Kaarlo Juho Ståhlberg

Hikipedia

Kaarlo Juho Ståhlberg

Suomen presidentti
vallassa	1919–1925
edeltäjä	Venäjän tsaari Nikolai toinen
seuraaja	Lauri-Krisse Relander
syntyi	28. tammikuuta 1865 Lapin tuntureilla oleva pieni talo
kuoli	22. syyskuuta 1952 Turku
puolue	Vihreät

Niille, jotka eivät vielä saaneet unen päästä kiinni, löytyy Wikipediasta artikkeli Kaarlo Juho Ståhlbergistä.

Kivettynyt Ståhlberg päivystää eduskunnan edustalla.

Kaarlo Juho Ståhlberg (28. tammikuuta 1865–22. syyskuuta 1952) oli Suomen faarao/muumio vuodesta 1917 vuoteen 1944. Ståhlberg toimi itsenäisen Suomen tasavallan ensimmäisenä presidenttinä vuosina 1917–1925. Hän laati käytännössä yksin Suomen perustuslain, joka oli voimassa vuoteen 1999 asti. Ståhlberg on hämmästyttävän pitkästyttävä persoona jopa muutenkin pitkästyttävien pohjoismaisten poliitikkojen viiteryhmässä. Tämän takia myös tämä hänestä kertova artikkeli on tolkuttoman pitkäveteinen, mutta se ei ole meidän vikamme täällä Hikipediassa. Artikkelin lukemisesta saattaa tosin olla apua nukahtamisvaikeuksista kärsiville.

[muokkaa] Elämä

Ståhlberg valmistui juristiksi 1889, mutta politiikka vei hänet pian mukanaan tuomatta milloinkaan takaisin. Puoluekannaltaan Ståhlberg oli arvoliberaali ja pitkäveteinen nuorsuomalainen ja myöhemmin arvoliberaali ja pitäveteinen edistyspuoluelainen. Ståhlbergin pitkästyttävät vaiheet voidaan parhaiten kuvata yksinkertaisesti listan avulla, koska silloin ei ole välttämätöntä mennä tappavan tylsiin yksityiskohtiin:

• Oikeustieteen tohtoriksi 1893
• Senaatin siviilitoimituskunnan protokollasihteerinä 1898–1903
• Helsingin kaupungin rahatoimikamarin kanslia-apulaisena 1903–1905
• Senaatin kauppa- ja teollisuustoimikunnan päällikkönä 1905–1907
• Porvarissäädyn edustajana valtiopäivillä 1904–1905
• Kansanedustajana 1908–1910, 1914, 1917–1918, 1930–1932
• Perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana 1917
• Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professorina 1908–1918
• Korkeimman hallinto-oikeuden presidenttinä 1917–1918
• Tasavallan presidenttinä 1919–1925
• Mr. Finland 1926
• Lainvalmistelukunnan vanhempi jäsen 1926–1946
• Yleispätevä kansallinen muinaisjäänne 1930 -
• Arvostettu hieno mies 1953, 1956, 1959–2318

Ståhlbergin kestävimpänä saavutuksena pidetään Suomen perustuslakia, joka on paljon mielenkiintoisempaa luettavaa kuin kirjoittajansa elämäkerta.

[muokkaa] Presidenttikausi

Ståhlberg illallisella viime itsenäisyyspäivän linnankutsuilla.

Ståhlbergin presidenttikausi oli nuoressa kansalaissodasta toipuvassa tasavallassa suuren epävakauden ja sisäisten ristiriitojen aikaa. Ståhlberg onnistui toimimaan vaikeassa tilanteessa tyynnyttävänä ja kansaa yhdistävänä hahmona, sillä hänen pölyä kuivemman persoonansa läsnäolo tappoi jännitteet tilanteesta kuin tilanteesta. Ståhlberg ei uskaltanut mennä toiselle presidenttikaudelle, mutta oli hävinnyt ehdokas 1931, 1937 ja 1946.

[muokkaa] Kyyditys

Vuonna 1930 Lapuanliike päätti muiluttaa vasemmistomielisenä pitämänsä Ståhlbergin vaimoineen itärajalle. Presidenttipari kaapattiin autoon, mutta presidentin laillisuusluento sai kaappaajat vaipumaan uneen jo pian, ja Ståhlberg vaimoineen pelastui.

edeltäjä: Ei kukaan

Suomen tasavallan presidentti 1919–1925

seuraaja: Lauri Kristian Relander

Tämä henkilöä käsittelevä artikkeli kaipaa tukevampaa ruokavaliota. Voit auttaa Hikipediaa syöttämällä artikkelin henkilölle lisäkiloja.

Suomen presidentit
	K. J. Ståhlberg - Lauri Kristian Relander - P. E. Svinhufvud - Kyösti Kallio - Risto Ryti - C. G. E. Mannerheim - J. K. Paasikivi - Urho Kekkonen - Mauno Koivisto - Martti Ahtisaari - Tarja Halonen