Sporttiteoria

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
"Pallo ei pure"? No, en minä olekaan huolissani siitä että sillä olisi ruuansulatus. Sen sijaan tiedän fysiikan tunneilta sen, mitä nopeasti liikkuvat massalliset kappaleet aiheuttavat impaktivoimillaan. Tietäisit tämän vielä vähemmän jos fysiikkaa opetettaisiin kouluissa samalla pedagogiikalla kuin urheilua.

Sporttiteoria tarkoittaa ajatusta siitä, että koululiikunta toimii porttina kohti vahvempia urheilulajeja. Paperilla teoria on vakuuttava:

  1. Ensin polttopalloa ja pesäpalloa.
  2. Sitten aikuisena voi intoutua sauvakävelystä
  3. ja sitten alkaakin jo harrastamaan juoksua ja polkupyöräilyä.
  4. Ja yhtäkkiä oletkin yhtä kusipää kuin pääministeri Alexander Stubb.

Eli kun ensimmäiseksi annetaan mietoja liikuntalajeja ja ilmaiseksi, on käyttäjä sitten koukussa ja liukkaalla pinnalla kohti lopullista romahdustaan ihmisenä.

Käytännössä sporttiteorian validius on syvästi kyseenalaistettu. Koululiikunnalla on nimittäin erikoinen taipumus nimenomaan vieraannuttaa kaikesta liikkumisesta. Syynä saattaa olla se, että liikuntaa opetetaan aivan omalla tavallaan. Siinä missä matematiikan tunneilla ei ensin käsketä puolia valitsemaan joukkuetta ja sitten vain aloiteta laskemaan kilpaa ja sitten kehuta parhaita laskijoita, liikunnassa tehdään juuri näin. Matematiikassa annetaan pääasiassa teknistä osaamista, mutta koululiikuntaa saattaa käydä vuosia tietämättä esimerkiksi mitä joku “paitsio” tarkoittaa tai huomaamatta tuntien tarjoamaa mahdollisuutta päästä liikunnalliseen elämäntapaan kiinni olettaen ettei sitä jo ole. Muutoinkin koululiikunnan suihkut ynnä tuleminen valituksi viimeisenä korostavat sitä maailmaa, että nimen omaan ne hullut, jotka ovat pitäneet liikunnasta liikuntantuntien ulkopuolella, innostuvat urheilusta – tunneilla ja myöhemmin vapaa-ajalla.

Katso myös[muokkaa]