Suomalais-ugrilaiset

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Nimitys suomalais-ugrilainen käsittää kaikki Suomen alueella asuvat ugrilaiset ihmiset ja ugrilaisten alalajit. Käsitteenä suomalais-ugrilaisuus on siis melko häilyvä, koska ugrilainen ei ole enää suomalais-ugrilainen, kun hän vain astuu esimerkiksi Venäjän puolelle, jolloin hän muuttuu välittömästi inkeriläiseksi.

Ugrilaisia asuu Suomessa tätä nykyä noin 56 763,8. Lukua ei ole voitu määrittää tarkemmin heidän asuinalueillaan esiintyvien myrkkykaasujen ja ydinjätevuotojen aiheuttamien terveysriskien takia. Arvioiden mukaan puolet suomalais-ugrilaisista elää Saimaan ja Pohjanmaan alueilla, joissa on heille varattuja reservaatteja.

Historia[muokkaa]

Ensimmäiset ugrilaiset asuttivat Atlantista vuoden 59 999 eaa. tienoilla. Heidän alkuperänsä on hämärän peitossa, mutta heidän tiedetään saaneen alkunsa, kun jättiläispanda yhtyi himalajanyetiin. Ensimmäiset ugrilaiset kaupungit syntyivät Atlantiksen itärannikolle joskus vuonna 57 234 eaa. Tuolloin heidän kulttuurinsa oli melko kehittymätöntä, jota se on tosin vielä tänä päivänäkin. Elantonsa silloiset ugrilaiset saivat yksinomaan tekemällä sotaretkiä länsirannikkoa tuolloin asuttaneita ruotsalaisia vastaan. Vaikka nykyään meren pohjassa makaavia Atlantiksen raunioita ei ole päästy tutkimaan lähempää merivirtauksien takia, on niistä kuitenkin löytynyt ruotsalaisten luurankoja jotka on kaluttu puhtaaksi.

Kun Atlantis tuhoutui vuonna 5067 eaa., lähtivät ugrilaiset rakentamillaan valtavilla höyrylaivoilla karkuun, johtajansa Antonius Lasiperse IIIX:n johdolla. He saapuivat Suomen etelärannikolle vuonna 5568 eaa. ajelehdittuaan 501 vuotta merillä. He rakensivat nopeasti uusia kaupunkeja, ja näin syntyi niin sanottu limakeraaminen kulttuuri. Nimitys tulee ugrilaisten käyttämästä rakennusmateriallista, joka oli savea, johon oli sekoitettu limaa, ja he kutsuivat sitä limaksi. Ugrilaiset saivat tuohon aikaan elantonsa yksinomaan tekemällä ryöstöretkiä Pojanmaata tuolloin asuttaneita ruotsalaisia vastaan. Viimeisetkin ruotsalaiset oli ajettu pois vuoteen 145 jKr. mennessä, jolloin suomalais-ugrilaisille kehittyivät kasvisravintoa sietävä maksa ja hampaat, jotka soveltuvat muuhunkin kuin ruotsalaisten pureskeluun.

Toisen maailmansodan aikana suomalais-ugrilaisia vainottiin laajalti, ja esimerkiksi natsit houkuttelivat heitä sterilisoimisleireille erilaisilla herkuilla ja pornolehdillä. Tuolloin heille suoritettiin suuria joukkokastrointeja. Naisille tätä ei kuitenkaan voitu tehdä, koska ugrilaisen naisen vagina koostuu tuntemattomasta metalliseoksesta, joka on vahvempaa kuin timantti konsanaan.

Sodan jälkeen osa ugrilaisista muutti kotiseudultaan Pohjanmaalta idemmäs Saimaan alueelle tuntemattomista syistä, jotka olivat mahdollisesti uskonnollisia.

Nykytilanne ja tulevaisuus[muokkaa]

Suomalais-ugrilaisten määrä vähenee jatkuvasti, ja on laskettu, että nykyvauhdilla he ovat kuolleet sukupuuttoon vuoteen 2345 mennessä. Tämä johtuu tiettävästi natsien heille tekemistä joukkosterilisoinneista toisen maailmansodan lopulla. Toinen varteenotettava syy kuolleisuuteen on heidän keskuudessaan murhaavaksi epidemiaksi levinnyt elämä, joka johtaa aina kuolemaan.

Joidenkin tutkijoiden mukaan kanta olisi kuitenkin mahdollista elvyttää siirtämällä osa suomalais-ugrilaisista marssilaisiin tutkimuslaboratorioihin, joissa heitä kohdeltaisiin kuin eläimiä. Laboratorioissa voitaisiin muunnella heidän perimäänsä siten, että he lisääntyisivät entistäkin nopeammalla tahdilla. Toisten tutkijoiden mukaan ugrilaisia on planeetalla juuri sopiva määrä, eikä kanta edes ole uhanalainen. Ylivoimaisesti suurin osa tiedeyhteisöstä kuitenkin on sitä mieltä, että yksikin suomalais-ugrilainen on liikaa ja että laji pitäisi hävittää sukupuuttoon.

Kulttuuri[muokkaa]

Suomalais-ugrilainen kulttuuri on lähinnä vitsi. Joissain maissa sen mainitseminen on pyhäinhäpäisyä ja jumalanpilkkaa. Esimerkiksi Chilessä suomalais-ugrilaisista puhumisesta voi saada kuolemanrangaistuksen.

Ugrilainen arkkitehtuuri on pysynyt samana kautta vuosituhansien. Rakennusaineina ovat yleensä tomu ja erilaiset kalkit ja kivihiilet. Sakeuttajina käytetään yleensä kamelien sukupuolielimistä lypsettäviä eritteitä. Kaikki ugrilaisreservaatteihin lähetetyt tutkimusryhmät on ilmeisesti eliminoitu, koska heistä ei ole kuulunut mitään sen jälkeen, kun he sinne menivät. Tämä on suurin syy siihen, että suomalais-ugrilaista kulttuuria ei ole päästy tutkimaan lähempää.

Katso myös[muokkaa]