Stalingradin taistelu

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suositeltu1.png

Star.svg
Tämä artikkeli on jostain käsittämättömästä syystä suositeltu sivu.
Tätä se nyt sitten on seuraavat puoli vuotta.
”Hei, tuolla se on! Vielä pari tuntia ja päästään rannalle loikoilemaan”
~Saksalainen bilettäjä, väärässä
”Mikä tuo oli?”
~Saksalainen sotilas hoksaa tarkka-ampujan kiväärin tähtäimen välähdyksen
”Mihin helvettiin te kaikki menitte! Valot päälle!”
~Juuri jäänestoaineesta sokeutunut neuvostosotilas
”Tullaan!”
~Adolf Hitler
”Ettekä tule!”
~Josef Stalin

Stalingradin taistelu eli natsien ja kommunistien taistelu kaupungin raunioista käytiin 23. elokuuta 19422. helmikuuta 1943, Neuvostoliiton maaperällä, Josif Stalinin takapihalla. Taistelu oli seurausta Operaatio Barbarossalle, ja sen taustalla oli Aatun halu päästä Stalinin kotibileisiin, joissa virtasi ilmainen viina. Hitler ja Stalin kuitenkin vihasivat toisiaan, eikä kumpikaan halunnut hävitä taistelua kotibileistä. Siksi molemmat asettivat joukoilleen ehdottomat vetäytymiskiellot. Stalin voitti taistelun, sillä Hitler joukkoineen ei koskaan onnistunut murtautumaan Stalinin asuntoon. Taistelu kotibileistä on yhä kaikkien aikojen verisin yksittäisin taistelu, sillä Stalinin sotilaita kuoli yli 1000000 Hitlerin 850 000:tta vastaan. Taistelun viimeisinä päivinä Stalinin asunnosta kuitenkin loppui viina. Stalin, joka täten joutui olemaan useita päiviä selvänä, päätti kostaa tämän Hitlerille. Stalin käskikin joukkojensa valloittaa Berliinin. Stalingradin taistelun jälkeen aloite itärintamalla siirtyi Neuvostoliitolle, eivätkä natsit enää saavuttaneet merkittäviä voittoja siellä kolmatta Harkovan taistelua lukuunottamatta.

Kaupunki jossain ties missä[muokkaa]

Kaupunki sodan jaloissa[muokkaa]

Stalingrad ei alkujaan ollut sodan kannalta paljon minkään merkityksen alainen. Sen asukkaat eivät oikein edes tajunneet missä asuivat, ja kaupungin ainut kunnioitettu hyödyke oli jäätymisenestoaine, jota kaikki kaiken päivää litkivät. Stalingradin asukkaat tervehtivätkin ilolla saapuvaa taistelua bileistä, sillä nyt viimein sodan takia jokaiselle jaettiin kaasunaamari, jonka hiilisuodattimella saattoi tehdä metanolistaetanolista melkein juomakelpoista. Ainakin sokeutuneiden määrä laski jos ei muuta.[1]

Kaupungin kartta[muokkaa]

Stalingradin asukkaat eivät oikein edes tienneet missä muuhun maailmaan nähden koko kaupunki sijaitsi. Heille riitti, kun he saivat huudella pitkin katuja asuvansa "pomon" talossa. Sodan melskeiden vuoksi tämäkin asia kuitenkin muuttui, kun erään seinän kylkeen liimattiin kaupungin kartta.

Hitto, ei toisaalta voi tajuta miksei tuollasia olisi innoissaan päästetty "valtaamaan paikkoja".

Se oli ensin ilon aihe, sillä nyt he saattoivat viimein tavata kauan sitten parin korttelin päähän hukkaamiaan sukulaisia, joita he eivät olleet sen kummemmin nähneet kykenemättöminä lukemaan tienviittoja. Kartta pannahinen oli kuitenkin pakko repiä pian alas, kun saksalaisten bilevaltaajien etenemisestä piirretty viiva lähestyi vain koko ajan ja porukkaa alkoi pelottaa.

Kaupungin puolustus[muokkaa]

Bilevaltaajiin varautuminen alkoi myöhään, sillä neukkulaisten asenteena oli ollut sotia muualla kuin omalla tontilla. Sen ajatuksen mentyä reisille oli pakko alkaa kaivaa juoksuhautoja pihaan ja myrkyttää nesteet, sitten vahingossa juoda ne nesteet ja kaatua juoksuhautoihin.

