Silmarillion

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Silmarillion eli Huonosti käyttäytyvät haltiat, Game of Stones - Jalokivipeli, Sinne ja takaisin muttei enää ikinä tämän kirjan pariin tai Seitsemän veljestä on professori J.R.R. Tolkienin magnum opus, jota hän työsti ensimmäisen maailmansodan liejusta ja mudasta aina kuolemaansa 1973 asti, saamatta sitä koskaan kunnolla valmiiksi. Markkinoille sen toimitti lopulta hänen poikansa Christopher.

Silmarillion on tarkoitettu käsikirjaksi niille, jotka aikovat kahlata koko Taru sormusten herrasta -opuksen läpi ja jotka haluavat löytää vastauksia mystisiin kysymyksiin, kuten ketä ovat dúnedain tai miksi haltiat lähtevät länteen ja mitä siellä on tai mikä on elämän tarkoitus. Se kertoo oikeastaan koko kyseisen kirjan esihistorian siitä saakka, kun J.R.R. Tolkien luo maailman ja siihen, kun viimeiset haltiat häippäisevät.

Valtavasta aikaskaalastaan huolimatta Silmarillion on yllättävän ohut - alle 500 sivua. Se ei kuitenkaan ole ns. kevyttä luettavaa, jos joku sitä miettii. Se käsittelee monia asioita, mutta pääosassa ovat korut ja jalokivet. Jos sisäkantta ei lasketa, kirja alkaa ensimmäiseltä sivulta ja päättyy viimeiselle, etkä halua sisällöstä juuri muuta tietääkään. Silmarillion ei nimittäin sisällä protagonistia vaan teos rakentuu hillittömän pitkien sukuluetteloiden varaan.[1] Luettelot käsittelevät haltiakuninkaita, kääpiökuninkaita, karvaisia asioita (joilla on monta jalkaa), valareita, pokémoneja, lohikäärmeitä, miekkoja ja kahden viimeksi mainitun erilaisia lemmikkikoiria. Luettelot ovat kiinnostavuudeltaan ruohon kasvun tasoista hupia ja jännitys yhtä syvää kuin pudotus paperiarkin reunalta lattiaan. Kirjassa on noin 40 000 henkilöä muttei yhtään päähenkilöä. Se on yhtä mielenkiinnotonta luettavaa kuin Raamatun Aikakirjat.

Tolkien aloitti kirjan kirjoittamisen ekan örkkirähinän aikaan eikä saanut sitä ikinä eläissään valmiiksi, vaan sen viimeisteli hänen poikansa Christopher.

Teoksen fanipoikajoukko koostuu silmälasipäisistä (quenyaksi silmarillit) voimailulajien harrastajista, joilla on paksu hauis. Tähän on pääasiassa kaksi syytä:

  1. Silmarillionin kannattelu käy työstä.
  2. Koska Telumehtar Umbardacilin kaltaisten nimihirviöiden muistaminen on useimmille mahdotonta, on lukijan jatkuvasti plarattava edestakaisin tekstin ja liitteiden välillä, jolloin hauis pakostakin kehittyy saa expaa.

Silmarillion jakaantuu viiteen osaan:

  1. Ainulindalë, jossa J.R.R. Tolkien luo maailman.
  2. Valaquenta, jossa kerrotaan maailman arkkienkeleistä, jotka näyttelevät koko mytologiassa toissijaista osaa. Miksi Tolkien on uhrannut näin paljon aikaa ja vaivaa tätä varten - no, älkää kysykö.
  3. Quenta Silmarillion, jossa kerrotaan miksi Tolkienin maailmassa on haltioita, kääpiöitä ja örkkejä
  4. Akallabeth, jota Tolkien ei suinkaan rip-offannut Platonilta
  5. Mahtisormukset ja Kolmas Aika niille, jotka eivät jaksa lukea koko Taru Sormusten Herrasta -sarjaa alusta loppuun.

Ainulindalë[muokkaa]

Ainulindalëssa Tolkien, joka käyttää salanimeä Emo Ilmatar, luo maailman. Hän ensin luo koko joukon henkiolentoja, ainur, jotka jakautuvat vähän mahtavampiin valariin ja heikompiin ainuriin. Tämän jälkeen hän päättää järjestää heidän kanssaan jazz-jammailusession.

