Suomalaiset

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomalaiset ovat hilpeää ja huoletonta väkeä, jonka luontainen iloisuus on tarttuvaa.
”Ku tsiigaa suomalaisii sillee ulkopuolisesti ja ruotsalaisii myös mä oon ollu veke niin kauan. Niin suomalaiset on helvetin paljon erilaisii ihmisinä, ne on paljon enemmän... Päshönät, mikä. Intohimosii ihmisii. Ne on, muistuttaa enemmän mun mielestä latinoi, ku svedut, jotka on tosi arjalaisii: wery reserwed.”
~Andy McCoy

Suomalaiset (Homo finnicus) ovat itäisen Fennoskandian asumakelvottomalla hukka-alueella elävä depressiivinen nisäkäslaji. Suomalaiset tunnetaan heikosti, sillä vain karaistuneimmat, urheimmat ja vakavimmin masentuneet tutkijat ovat halukkaita sopeutumaan suomalaisten tutkimisen vaatimiin ääriolosuhteisiin. Maailman etologiliitto on korostanut tutkimuksen tärkeyttä, sillä laskennat viittaavat siihen, että suomalaiset ovat juomassa ja säälimässä itsensä hengiltä.

Alkuperä

Suomalaisten alkuperästä on väitelty pitkään ja kiivaasti. Ruotsissa vallalla oli pitkään käsitys, että suomalaiset olisivat mongoleja.[1] Mongolit loukkaantuivat väitteestä,[2] ja nykyisen, laajalti hyväksytyn, käytöstutkimukseen pohjaavan teorian mukaan suomalaiset ovat metsästä. Suomalaisten uskotaan tuleen jostain päin itää ja pohtineen Suomenlahden rannalla, mennäkö alas etelään vai ylös pohjoiseen. Suomalaiset menivät pohjoiseen, muut etelään. Kyllä sitä nyt kelpaa muistella pimeän syksyn ja järkyttävän pakkastalven keskellä, kun etelän serkut nauttivat ympärivuotisesta poutasäästä.

Rakenne ja tuntomerkit

Suomalaisnaaras kukkeimmillaan.

Suomalaiset kuuluvat kädellisten heimon persjalkaiseen haaraan. Suomalaiset ovat tyypillisesti lyhytjalkaisia, hakoniskaisia ja ruumiillisesti vankkatekoisia erityisesti takamuksen alueella. Huomattavan suuri osa molempien sukupuolten edustajista verhoutuu verryttelyasuihin, myös nukkuessaan. Suomalaisen tunnistaminen myös muiden tuntomerkkien perusteella on helppoa. Iho on kalpea ja veretön, katse pälyilevä, epävarma ja ilmeisen alemmuudentuntoinen. Suomalaisen tunnistaminen äänen perusteella on puolestaan vaikeaa, sillä suomalaiset ääntelevät vain nestemäisten, keskushermostoon vaikuttavien päihteiden vaikutuksen alaisena, ja tällöinkin ääntelyvaihe on hyvin lyhyt, sillä sitä seuraa tavallisesti sammuminen tai lähimpään vesistöön hukuttautuminen.[3]

Toisinaan suomalaisia tavataan niille ominaisen esiintyneisyysalueen ulkopuolella, ulkomailla. Ulkomailla esiintyy tavallisimmin, loma-aikoja lukuunottamatta, vain eliittisuomalaisia. Näistä miespuolisille varmimpia tuntomerkkejä ovat Marimekon jokapoika-paidat, autonmyyjämäiset/urheilujohtajamaiset pikkutakit (etenkin punaisenruskea ja oliivinvihreä), rehentelevä ulkomaanmatkailuun sopiva käyttäyminen, sekä kohtuullisen alkoholinkäytön lisäämä äänenvoimakkuus. Kesäaikaan suosittuja ovat luonnonväriset flanellitakit ja -housut, ja muut 1950-luvun ja sitä aikaisemmista filmeistä tutut kaupunkilaisten maalaisvaatteet, mukaanlukien olkihatut. Naispuolisen suomalaisen ulkomailla helpoiten tunnistaa siitä, että tämä kantaa olkapäällään suurta 70-lukutyyppistä Marimekon kassia. Muut ulkonäköpiirteet eivät ole yhtä yksikäsitteisiä, mutta niihin usein lukeutuvat pullukkuus, yksinkertaisten ja tavallisten kasvonpiirteiden peittämiseen soveltuvat paksusankaiset, värikkäät tai muuten räväkät silmälasinkehykset, vitivalkoiset kesähousut ja vaatetuksen muutenkin ankea ja kalpea värimaailma. Näillä vinkeillä suomalaisen tunnistaa usein jo kymmenien metrien päästä, paljon ennen savon tai muun murteen kuulumista.

Ympäristö ja elintavat

Suomalaisten elinympäristökirjo on laaja ulottuen rämeisiltä sekä pimeiltä soilta rämeisille sekä pimeille salomaille, rämeisille sekä pimeille vaaramaisemille, rämeisiin sekä pimeisiin jokilaaksoihin ja rämeisiin sekä pimeisiin saaristoihin. Suomalaiset asettuvat usein vesistöjen läheisyyteen voidakseen tarvittaessa hukuttautua.

