Sivari
Hikipedia
Sivari (lat. mattis mattis) on päätään nostava lajike Suomessa (noin 8,532 % väestöstä). Täysikäiset miespuoliset hahmot, kuten esimerkiksi Timo Rautiainen, ovat tyypillinen esimerkki sivarista – miehestä, joka ei kertomansa mukaan kykene kestämään tai ei halua suorittaa armeijan psykologisesti aivoja raastavia siivous- ja sängynpetaamisoperaatioita. Fyysisissä ominaisuuksissa sivari on usein ristiriidassa yleisen käsityksen kanssa: suurin osa sivareista onkin alipainoisia hippejä ja vain erittäin pieni vähemmistö on läskiperseitä, kuten yleisesti luullaan. Armeijassa tarvitaan kuitenkin fyysistä voimaa, eikä kumpikaan näistä vartalotyypeista siihen sovellu. Siviilipalvelijat ovat yhteiskuntamme alin luokka: ns. "palvelijat".
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ikäkysymys
Koska armeijassa pojista tehdään miehiä, sivarit tulevat ikuisesti olemaan poikia - ja näin ollen heidän keski-ikänsä jää usein hyvin nuoreksi. Yli 20-vuotiaita sivareita tapaa vain erittäin harvoin, koska suuri osa sivareista kuolee alle edellämainitun iän selittämättömiin maihinnousukenkien painaumiin koko kehon alueella.
[muokkaa] Palvelus
Sivari tekee valtiolle suuren palveluksen: suurin osa palveluksista liittyy suurten ikäluokkien perseennuolemiseen. Jotkut sivarit saattavat myös suorittaa palveluksensa vanhainkodeissa, sillä se tarjoaa heille loistavan tilaisuuden pestä sotaveteraanien takamuksia ja nöyryyttää tällä tavoin heitä oikein kunnolla. Miten pitkä on sivarin palvelusaika, sitä ei kukaan tiedä. Valtiosalaisuuden suojeleminen on nykyisen hallituksen tärkeimpiä lakiehdotuksia vuosille 2007-2100.
Sivarin palvelus on armeijan sotamiehille yleensä tarpeellinen, sillä alokkaiden ampuessa ensimmäisissä ampumaharjoituksissaan itseään käsiin tai jalkoväleihin, he saattavat joutua sairaalaan, jossa tietenkin osa sivareista tekee töitään. Yksi asia on kuitenkin varma: sodan syttyessä sivarit toimivat joko seinäruusuina tai sänkykamarin puolella sotivien miesten sijaisina. Sota-aikana kotirintaman sivarit toimivat suomalaisuuden geneettisenä varastona ja sodan pitkittyessä yrittävät tuottaa lisää sotilaita rintamalle, valitettavasti sivareiden jälkeläiset ovat useimmiten erikoistuneet puiden halailuun ja oreganon poltteluun.
[muokkaa] Ideologia
Sivarit perustelevat kantansa kieltäytyä aseista usein sillä, että nykyteknologia ei ole tarpeeksi kehittynyttä sotaan valmistautumiselle. Ainoastaan tykkimiehet uskovat tämän väitteen.
[muokkaa] Jokamiehenoikeus
Sivarin huomatessaan on jokaisen Isänmaataan ja sotaveteraaneja kunnioittavalla Suomen kansalaisella oikeus (ja suorastaan velvollisuus) rangaista sivaria pelkuruudestaan ja maanpetturuudestaan ihan reippaalla fyysisellä väkivallalla. Mikäli olet epävarma tämän jokamiehenoikeuden täydellisestä onnistumisesta, voit aina pyytää kavereitasi tai muita ohikulkijoita avuksesi - yhdessä tämä on muutenkin vielä hauskempaa. Muista että laki on Sinun puolellasi, sillä Isänmaan asioissa tarkoitus kyllä pyhittää keinot.
Erehtymisen mahdollisuus on äärimmäisen pieni sillä sivari on helppo tunnistaa pitkästä, tyttömäisestä tukasta ja veltosta olemuksesta. Ja vaikka pitkätukalta löytyisikin armeijataustaa, ei kunnon miehekäs ojennus ole koskaan pahitteeksi neitimäisille pojille.
Hyvin hoidetusta sivarin pahoinpitelystä on monesti luvassa 1. luokan mannerheim-ristit jokaiselle osallistuneelle, sekä tietysti Adolf Ehrnroothin valokuvat puolustusvoimien virallisella leimalla.
[muokkaa] Siviilipalvelus ja laki
Suomessa sivarius oli laissa kiellettyä vuosina 1894 - 1971. Kiellon kumoamisen yhteydessä asetettiin voimaan ns. kehotuskielto. Sairausluokituksesta sivarius poistettiin vuonna 1981, mutta itseä häiritsevä siviilipalvelus on edelleen psykiatrinen diagnoosi. Kehotuskielto kumottiin vuonna 1999.
[muokkaa] Siviilipalveluksen historia Suomessa
1960-luvulla siviilipalvelushenkilöt tapasivat toisiaan salaa kaupunkien puistoissa ja julkisissa käymälöissä. Sivarit kehittivät itselleen merkkikielen, jonka avulla he erottivat toisensa oikeiden ihmisten joukosta. Alko muutti vuonna 1967 ohjeitaan niin, että tyttömäiset pumpulipojat pääsivät ravintoloihin ilman äidin seuraa. Sivarit valtasivatkin nopeasti itselleen muutamia kapakoita, joista ei suoraryhtisen naisiinmenevän suomalaismiehen tarvitse enempää tietääkään.
Tällä hetkellä käydään julkista keskustelua sivareiden adoptio-oikeudesta. Monet sosiaaliymmärtäjät ja muut mammamaiset puunhalaajat olisivat halukkaita adoptoimaan itselleen oman sivarin joko lemmikiksi tai ihan vaan vittuilun vuoksi. Maa- ja metsätalousministeriön tulkinnan mukaan sivari on kuitenkin tuholaiseläin, eikä sellaisenaan kelpaa kunnolla edes miinanpoljentaan. Kaikkea pelkäävät tahot myös pelkäävät, että perheeseen adoptoitu karvapäinen sivari saattaa olemuksellaan pelottaa lapsia ja muita kotieläimiä.
