Spinal Tap

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Zeichen 101.png VAROITUS!! Tämä sivu kertoo hevi- tai metallibändistä!
Tälläisiä sivuja on Hikipediassa jo muutenkin aivan liikaa. Ynnä tämä sivu on kaiken lisäksi aivan turha ja tylsä. Tämä sivu ei tee täällä muuta kuin rasittaa serveriä ja Hikipedian lukijoita. Mikäli sinulla on sanottavaa tästä turhasta artikkelista, sano se keskustelusivulla.

Spinal Tap on englantilainen heavy metalia, psykedeelistä rockia ja hard rockia soittava yhtye, jota pidetään maailman äänekkäimpänä yhtyeenä. Sen vakiojäsenet ovat soolokitaristi Nigel Tufnel, komppikitaristi-laulaja David St. Hubbins ja basisti Derek Smalls. Lisäksi yhtyeellä on ollut epälukuinen määrä rumpaleita sekä satunnaisia kosketinsoittajia.

Ura[muokkaa]

Nigel Tufnel ja David Ivor St. Hubbins ovat kotoisin Squatneystä, Itä-Lontoosta. He ovat lapsuudenystäviä, ja perustivat ensimmäisen yhtyeensä jo teini-ikäisinä. Heidän ensimmäinen yhtyeensä oli "The Originals". Saatuaan kuulla, että tämänniminen yhtye oli jo olemassa, he vaihtoivat yhtyeen nimeksi ensin "The New Originals", mutta alkuperäinen Originals-yhtye vaihtoi nimekseen "The Regulars". Lopulta Tufnel ja St. Hubbins perustivat skiffle-yhtyeen "The Thamesmen" Beatlesien vanavedessä 1964. Heidän ensimmäinen kappaleensa oli (Cry) All the Way Home. Yhtyeessä oli Tufnelin ja St. Hubbinsin ohella basisti Ronnie Pudding, rumpali John "Stumpy " Pepys ja kosketinsoittaja Jan van der Kvelk. Yhtyeen läpimurtohitti oli Gimme Some Money.

Yhtyeeseen liittyi Nilford-on-Nullista kotoisin oleva Derek Albion Smalls 1967 van der Kvelkin lopetettua ja Ronnie Puddingin lähdettyä soolouralle. Yhtye vaihtoi nimekseen "Spinal Tap" ja omaksui tyylikseen psykedeelisen rockin. Heidän ensimmäinen hittinsä oli Listen to the Flower People. He tekivät kaksi psykedeelinen rock -albumia: Spinal Tap Sings "(Listen to the) Flower People" and Other Favorites (1967)ja We Are All Flower People (1968)

Spinal Tap vaihtoi 1969 tyylilajikseen heavy metalin. St. Hubbinsin mukaan kyseessä oli täysin sattumus: Yksi minun pienistä vahvistimistani, joita käytin - se taisi olla Vox - särkyi. Sen nuppi oli juuttunut kaakkoon, ja joku oli puhkaissut sen kalvoon pienen reiän, ja niinpä se kuulosti kovalta ja säröiseltä. Ja tämä saundi sai meidät vakuuttuneeksi siitä, että tämä on meidän juttumme. Heidän kolmas levynsä - ja ensimmäinen heavy-levy - oli Silent but Deadly, joita seurasivat Brainhammer (1970), Nerve Damage (1971), Blood to Let (1972), Intravenus de Milo (1974), The Sun Never Sweats (1975), Jap Habit (1975), Bent for the Rent (1976), Tap Dancing (1976), Rock 'N Roll Creation (1977) ja Shark Sandwich (1980). Spinal Tap lähti kuuluisalle USA:n kiertueelleen 1982 levyn Smell the Glove julkaisupromootiona. Kiertueesta tehtiin elokuva This is Spinal Tap 1982 ja albumi This Is Spinal Tap (1984)