Tavallaan mielenkiintoinen sotahistoriallinen kuje oli se, että kaupungin puolustuksesta annettiin vastuu bilevaltaajien johtajalle, eli Aatulle itselleen. Hamutessaan joka tapauksessa kaikki käsiinsä saamat virat hallintaansa hän pyysi esimieheltään Armeijaryhmänjohtajalta, herra Hitleriltä, voisiko tämä ehdottaa Maavoimien päällikölle Hitlerille, että tämä kehottaisi Puolustusvoimien ylipäällikköä herra Hitleria anomaan valtion Johtajaa Hitleriä antamaan Hitlerille luvan sopupelihengessä antaa vähän tasoitusta. Hitler suostuikin Hitlerin pyyntöön, ja siten Hitler kaikessa korpraalin arvovallassaan määräsi yli puolet bilevaltaajista ihan toiseen suuntaan. Saksalaisista olisi ollutkin tylsää voittaa sota ihan ylivoimaisesti...

Kun saksalaiset viimein elokuun paikkeilla pääsivät bilealueelle, he tekivät alueesta heti sellaisen rytöläjän, että heidän etenemisestään ei sen jälkeen tahtonut tulla oikein mitään.

Julmaakin julmempaa[muokkaa]

Valokuvassa saksalaisten kuudennen armeijan etujoukot saavuttamassa Volgan rannan, sattumalta ainoalla alueella, jonne 40-luvulla oli jo muodostunut värit.

Humalaisten titaanien törmäys[muokkaa]

Heti saksalaisten erottaessa taivaanrannassa jotain boolikulhoa muistuttavaa kaikki meni sekaisin. Tapahtumista onkin olemassa osuva runo "Laila löi Leilaa ja Leila löi Lailaa". Monissa kellareissa ja maakuopissa tästä runosta tuli neuvostoliittolaisten hokema samalla tavalla kuin "aika on verta".

Kun Stalin kuuli tästä, hän nauroi partaansa ja tajusi juuri sodan olevan jo voitettu, sillä hänellä sattui kuin sattuikin olemaan ämpärikaupalla käyttämätöntä neuvostoliittolaista verta ihan turhaan hautumassa kansalaisissaan. Hän lähettikin saksalaisten kimppuun aalloittain sotilaitaan tuottaakseen niin paljon verta kuin mahdollista, laskien voittavansa siten aikaa maailman tappiin asti ja tehden samalla itsestään siinä ohimennen kuolemattoman. (Noin vuonna 1953, maatessaan kusilammikossaan, hän katuikin katkerasti vain sitä, ettei ollut tapattanut tarpeeksi väkeä sodissaan.)

Lähituntumaan[muokkaa]

Kuten niin hyvin saattoi odottaa, venäläisen mentaliteetin mukaisesti neuvostoliittolaiset änkesivät heti bilevaltaajien saavuttua aivan näiden lähelle, ja pian tunnelma oli niin vaivaannuttava kuin vain saattoi ajatella. Koskaan ei voinut olla varma, kenen käsi se oli housuissa, ellei peräti oma. Muiden puristuksissa ei omatkaan raajat aina puutumukselta tahtoneet tietää mitä kehon toisella puolella tapahtui.

Samoin huoneiston tila kävi heti alusta asti tukkoiseksi, kun saksalaiset valtasivat vuoroin jonkin sohvan ja taas neuvostoliittolaiset jonkin sängyn. Kerrokset olivat milloin kenenkin valtaamia ja kaikki oli melko mullin mallin.

Tuntemattomat sankarit[muokkaa]

Suuren Isänmaalaisen Aurinkoisen Kivan Sodan Sensuroidussa Historiassa (Jossa aiemmin Suomen kanssa käydyn vapautussodan tuloksissa oli merkitty Neuvostoliiton välttyneen kuolonuhreilta ja jopa taikoneen tyhjästä 20 000 000 sotilasta lisää) kerrotaan ainakin seuraavista Stalingradien taisteluiden aikana ansioituneista sankareista:

  • Vesitorni, joka seisoi aivan yksin mäenrinteellä päiväkausia ilman vettä ja kurkki kipeänä savussa ammuskellen saksalaisia minkä ehti
  • Traktoritehdas, joka urhoollisesti seisoi isona kolossina paikoillaan ja tukki kaikki paikat
  • Lokakuun vallankumouksen tehdas, joka taisteluiden keskelläkin itsepintaisesti jatkoi lokakuiden tuottamista, jotta jokaiselle tulevallekin sotavuodelle riittäisi omansa
  • Barrikaditehdas, joka ryhtyi barrikadiksi itse raaka-aineiden loppuessa
  • Syvänne, joka suojeli pyyteettömästi omalla kehollaan muita tulituksen aikana
  • Juna-asema, joka kaikkien juna-asemien ja erään nimeltä mainitsemattoman toisen maan yhtiön tavoin piti huolen siitä, ettei se auttanut ketään minnekään
  • Ostoskeskus, joka sotavankinakin urhoollisesti teki parhaansa, jotta bilevaltaajien nokkamies Paulus näyttäisi mahdollisimman nololta antautuessaan (Se myös takavarikoi Pauluksen kynsisakset, jotta tämä ei päässyt tappamaan ylennyksensä jälkeen itseään ja salli Neuvostoliiton kaapata ilmielävän saksalaisen sotamarsalkan)
  • Tanssiva suihkulähde, joka seisoi hievahtamatta paikoillaan koko taistelujen ajan rohkaisemassa joukkoja eikä hajoillut kertaakaan

