Nokia kuopattiin, Timo Soini toi 1950-luvun ryminällä eduskuntaan, Kokoomus nousi suurimmaksi puolueeksi, kunnes putosi taas kolmanneksi, ja Kataisen–ties-kenen hallitus jatkoi automaattiohjauksessa kohti tunnelin päässä siintävää pimeyttä, missä tietä syvemmälle olivat viittomassa Iso-Jytky ja Ensimmäinen Insinööricaudillo. Mutta tämä ei ole enää historiaa, vaan nykypäivää. Nykyajan historia tehdään nyt.[23]

Alaviitteet[muokkaa]

  1. jäihin päätyneen pilkkireissun seuraus
  2. alun perin kuusenoksilla
  3. Roomalainen historioitsija Tacitus (n. 55–117 jaa.) kuvaa suomalaisia lyhyesti teoksessaan Germania vuodelta 98: "Fennit ovat ihmeen villejä ja viheliäisen köyhiä. Heillä ei ole aseita, ei hevosia eikä asuntoja. Ravintonaan heillä ovat kasvit, vaatteina nahat ja makuusijana maa." Uusi tutkimus on kuitenkin tavannut arvella, että Tacitus olisi sekoittanut fennit (suomalaiset) saamelaisiin. Suomalaiset eivät nimittäin vielä tuolloin olleet niin edistyneitä kuin mitä kuvaus antaa ymmärtää.
  4. Siis rehellistä työtä. Sensijaan aateluus velvoitti menemään armeijaan ja tapattamaan itsensä jossakin mitättömässä ja mielettömässä sodasa. Fair dinkum.
  5. ...eivätkä hankkia lapsia. Hengelliseen säätyyn joutuminen oli siis sosiogeneettinen itsemurha
  6. Loligo vulgaris
  7. Saarijärven kunnan Kalmarin kylässä valtatie 13:n varressa oleva Nesteen huoltoasema, ennen Union
  8. Suomessa käytetään termiä "onnistunut ryssätoikkarointi"
  9. MITÄ??!! Sehän on venäläisten syntymäoikeusmaata!
  10. Suomi ei tästä tosin mitään kostunut
  11. Lue: Läpi ryssitty
  12. ja kaikki tämä oli oikeastaan savolaisten syytä, mitäs muuttivat rajan taakse metsojensa perässä
  13. Nimi tulee siitä, että hakkapeliitat tekivät kaikesta eteen sattuvasta hakkelusta.
  14. Hänen seuraajansa Kristiina oli täysin munaton ja lisäksi piilokatolinen.
  15. Etenkin, kun katolinen Ranska oli Ruotsin tärkeimpiä liittolaisia.
  16. Kuningas hyödynsi ikivanhaa ”katsokaa, mikä valtava lintu” -kikkaa.
  17. Kustavilainen talonpoikaisantiikki pitää yhä monet suomalaiset, kuten Wenzel Hagelstamin, kiinni leivän syrjässä.
  18. Nykyisin asiantuntijat pitävät tätä maailmanhistorian naurettavimpana sotana.
  19. Ja sitä paitsi kuninkaalla olisi ollut kruunukin. Siis ihan oikee kruunu!
  20. Sitä pidettiin parempana kuin mahdollisuutta olla huonoissa väleissä sekä Stalinin että Hitlerin kanssa
  21. Paitsi NATOon, ihan vain varmuuden vuoksi
  22. No, myönnetään, ne valtiot ovat sentään demokratioita...
  23. Siinäpä vasta lopetus! Eikä kukaan jaksaisi edes lukea yhtään tätä pidemmälle.