John "Stumpy" Pepysin kuoltua 1969 outoon puutarhanhoito-onnettomuuteen pian kolmannen albumin julkaisun jälkeen hänen paikkansa otti Eric "Stumpy Joe" Childs, joka kuoli 1974 tukehtumalla jonkun toisen oksennukseen. DNA-testit eivät ole vielä tuoneet selvyyttä, että kenen. Hänen paikkansa otti Peter "James" Bond, joka kuoli spontaaniin itseräjähdykseen 1977 - hänestä jäi jäljelle vain pieni vihreä globuuli rumpalintuolille ja palaneet rumpupalikat. Uudeksi rumpaliksi tuli Mick Shrimpton, joka räjähti kesken konsertin 1982 yhtyeen Japanin kiertueella.

Diskografia[muokkaa]

Studioalbumit[muokkaa]

  • Spinal Tap sings "(Listen to the) Flower People" and Other Favourites (1967)
  • We Are All Flower People (1968)
  • Silent But Deadly (1969)
  • Brainhammer (1970)
  • Nerve Damage (1971)
  • Blood To Let (1972)
  • Intravenus de Milo (1974)
  • The Sun Never Sweats (1975)
  • Jap Habit (1975)
  • Bent for the Rent (1976)
  • Tap Dancing (1976)
  • Rock'n'Roll Creation (1977)
  • Shark Sandwich (1980)
  • Smell The Glove (1982)
  • Break Like The Wind (1992)

Kokoelma-albumit[muokkaa]

  • This Is Spinal Tap (1984)
  • Back From the Dead (2009)

Triviaa[muokkaa]

  • Spinal Tapin levymerkki on Polymer Records.
  • Nigel Tufnel keräilee kitaroita. Hänellä on mm. vuoden 1959 Gibson Les Paul ja harvinainen Fenderin kuusikielinen basso, jolla ei ole koskaan soitettu - se on yhä kääreessä ja sitä ei saa edes katsoa.
  • Tufnel käyttää Marshallin vahvistimia ja kaiutinkaappeja. Hänellä on erikoisvalmisteiset vahvistimet, joissa asteikko menee yhteentoista normaalin kymmenen sijaan.
  • Tufnel on sanonut, että hän olisi ryhtynyt joko ompelutarvikekauppiaaksi tai kirurgiksi, ellei hänestä olisi tullut muusikkoa
  • Tufnelin mielestä D-molli on kaikkein surullisin sävellaji. Hän on käyttänyt sitä mm. uusklassisessa kappaleessaan Lick my Love Pump.
  • Tufnel pitää kaloista. Hän alkoi opiskelemaan iktyologiaa 1995, ja hän on sivutoiminen iktyologi kalifornialaisessa Aquarium of the Pacific in Southern California -meriakvaariossa.
  • David St. Hubbinsin pitkäaikainen tyttöystävä, Jeanine Pettibone, toimi jonkin aikaa yhtyeen managerina. St. Hubbins ja Pettibone menivät naimisiin lopulta 1982, mutta erosivat 2000. Heillä on poika Misha.
  • St. Hubbins sanoo olevansa hyvin avoin mieleltään ja uskovansa lähes kaikkeen. Pettibone tutustutti hänet astrologiaan.
  • St. Hubbins on sanonut haluavansa hautakiveensä tekstin Tässä lepää David St. Hubbins - ja miksipä ei?
  • Pyhä Hubbins on laatujalkineiden suojeluspyhimys
  • Derek Smalls harrastaa puutarhanhoitoa. Hän on mm. kehittänyt täysin mustan ruusulajikkeen nimeltään "Big Bottom".
  • Smalls soittaa myös kristillistä rockia yhtyeessä Lambsblood.
  • Smalls on jalkapallofani, ja kannattaa West Ham United F.C.:tä ja Shrewsbury Town F.C.:tä
  • Smalls pelaa Britannian mestaruustasolla Monopolia.
  • Vuonna 2007 Smalls oli vierotushoidossa internet-addiktion takia.