(Neuvostoliitossa kun oltiin, käytössä oli vain punaisia tusseja) Sen sijaan Volga, tuo epäluotettava narttu, oli lähinnä koko ajan tiellä tai juoksemassa karkuun ja alkutalvesta se huhujen mukaan jäätyi ihan totaalisesti ja oli maksaa bilettäjille heidän kämppänsä.

Jotkut ovat yrittäneet vakuuttaa, että kaupungissa vaikutti myös eräs rohkea sotilas kivääreineen, mutta kaikki tutkimukset viittaavat siihen, että tämä pelkuri vain makasi koko ajan jossain piilossa ja roiski onnenkantamoisilla sakemanneja kohti. Ei sellaisilla sankareilla mitään sotia ennenkään ole voitettu, oli kenraalien kommentti.

Rottasota[muokkaa]

Jos ei muuten sodassa ollut tarpeeksi kestämistä, niin bilettäjät saivat vielä taistella rottienkin kanssa. Jos joku ei sitä tiedä, niin rottien kanssa taisteleminen se vasta oikeaa sotaa onkin. (Kuten esimerkiksi keskiajalla käydyssä Ruttosodassa, jossa ihmiskunnasta kuoli kaikki kolme kertaa ja ainakin puolet.)

Kohti päätöstä[muokkaa]

Tuuli kääntyy[muokkaa]

Hothin panssariarmeijan joukkoja epäonnistuneessa yrityksessään vapauttaa piiritetty Stalingrad.

Marraskuussa Stalingradin alueella tuuli eräänä päivänä kääntyi.

Samaan aikaan tosin sotahistoriallisesti tapahtui myös paljon merkittävämpiä asioita, kun neuvostoliittolaiset tajusivat viimein, että hehän voisivat kuunnella Stalinin lisäksi muittenkin ideoita eikä vain koko ajan lapata lisää verta myllyyn. He tiedustelivatkin esikunnan nörteiltä, mitä heidän tulisi tehdä, ja vastaus oli Zergismi.

Senkun vaan valkkaatte jonkun ukon ja ihan massive ryöstöspawnaatte sitä, kunnes toisella ei ole enää mitää rajaa!

~Neuvostoliittolainen sotamarsalkka

Valinta kohdistui halvimpaan unittiin, eli tavalliseen lumessä kylmässä rämpivään sotamieheen.Suunnitelman tueksi otettiin vanha kunnen Reilu kerho-keino, jossa katsottiin mitä toinen teki ja pöllittiin sama isommassa mittakaavassa. (Samasta syystä jotkut epäilevät, ettei Stalin sittenkään ole kuollut vaan toimii haamuna kaikkien isojen yritysjohtajien mielikuvituksiin piiloutuneena.)

Panssarinero Guderian ei ollut paras valinta auttamaan ilmasillan rakentamisen konsultoinnissa
Samoin huoltolinjojen venyminen liian pitkiksi oli ilmeistä, kun yhdistää hitonmoiset pakkaset heidän silloiseen kuljetuskalustoonsa...

Takaisin ei ole tulemista[muokkaa]

Samaan aikaan bilevaltaajien nokkamies pyysi Hitleriltä lupaa vetäytyä, mutta hän ei tajunnut kysyä lupaa suoraan valtion Johtajalta, herra Hileriltä, vaan hän kysyi sitä korpraali Hitleriltä, ja kun pyyntö viimein ehti Hitlerien komentoketjun läpi itse Johtajalle, oli pyyntö jo auttamatta vanhentunut. Lohduttavaa oli, että Hitler lähetti alaspäin Hitlerien komentoketjussa joka tapauksessa käskyn, jonka strateginen nerokkuus oli ryöstetty kotoaan nistimukulan pois ajaneen suomalaisen juntin sielunmaisemasta. Koska takaisin ei ollut tulemista, eikä eteenpäinkään enää oikein päästy, Paulus teki sen, mitä kaikki siinä kohtaa tekisivät ja lahjoi yhden ostoskeskuksen seinissä elävistä hiiristä hieromaan silmäluomeaan rentoutuakseen.

