Soul

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Review.png Tätä artikkelia pitäisi hikifoida yleisesti.
Voi ei... James Brown

Soul on ölisevää tai röhisevää laulua jumputtavaan rytmiin, jonka tahtiin valkoihoinen ihminen ei osaa eikä halua tanssia tai taputtaa käsiään.

Syntyperä[muokkaa]

Soul sai alkunsa siitä, kun 50-luvulla hurskas Gospel-neito ja baareissa parhaan nuoruutensa Jazz-setänsä kanssa rymynnyt Rhythm and blues päättivät perustaa afroamerikkalaisen musiikin perheen. Pariskunnalle tuli riitaisa ero. Isälle jääneistä lapsista Blues kärsi ankeista kotioloista eniten: hänestä tuli itsesäälissä piehtaroiva voivottelija, joka ei koskaan saanut otettua itseään niskasta kiinni. Perheen vilkkain ja nopein kersa Rock and roll loikkasi rotuaitojen ylise ja typisti nimensä Rockiksi. Soul-tytöstä kasvoi ulkoisesti prikulleen Gospel-äitinsä näköinen, mutta kun Gospelin lauluissa olivat avainasemassa Jumala ja Jeesus, isän kannustamana Soul vaihtoi niiden tilalle sanan Love (suom. rakkaus).

Soul tuli maailmanlaajuisesti tunnetuksi mainosten ja elokuvien tausta- ja tunnusmusiikkina. Kaikki tuntevat seuraavat soulin elintaipaleen kilometritolpat:

  • Ben E. King: Stand by Me (Ratke's-farkkumainos)
  • Jackie Wilson: Reet Petite (BBC:n dokumentti)
  • Billy Paul: Your Song (Finnimatkat)
  • The O'Jays: For the Love of Money (The Diili)
  • James Brown: It's a Man's Man's Man's World (Puron Automobiilipaja)
  • Stevie Wonder: Don't You Worry 'bout a Thing (joka ilta)
  • Maxine Nightingale: Right Back Where We Started From (Lämäri)
  • Chic: Good times (Folke West Wagon Oy)

Yhtä hyvin ei käynyt soulille levylle äänitettynä. Se sama meteli, joka käänsi ihmisten katseet TV-ruutuihin olikin sietämätöntä kuunneltavaa levyltä kuunneltuna. Soul-levyt joutuivat alennuskoriin, missä ne ovat olleet koko viimeisen 50 vuotta. Seuraavaksi nauhoittamamme keskustelu Helsinkiläisestä levyliikkeestä huhtikuussa 2011:

””
~Asiakas (osoittaa soul-levylaatikkoa): "Suurin osa tuosta musiikista on täyttä roskaa."

Puodin pitäjä : "Mutta Van McCoy on hyvä."

Asiakas : "Joo, se on kyllä hyvä."

Blues oli noussut festarijärjestäjien suosioon erityisesti Suomessa, jossa kesäisin kuultiin joka viikko autenttista blusia tummaihoisen papan, kitaran ja tippatelineen tulkitsemina. Soul ei lyönyt tässäkään itseään läpi, vaikka presidentti Tarja Halonen kutsuttiin James Brownin bändiin taustatanssijaksi Porin jazz-musiikkifestivaaleille. Muuttolinnutkin lähtivät sieltä matkaan etuajassa tuona kesänä. Myös suomalainen radioasema Groove FM joutui taloudellisiin vaikeuksiin soulia soitettuaan. Viimeisenä hätäkeinona soittolistoille vaihdettiin soulin tilalle kirjastosta roskiin heitetyt kasaripoplevyt.

Se, missä Elvis onnistui, koitui mahdottomuudeksi soul-artisteille. Kaupallinen syöksykierre ei oijennut, vaikka levy-yhtiöt alkoivat lavastaa laulajien kuolemia: James Brown ja Isaac Hayes ajautuivat henkilökohtaisiin konkursseihin ja Michael Jacksonilta meni huvipuisto alta. Kaunisteltu dokumentti soul-muusikon arjesta, Blues Brothers, näki päivänvalon sekä elokuvasalien hätäteiden merkkivalot.

Viimeiset soul-laulajat saivat valloitettua maa-alueen Etelä-Koreasta soittamalla ämyreistä "The Worst of Buddy Miles" -kokoelmaa. Soulin kaupunkia hallitsevat tällä hetkellä nimikkeellä the Queen and the King of Soul Aretha Franklin ja James Brown.

Luokittelu[muokkaa]

1. Motown

Onko sitä muutakin soulia kuin Motown ja Van McCoy? Kaikki taustat soitti Funk Brothers-bändi, josta tehtiin elokuva Standing in the Shadows of Motown. Aivan turhaan, sillä sama matontamppausbiitti oli kuultu jo vanhoissa kotimaisissa filmeissä.

