Star Wars

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wiki-deathstar.png
Tosikoille ja heille, joita aihe lähemmin kiinnostaa, on Wikipediassa artikkeli Tähtien sota.


George Lucasin auton keulakoriste. Lahja neuvostotasavaltojen yhteistoimikunnalta vuonna 1978 hyvästä työstä nuorison lisääntymiskyvyn rajoittamiseksi (Star Wars -fanit eivät saa koskaan naista).
DramaticQuestionMark.png
Tiesitkö, että...
Tämän artikkelin sijaan voisit suoraan siirtyä Greedopediaan, suomenkieliseen Tähtien sota -aiheiseen huumoriwikiin, jossa on jopa, ööh, 600 000 000 sisältösivua...[1]
”I may have gone too far in a few places...”
~Ohjaaja, keksijä, mastermind, George Lucasin reaktio elokuvaansa[2]
”Pipipiippiip? Pipipiip Piiip piip: PIIIIIIP! Piip.”
~R2D2 kertoo vitsin

Star Wars (suom. Tähtien Sota, tyyliteltynä STAR WARS) on yhdysvaltalainen tieteismediasarjaksi naamioitu yhteiskuntatieteellinen analyysikokoelma, joka keskittyy George Washingtonin Lucasin luomiin ajoittaisiin todellisuuskäsityksiin ja valtasuhteisiin, joilla on näkökannasta riippuen pohjavastine oikeassakin elämässä, ellet sitten ole uppoutunut fantasian miljööseen liikaa, jolloin käsite oikea elämä saattaa tuntua graduaalisesti vieraanoloiselta.

Aiheittainen moraalifilosofia

Galaktinen Imperiumi ja kytkökset Natsi-Saksaan

Stormtrooper johdettiin Natsi-Saksan iskusotilaista, josta kertookin arjalainen väritys ja teknologinen yliote.
Tämä on useimmille hyvin tutun näköinen.

Tähtien sodassa keskeisessä osassa on muuan Galaktinen Imperiumi, jonka tulkinta jää muutaman historiallisen sotilasmahdin pääpiirteiden kehyksiin. Elokuvien kulisseissa hyväksikäytetään keisarillista symboliikkaa, joka muistuttaa pitkälti kansallissosialistisen Saksan tyylikäsityksiä. Imperiumin jäsenistö, eli keisarillisten kasti, koostuu lähes 100 prosenttisesti valkoisista ihmisistä, jotka puhuvat brittiaksentilla ja kohtelevat muita humanoidisia rotuja alempiarvoisina. He ovat myös kaikki vääjäämättä perillä politiikasta sekä militaristisesta strategisoinnista, kävellessään tiukoissa komentajanpuvuissaan pitkin state-of-the-art tähtituhoajien kylmiä metallisia käytäviä. Puhetapa on ylimielinen ja persoonallisuus on pääsääntöisesti taantunutta sosiopatismia. Tämä leimataan jostain käsittämättömästä syystä negatiiviseksi, eikä muita näkökulmia oteta lainkaan huomioon. Jos tähän kuitenkin päädytään, niin kanta kääntyy välittömästi tuomitsevaksi, ennen kuin annetaan edes mahdollisuutta minkäänlaiselle moraaliperustelulle, kuten tapahtui viimeisimmässä, vuoden 2017, Battlefront -videopelissä.

Imperiumin filosofisena kivijalkana toimii keskiaikainen antroposentrismi, joka kylvää imperiumin pyrkimyksiin tähtäävää industrialisaatiota luonnontilaisissa biosfääreissä, pääosin asutetun avaruuden ulkokehällä, eristäytyneissä ja köyhissä sektoreissa. Vastapainoksi kehkeytyvä environmetalismi ilmenee puoliväkivaltaisena sabotaasina koneistoa kohtaan, sillä poliittiset vaikutuskeinot ovat olemattomat. Tavallisen talliaisen ääni kuuluu byrokraattisille toimitsijoille, jotka pesivät imperiumin epävirallisessa pääkaupungissa, Coruscant -planeetalla. Elävään dystopiaan ajautuneen keisarillisen yhteiskunnan huomion kohteena on väkinäinen senaatti, jota oikeasti pyörittää yksin toimiva despootti hullu, Yhdysvaltain presidentti Keisari Palpatine, pahuuden ehta ruumiillistuma.