Suomalaiset eivät ole luonteeltaan laumaeläimiä, ja suomalaisyhdyskunnat päätyvät luonnontilassa väistämättä rajoittamaan jäsentensä määrää runsaalla jurottamisella, joukosta sulkemisella, alkoholismilla, tappelulla, tyhmyydellä sekä vesistöihin hukuttautumisella. Suuret populaatiokeskittymät aiheuttavat tutkimusten valossa suomalaisille stressiä, joka ilmenee ahdistuksena, masennuksena, runsaana nestemäisten, keskushermostoon vaikuttavien päihteiden käyttönä ja vesistöihin hukuttautumisena. Sen sijaan omassa rauhassa, kaukana lajitovereistaan, suomalaiset voivat keskittyä luontonsa toteuttamiseen eli ahdistumiseen, masentumiseen, runsaaseen nestemäisten, keskushermostoon vaikuttavien päihteiden käyttöön ja vesistöihin hukuttautumiseen. Koska yhdyskuntaelämä on luontaisesti misantrooppisten suomalaisten elintapojen vastaista, useat suojelujärjestöt ovat vaatineet suomalaisten kaupunkien tuhoamista suomalaisten lajityypillisen käytöksen pelastamisen nimissä. Vielä useammat ovat vaatineet suomalaisten kaupunkien tuhoamista esteettisten arvojen nimissä.

Kommunikaatio

Vesistö, johon suomalainen on juuri hukuttautunut.

Tutkimuksissa on päätelty suomalaisten kommunikoivan kahdella tavalla, telepatian ja alkoholin välityksellä. Suullista, ääneen perustuvaa kommunikaatiota harjoitetaan vain jälkimmäisen keinon avulla, joten mitä ilmeisimmin muu kommunikaatio hoituu telepaattisesti. Suomalaisilla on verbaalisen kommunikaation vähäisyydestä huolimatta useita ytimekkäitä sanontoja, jotka liittyvät moniin erilaisiin tilanteisiin:

”Ei perkele!”
~ennen riiheen hirttäytymistä
”Ei perkele!”
~ennen pirttiin hirttäytymistä
”Ei perkele!”
~ennen lähimpään vesistöön hukuttautumista

Lisääntyminen

Suomalaiset ovat heikkoja lisääntymään. Kannaksi on maailmanlaajuisesti arvioitu alle seitsemän miljoonaa yksilöä. Synnynnäisen misantropian takia pariutuminen on suomaiselle koettelemus, sillä se rikkoo tapauksettoman ja ahdistavan yksinäisyyden, joka on suomalaisen normaalitila. Voittaakseen inhonsa lajitovereitaan kohtaan suomalainen turvautuu lisääntymisessä usein nestemäisiin, keskushermostoon vaikuttaviin päihteisiin. Mikäli pariutumisyritys epäonnistuu, suomalainen hukuttautuu lähimpään vesistöön. Toisaalta hän saattaa tehdä niin, vaikka yritys onnistuisikin.

Kuolintavat

Ohessa taulukossa on suomalaisten kuolintavat vuonna 2006.[4]

Kuolintapa %
Itsemurha 33,6 %
Sydän- ja verisuonitaudit 51,3 %
Hengiltä masentuminen 2,2 %
Hengiltä pitkästyminen 2,1 %
Alkoholin aiheuttama tapaturma 6,1 %
Alkoholista riippumaton tyhmyys 1,4 %
Henkirikos 3,0 %
Tulehtunut ahmanpurema 0,0000000000000042 %
Ummetus 0,2 %
Muulinpurema 0,000000000000000034%
Tulikuuma kuutio 0,0000000000000030%
Muut n. 0,1 %

Suomalaisen kohtaaminen

Suomalaisten kuva maailmasta. Klikkaa nähdäksesi paremmin.

Suomalaisten kanssa joutuu onneksi tekemisiin äärimmäisen harvoin, mutta erityisesti metsänkävijät joutuvat joskus tilanteeseen, jossa kohtaavat suomalaisen. Kokemus on osoittanut, että seuraavat ohjeet ovat hyödyksi suomalaisen kohtaamistilanteessa:

  • Suomalaisella on laaja henkilökohtainen reviiri. Älä missään tapauksessa etene 15 metriä lähemmäksi suomalaista.
  • Suomalainen on tavallisesti arka ja välttelee vieraita huonon itsetuntonsa vuoksi. Jos esiinnyt itsevarmasti ja sujuvasti, suomalainen poistuu pian hämillään paikalta, ellei ole alkoholin vaikutuksen alainen.
  • Jos kohtaamasi suomalainen on alkoholin vaikutuksen alainen, tilanteeseen liittyy suurempi vaara. Suomalaisten keskushermosto reagoi alkoholiin kahdella tavalla: jotkut yksilöt rypevät itsesäälissä, toiset tulevat riidanhaluisiksi ja väkivaltaisiksi. Molemmissa tapauksissa suomalainen unohtaa neuroottiset estonsa ja saattaa lähestyä sinua. Tällöin on peräännyttävä puhuen samalla rauhallisesti. Jos suomalainen jatkaa lähestymistä, on parasta juosta. Persjalkainen suomalainen ei varsinkaan humalassa pysy perässä.
  • Jos suomalainen pääsee kosketusetäisyydelle,[5] teeskentele sammunutta.

Katso myös

Viitteet

  1. Esim. Gunnar Strömbergholmfeltström: Finnjävlarnas ursprung. Tukholman etnografinen instituutti 1902.
  2. Esim. Ükütin Isöök-Blurts: You Bet Your Life We Are Not Related to The Ghastly Savages in Finland. Ulan Bator Journal of Prejudiced Anthropology 2/1931, s. 29–50.
  3. Cambridgen yliopisto on luvannut 25 000 punnan palkkion sille, joka ensimmäisenä toimittaa sen kielitieteelliselle osastolle näytteen suomalaisen ääntelystä.
  4. Jürgen Weltschmerz: Die Finnische Totenstille: Todesursachen der niedergeschlagenen Untermenschen Nordeuropas. Handtuchwerfenin yliopiston patologian ja nekrofilian laitoksen julkaisuja 2007.
  5. Suomalaisen hakeutuminen kosketusetäisyydelle on äärimmäisen harvinaista ja edellyttää voimakasta humalatilaa.