Somalia

Hikipedia

الصومال
Somalia

Jonain päivänä olemme kuin ne oikeat valtiot, joilla on tähtiä sinisellä pohjalla. YK:n mukaan siihen menee kuulemma kauan.
Motto: ”Varo Nuruddin! Tuolla kiven takana! Laukaus. Laukaus. Sarrrrrrja.”
Somalian kartta saksaksi. Siirtomaa-aikaa tuoreempia karttoja ei ole.
Valtiomuoto	anarkia
Hallitsija	pelko, pakokauhu ja nälkä
Pääkaupunki	Mogadishu
Viralliset kielet	pääasiassa maassa puhuvat järkeä ainoastaan aseet
Pääuskonnot	islam
Itsenäisyys	1. heinäkuuta (kukaan paikallinen tuskin muistaa, miksi päivää vietetään)
Valuutta	panokset (esim. 5.56 mm)
Kansallislaulu	Soomaalijaaj toosoo

Somalia on Afrikan sarvessa sijaitseva maa-alue, joka mainostaa itseään ”erilaisena lomakohteena”. Tämä alueen ”erilaisuus” on vähän kyseenalaista, sillä vuosikymmeniä jatkuva sisällissota ei riitä Afrikan kaltaisessa paikassa joukosta erottumiseen. Somalian sisällissodissa on tosin oltava jotain omaperäistä, kun jopa Suomen Lähetysseura, Folke West ja Lonely Planetin toimittajat kehottavat välttämään aluetta hinnalla millä hyvänsä.

Tervehenkinen kisailu on kulttuurisista eroavaisuuksista riippumatta yhtä suosittua niin Euroopassa, Aasiassa kuin Amerikassakin. Tämä lienee pääsyy, miksi Somalia käy niin kiivaasti kilpailua Afrikan epävieraanvaraisimman valtion tittelistä Norsunluurannikon, Ruandan ja Zimbabwen kanssa. Totta Somalian mainoslauseissa on ainoastaan se, että sinne saavuttuaan matkaaja voi todella unohtaa iäisyydeksi kaikki huolet, joita hänellä on ollut. Arjen suruja hyvästeltäessä on kätevää samalla hyvästellä perheen- ja ruumiinjäsenet, koska niistä kaikista pääsee Somaliassa eroon hetkessä.

[muokkaa] Anarkian lyhyt oppimäärä

Somalian seuduille syntyi yksi Itä-Afrikan varhaisimmista arabisiirtokunnista, joka kukoisti vuosisatoja aina 1500-luvulle asti. Nykysomalit eivät tätä tiedä, sillä he kuluttavat mieluummin aikaansa palvomalla vanhaa anarkian jumalaa, AK-47:aa. Tämän maagista kosketusta tarvitaan joka paikassa, jossa on koolla enemmän kuin kaksi somalialaista: perheriidoissa, heimosodissa, rotumellakoissa ja sisällissodissa.

Valtionhallinto, infrastruktuuri, historia, kulttuuri ja suurin piirtein kaikki, minkä perusteella Somaliaa voisi kutsua valtioksi, ovat hävinneet. Maata hallitsevat aseistetut ryhmittymät, jotka esittelevät kilpaa omia verikylpyjään kansainvälisille interventiojoukoille. Kahden eri ryhmittymän jäsenten on nähty tasan kerran keskustelevan(!) keskenään puolen minuutin ajan ennen tulitaistelun aloittamista, joten YK:n varovaisten arvioiden mukaan rauhantunnustelut saattavat mahdollistua jo vuonna 2914.

Kansainväliset avustusjärjestöt kuvailevat Somaliaa paikaksi, joka saa sinisilmäisimmänkin vapaaehtoistyöntekijän liittymään uusnatseihin tai Ku Klux Klaniin.

[muokkaa] Talous

Somalian pääelinkeino on maatalous, ja koska maassa vallitsee jatkuva nälänhätä, paikalliset viljelijät eivät taida olla järin suuria edelläkävijöitä alallaan. YK:n ikuisen optimismin osaston teettämissä raporteissa Somalia saattaisi olla (varauksella) varsin elinkelpoinen huumekasvien viejämaa, kunhan väestö ensin riisutaan aseista, maa jälleenrakennetaan, miinakentät raivataan, eroosion tuhoama viljelysmaa elvytetään, paikallishallinto mahdollistetaan, heimojen vihamielisyydet selvitetään, koululaitos perustetaan, lehmät opetetaan lentämään ja Australia voittaa Euroviisut.

[muokkaa] Kulttuuri ja väestö

Somalian väkiluku on laskenut noin 1300 % 1950-luvun ajoista. Vaikka romahdus ei Afrikan mittakaavassa ole järin ihmeellinen, kannattaa huomioida, että somalialaiset ovat onnistuneet tässä ilman AIDSin apua – somalialaisista vain 1,4 prosentilla on tartunta. Lisääntyminen ei selkeästi ole väestön pääharrastus. Samoin Internet ja televisio puuttuvat lähes jokaisesta kodista, mutta somalialaiset onnistuvat kuin ihmeen kaupalla elämään ilman näitä kolmea asiaa, joiden puuttuminen kaataisi koko yhteiskunnan missä tahansa muualla. Asiaan vaikuttanee, että Somaliassa on kiinnitettävä keskimääräisesti paljon huomiota luotien väistelemiseen puukko kurkulla ja että alueelta on puuttunut järjestäytynyt yhteiskunta viimeiset 30 vuotta.

Monet kulttuuriantropologit kiistelevät, onko Somaliassa minkäänlaista kulttuuria, ja jos on, niin mistä ihmeestä sitä voisi löytää. Pitkällisten tutkimusten jälkeen ensimmäiseen kysymykseen on saatu vastaukseksi: ”Ei.” ja toiseen: ”Helsingin Vuosaaresta.” Osa somalialaisista on onnistunut pakenemaan maastaan ja tarjoutunut ystävällisesti pitämään yllä maansa kulttuuria länsimaissa.

Maahanmuuttajilla on ollut jonkin verran vaikeuksia integroitua länsimaiseen yhteiskuntaan. Esimerkiksi somalialainen tapa metsästää laumoissa on herättänyt paheksuntaa. Myös se, että linja-auto ei välttämättä olekaan täynnä vihamielisen heimon jäseniä, on pitänyt oppia kivitysyrityksen ja erehdyksen kautta. Tämä on ymmärrettävää, sillä esimerkiksi Somalian ja Vuosaaren ainoa yhteinen piirre on, että varastetullakin autolla kannattaa ajaa enimmäkseen tien oikeaa puolta.