Separatismi

Tähtien sodan maailmassa valtapoliittisen hegemonian saavuttanut Galaktinen Tasavalta kuvainnollistetaan hyvyyden keskittymänä, kapitalistisena ystävyyden kehtona, joka käy alituista sotaa separatisteja vastaan, joiden päämääränä on irtaantua tasavallan vaikutuksen (ja etenkin verotuksen) piiristä. Kyseessä on tietenkin Yhdysvallat-Lähi-itä/Neuvostoliitto -asetelma, jossa viimeisimpänä mainitut kokevat talous- ja kulttuuripoliittisen itsepohdiskelun tarpeelliseksi, jonka tuloksena he päättävät ottaa elämässään oman suunnan. Tätä Yhdysvallat ei siedä sitten millään, joten ratkaisuna on tuttu ja turvallinen sodankäynti. Ainoana erona on se, että Tähtien sodassa tasavallan vastaisena pahuuden akselina toimii oikeasti kyvykkäitä, tekoälyllä varustettuja robottisotilaita, joita tuotetaan paraikaa liukuhihnalla halpatyövoiman keinoin. Tämä tosin saattaa heijastaa Kiinan nousevaa roolia maailmanpolitiikassa, ainakin esitetyt toimintamallit vastaavat vahvasti toisiaan.

Voima

Uskoisitko, että kuvassa on sarjan kaksi pääpahista?

Voima on Tähtien sodassa käsitteenä useaan otteeseen esiin nouseva keskeinen ilmiö, joka on periaatteessa "energiakenttä, joka ilmenee kaikissa olennoissa ja sitoo ne yhteen", tai jotain sinne päin. Näin se havannoitiin vuonna 1977, kun sofos -arkkityypin roolia täyttävä Obi-Wan Kenobi avautui maailman hengellisemmästä puolesta päähenkilölle. Spiritualistinen lähentymistapa kuitenkin murrettiin vuoden 1999 elokuvassa Episodi I: Pimeä Uhka, jossa päädyttiin solubiologian keinoin selittämään voiman konkreettisempaa pohjaa; Kyseessä olikin kaiken aikaa "mikroskooppiset alkueliöt", jotka loisivat elimistöjen nurkissa. George Lucasin taannuttua aikuisvauvaksi, joka ei ilmeisesti hallinnoi järkevää päätöksentekotaitoa, sai koko Tähtien sodan fanikannan järjettömän disputisoinnin keskelle, sillä Lucasin syöttämä endosymbioosisaarna ei kelvannut kaikille nörteille. Tätä ennen hän oli verrannut voimaa muun muassa yogaan.[3] Kantaa voiman alkuperään otti myös animaattori-lehmipoika Dave Filoni, jonka nerokkuuteen moni mediasarjan ystävä on turvatunut, Filonin osuessa naulan kantaan täydellisyyttä hipovalla animaatiosarjallaan. Luonnollisen affiniteetin yhdistäminen kovaan wushulaiseen harjoitteluun ja ankaraan buddhalaiseen pohdintaan on Filonin mielestä avain todellisiin tuloksiin, jonka kautta päästäänkin heittämään valosapeleita frisbeen tavoin sekä katkomaan vihollisten hermopäätteitä telepatian keinoin. Niin älyvapaalta kuin se kuulostaakin, tämä on Tähtien sodalle hyvinkin ominaista kontekstia.

Voima jaetaan konservatiivisesti hyvään (valoisaan) ja pahaan (pimeään) puoleen, joita erottaa eettisten käytäntöjen lisäksi ehkä ilmeisemmin vaatetuksen ja valosapelien väritys. Jedit, eli hyvän puolen edustajat, pukeutuvat ränsyisiin beduiinikaapuihin ja käyttävät vihreitä tai sinisiä valosapeleita, kun taas Sithit, eli arkikielellä "pahikset", mielivät enemmän mustia nahka-asuja ja punaisia miekkoja. Jotkut hifistelijät tunnustavat myös sentristisen ns. "harmaan keskitien", missä yksinäiset individualistit tökkivät populaa keltaisilla miekoilla. Selvänä erona on Samuel L. Jacksonin esittämä jämäkkä Mace "Ace" Windu, joka viittilöi liilan värisellä miekalla. Asennekin kertoo sen, että hän on tuskin muiden Jedien tapaan ikuisessa selibaatissa. Windu myös erottuu siinä mielessä, että hän on ainoa musta mies kolmessa ensimmäisessä elokuvassa.


Katso myös

Aiheesta muualla

Viitteet

  1. Perspektiiviä; Hikipediassa on 45 000
  2. Gerge Lucas Episode I reaction
  3. [1] Huffington Post 26.5.2016