Ilmasilta[muokkaa]

Goring oli luvannut, että Stalingradia huollettaisiin ilmasillalla, mutta koska ilma oli kevyempää kuin avuksi tarkoitetut materiaalit, hänen kenraalinsa pyysivät kerta toisensa jälkeen että kokeiltaisiin jotain muuta, kuten lentokoneiden käyttämistä tai jopa joukkojen evakuoimista, sillä maa oli sentään painavampaa kuin sen päällä liikkuvat sotilaat. Göring, joka johtajansa esimerkillisen johtamistavan adoptoidakseen oli sekä hankkinut itselleen suuruudenhulluuden että lääkeriippuvuuden, ei kuitenkaan suostunut tähän ajatukseen, joten ilmasilta jäi historiaan yhtenä huonoimmista sotilaallisista ajatuksista ikinä koskaan milloinkaan.

OHI ON 180[muokkaa]

Tammikuun lopulla taisteluiden loppu saapui viimein. Neuvostoliittolaiset, jotka eivät mitenkään olleet kostonhimoisella päällä bileiden ryssimisestä, lupasivat lähettää saksalaiset kotiin heti, kun Stalingrad olisi uudelleenrakennettu. Koska kaupunki oli ollut niin suuri, etteivät saksalaiset olleet kuudessa kuukaudessa päässeet sen päästä päähän, tämä lupaus ei nostattanut vangeissa pelkkää luottamusta. Neuvostoliittolaiset pitivät kuitenkin sanansa, ja teurastettuaan vain kaksi kolmasosaa sotajoukoista, he antoivat hulppeiden 6000 miehen 90 000 vangista selvitä elossa kotiin asti.

Stalin itse päätti, ettei asia ollut kaunan arvoista ja lähti hieromaan Hitlerin kanssa sovintoa, mutta pahaksi onnekseen hän ei tajunnut ehdottaa sotilailleen, etteivät he matkalla ampuisi, raiskaisi ja tuhoaisi ihan kaikkea. Venäläisellä mentaliteetilla rauhanomaiseksi tarkoitettu sovintomatka menikin vähän pieleen, mikä tietenkin harmitti, mutta Stalin antoi sellaisten asioiden valua olkapäältään (vähän samalla tavalla kuin hän antoi Hitlerin jäänteiden valua viemäriin bileiden mentyä ohitse)

Hitlerin johtopäätös taisteluista oli se, että saksalaiset olivat lopullisen voiton kynnyksellä ja päättikin ihan vain tasapuolisuuden nimissä antaa toisellekin mahdollisuuden vähän iskeä takaisin. Kuten tavallista, hänen pelisilmänsä olivat juuri niin kasvisruuan tuottaman raudanpuutteen sumentamat kuin ennenkin.

Merkitys maailmalle[muokkaa]

Bileet olivat niin autenttiset, että joillain on niistä mahanpuruja vieläkin...

Taisteluiden merkityksestä riittää luultavasti kertomaan se, että aina jonkun maalaisjuntin alkaessa unohtaa miten vaarallista sota on, yhden sotilaan luuranko kaivautuu sinä vuonna pellosta kertomaan siitä. (Tiedemiehet eivät ole varmoja valintaperusteista mutta olettavat sotilaiden vetävän pitkää tikkua siitä, kuka nousee pinnalle. Luurangot eivät esittele yleensä itseään, varmaankin koska ilman minkäänlaista tukirakenteen päällistä ainesta on vaikeaa sanoa kuka edes on saksalainen ja kuka neuvostoliittolainen.)

Ei ole kovin yleisesti tunnettua, että ABBA suunnitteli osallistuvansa vuoden 1974 Eurovision laulukilpailuun alun perin kappaleella Stalingrad, joka kuitenkin vaihdettiin viime hetkellä Waterlooksi.

Viitteet[muokkaa]

  1. Surullista kyllä, tuo suodatinjuttu pitää paikkansa. Tieto asiasta on piilossa Antony Beevorin teoksessa "Stalingrad". Voit kokeilla pärjäisitkö itse sodassa saksalaisia paremmin etsimällä millä sivulla se piilottelee parin sadan neukun kanssa.

Katso myös[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Hikipedian ikuinen kateellinen kaksoissisko haluaa esittää oman versionsa
Samassa paikassa on myös melko selkeä kartta Jos haluatte tietää sodan kulun noin 6 kk Stalingradista eteenpäin, vaihdatte vain nuolien kärjet varsien toisiin päihin...
Bileiden jälkeen maisema oli suunnilleen tämä...