Suomalainen elokuva

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Information.gif Voi olla, että tämä artikkeli ei ole syvältä, mutta ainakaan siinä ei ole kuvia.
Tee päivän hyvä työ ja kuvita artikkeli mielellään aiheeseen liittyvillä kuvilla.
Tarkempia tietoja saattaa löytyä keskustelusivulta.

Suomalainen elokuva on sekä kotimaisesti että kansainvälisesti yleinen naurunaihe. Suomalainen elokuva on joko puhtaasti amerikkalaisen elokuva matkimista tai pystyynkuollutta draamaa, jossa Aku Louhimies kerää Jussi-patsaat, kun toiset eivät jaksa niitä tulla hakemaan. Suomalaisen elokuva kulta-aika menee kuudenkymmenen vuoden taakse, jolloin valmistui elokuva nimeltä Tuntematon sotilas. Tämä suomalaisen kulttuurin merkkiteos on kerännyt suuren joukon jäljittelijöitä, mutta huonojen kopiointien jälkeen on päädytty tekemään vain kohtalaisen kannattavaa paskaa.

Elokuvatyypit[muokkaa]

Suomalaisen elokuvan voi helposti jakaa kuuteen luokkaan.

Aki Kaurismäki -elokuva[muokkaa]

Aki Kaurismäki -elokuva on puhtaasti omaperäistä ja hyvin tehtyä elokuvaa eli poikkeuksetta Aki Kaurismäen kätten työtä. Ironiseksi homman tekee se, että näiden elokuvien rahoitus tulee poikkeuksetta aina ulkomailta. Ne pääsevät myös ulkomaisten kriitikoiden kehujen kohteeksi.

Jenkkikopiointielokuva[muokkaa]

Jenkkikopiointielokuva on maamme tuottoisin elokuvatyyli. Puhdasta paskaa kopioivat elokuvat menestyvät lippuluukuilla erinomaisesti ja saavat viikkorahansa suomalaisilta elektroniikkaketjuilta. Elokuvien tavaramerkkejä ovat umpipaskat juonet, jotka sisältävät jokaista potentiaallista katsojaa houkuttelevan jutun. Näihin kuuluvat mm. pakolliset tissit, paidaton lihaskimppumies, toimintakohtauksia, hidastettuja räjähdyksiä ja kuhunkin tilanteeseen täysin sopimatonta musiikkia. Elokuvatyypin perustana on myös näyttää kaikki tärkeät kohdat trailereissa, jotta katsoja ei joutuisi yllättymään elokuvateatterissa. Elokuvatyypin lempinimi on "Markus Selin -elokuvat".

Aku Louhimies -elokuva[muokkaa]

Aku Louhimies -elokuva on pystyynkuollutta, umpitylsää ja umpipaskaa draamaa, missä mikään ei jaksa kiinnostaa. Tämän tyypin elokuviin sisältyvät mm. alaston Samuli Edelmann, huonosti näytelty ja nauhoitettu dialogi, umpitylsää dokumenttikuvausta, Kauko Röyhkän ja Väinö Linnan häpäisyä ja Aku Louhimies -ohjausta, jossa kaikki on tylsän harmaata. Louhimiehen repertuaariin kuuluu Kubrickin leikkiminen – ei siinä mielessä, että hän tekisi nerokkaita ja ajattomia kulttielokuvia, vaan siinä, että hän on kusipää, joka rääkkää näyttelijöitään turhan takia. Tämä elokuvatyyppi kerää myös jostain järjettömästä syystä aina kaikki Jussi-palkinnot.

Pehmoporno[muokkaa]

Pehmoporno on muutamien suomalaisten veteraaniohjaajien elokuvamuoto, missä ilman mitään syytä näytetään jatkuvasti alastomia naisia, naimista ja yritetään väittää että kyseessä on oikeasti oikea elokuva. Suomalaisista ohjaajista Jörn Donner hallitsi aikoinaan tätä lajia näyttelemällä myös itse elokuvien miespäärooleissa.

Jouko Turkka/Rauni Mollberg/Jari Halonen -elokuva[muokkaa]

Suomalaisten lanseeraama nerokas taide-elokuvasuuntaus, jossa pyrkimyksenä on äärimmäinen autenttisuus. Näin ollen ruutu on suurimman osan ajasta täynnä käsivaralta kuvattua heiluvaa lähikuvaa näyttelijöiden hikisinä tärisevistä ja räkää roiskuvista naamoista. Pitkälle edennyttä henkistä turskautta edellytetään kaikilta tämän tyylin suosijoilta.

Spede-elokuva[muokkaa]

Ks. pääartikkeli.

Katso myös[muokkaa]