2. Southern soul

Vanhat papat ja muorit laulavat hävyttömiä lauluja aviopuolison pettämisestä. Muistuttaa kovasti blues-veljeä.

3. Philly soul

Musiikinlaji, jossa kaikki osa-alueet toimivat. Ajan hammas ei ole tehnyt jo 70-luvulla laadittuihin sävelmiin minkäänlaista naarmua. Laulajiksi valikoituivat lahjakkuudet, jotka lauloivat jo ennen kuin osasivat puhua. Rutinoitutta taustayhtyettä tukee oivallisesti mahtava jousi- ja puhallinorkesteri. Ansaitsee välittömän porttikiellon kotimaisten radioasemien soittolistoille.

4. Funk

Miehet kasvattavat muhkeat afrot, minkä jälkeen alkavat veivata rytmikuviota, joka jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Korvamato puuttuu. Basisti on porukan viisain tyyppi.

5. Disco

Studiopoppoo veivaa rytmikuviota, joka jatkuu ja jatkuu. Korea tyttö ääntelee. Viisaat jenkit polttivat nämä levyt stadion-olosuhteissa, mutta joitakin niistä rantautui tänne meidän riesaksemme.

6. Suomi-soul

Jos ölinä, röhinä tai kiljunta on poikkeuksellisen äänekästä ja englantia lausutaan korostuksella tai murtehella, kuuntelet Suomi-soulia.


Vähiten mitättömiä soul-artisteja[muokkaa]

Otis Redding

Aina kun uutisissa puhutaan "hallituksen esitys herätti oppositiossa soraääniä", kansalaisten mieleen tulee tämä raspikurkkuinen 60-luvun soul-laulaja. Hän menehtyi v. 1967 lento-onnettomuudessa. Kuolemansa jälkeen hän jatkoi muutaman vuoden levyttämistä yhtä ahkerasti kuin elinaikanaan.

James Brown

Näytteli Blues Brothers-elokuvassa sivuosaa, mutta varasti pääosan muutaman vuoden kuluttua suorittamalla Blues Brothers-tyylisen pakokaahailun usean osavaltion läpi. Samalla hän muodostui huumevalistajien painajaisuneksi, koska kävi ilmi, että suuri osa 85 levytetystä albumista ja tuhansista keikoista, joilla hän hyppi lavalla kuin metsänpeikko, oli tehty laittomien piristeiden vauhdittamina. Suomalaiset radioasemat eivät ole soittaneet Brownin musiikkia enää vuosiin, mutta siitä huolimatta noteerasivat hänen kuolemansa jouluna 2006 uutisissaan aidossa "päästiinhän siitäkin"-hengessä.

Stevie Wonder

Aloitti 60-luvulla Motown-levy-yhtiön liukuhihnalla. Saatuaan sananvaltaa ihastutti joitakin piirejä laimentamalla souliaan jazzilla. Menetti tyystin otteensa vuoden 1982 "Musical aquarium part I"-albumin jälkeen ja sai Hikipedian terävimmätkin kynäilijät tuntemaan itsensä pahaisiksi oppipojiksi, kun alkoi tehdä parodiaa entisestä tuotannostaan.

Michael Jackson

Saavutti jonkin verran suosiota kimittävällä äänellä esitetyllä diskomusiikilla ja vieteriukkomaisella esiintymisellä 80-luvun vaihteessa. Siitä harvinainen soul-laulaja, että levyjä ei näe enää ale-laatikoissa. Nolon pedofiliaoikeudenkäynnin jälkeen levyille löytyi muuta käyttöä: vinyyleitä saattoi käyttää pefletteinä ja CD:itä viinimarjapensaissa räkätinpelättiminä.

Commodores

Vuosikausien klavinetin hakkaaminen funk-sätkätyksen taustalla tuotti Lionel Richielle totaalisen burn outin. Jaksoi soolourallaan levyttää vain äärimmäisen pitkäpiimäisiä lemmenlässytyksiä. Niitä on siis muitakin kuin Hello, mikä tieto kuitenkin toistuvasti kiistetään Suomen Musiikkitoimittajien Liiton toimesta formulavarikkotason huhuina.

Van McCoy

60-luvulla laati vienoja balladisävelmiä muille laulajille, mutta 70-levytti itsekin hilpeitä diskolevyjä. Hän oli kova nimi diskomusiikin vastaisten mellakoiden aikana, kun puuttuvan tekniikan vuoksi romppujen sijasta poltettiin vinyyleitä. Siitä, kumpaan McCoyn puoleen edellämainitut levykauppa-Einsteinit olivat ihastuneet, tehdään väitöskirja Helsingin yliopiston sosiologian laitoksella tänä syksynä.