Kaikki menee hyvin siihen saakka, kunnes yksi valarista, Milkkis, päättää soittaa bepopin sijaan free jazzia, ja aloittaa sooloilun. Hän vetää orkesteriinsa mukaan koko joukon muitakin ainujazzareita, ja kakofoniahan siitä tulee. Lopuksi Emo Ilmatar kertoo sitten koko porukalle, että hei, te juuri loitte maailman, ja nyt teidän sitten pitää mennä asumaan sinne. Nähdään taas maailmanlopun aikoini!

Valaquenta[muokkaa]

Valaquentassa Tolkien puolestaan satuilee valarin osalta ja käyttää monta sivua sellaisten olentojen selvittämiseen, jotka näyttelevät koko kirjassa vain toissijaista osaa. Hän kertoo heidän nimensä ja heidän erikoiskykynsä ja stattinsa. Mahtavin heistä on Milkkis, joka kuitenkin on koko kirjan paholaishahmo ja koulukiusaaja. Muita ovat Mancon, joka on melkein yhtä kovis kuin Milkkis, mutta hyvien puolella, hänen puolisonsa Vartburg, sitten on manalan hallitsija Mandolin, joka on kova jakamaan tuomioita, hullu seppä Audi, hänen puolisonsa, emohippityttö Yogurt, itkupilli Nikotina ja Tursas Vahva, koko porukan tappelupukari. Goodgulfiakin sivutaan vähäsen.

Valar nyt vain sattuvat diggaamaan hiukkasen enemmän haltioita kuin ihmisiä, ja ainoa mitä heillä on ihmisille sanottavanaan on että koittakaa nyt pärjäillä sitten siellä Ala-Keski-Maassa ja varokaa sitä Saurus-nimistä tyyppiä. Vaikka hän onkin yksi meistä, me ei haluta leikkiä sen kaa. Terkkuja maanpäällisestä paratiisista!

Quenta Silmarillion[muokkaa]

Nyt päästään asiaan. Tässä osassa kirjaa selitetään, miksi maailmassa on haltioita, kääpiöitä, ihmisiä, örkkejä ja kaikenlaisia muita öttiäisiä, ja ikävät kahdeksanjalkaiset hirviöt sekä lentävät jättiläismatelijat näyttelevät Milkkiksen ohessa tärkeää osaa.

Kun maailma on saatu valmiiksi, ainur asettuvat sinne asumaan ja he luovat kaksi lamppua, nimiltään Illuminati ja Ordnungmussein, ja päättävät pitää oikein kunnon pippalot. Milkkistä ei kutsuta mukaan, ja siitä kimpaantuneena hän käy rikkomassa nuo lamput ja maailma syttyy palamaan. Tästä suivaantuneena muut valar ja maiar rakentavat itselleen oman hiekkalinnan kauas länteen. Tässä vaiheessa maailma on vielä litteä kuin pannukakku. Vartburg luo Valarin asuinsijoille Varaniiloon kaksi itsevalaisevaa, radioaktiivista puuta, Telepornon ja Lörppäliinun, ja jättää muun maailman oman onnensa nojaan.

Vartburg päättää käydä herättämässä haltiat. Hän sytyttää taivaalle koko joukon tähtiä - pling, pling, pling! - ja haltiat heräävät Cuivamaito-järven rannalla. Valar kutsuvat haltiat luokseen Länteen asumaan, missä on kivaa, autuasta, mukavaa, rauhallista ja niin paljon jäätelöä ja mansikkahilloa kuin he jaksavat vain syödä (kermavaahtoa saa myös ottaa). Melkein kaikki haltiat tuumivat, että hyvä idis ja lähtevät. Jotkut tuumivat, että tässä on jotain hämärää ja jäävät. Mutta Milkkis väijyy heitä, ja kaappaa heitä yksitellen ja parittain ha parittaa heitä ja tekee heistä narkkejä.

Suurin osa haltioista pääsee meren yli länteen, ja he jakaantuvat kolmeen kansaan: pissikset, nutipäät ja skönarit. Näistä pissikset ovat kauneimpia, viisaimpia ja muutoinkin kunkkuja, kun taas nutipäät ovat nörteimpiä ja eniten kiinnostuneita kamppailulajeista, kun taas skönarit tykkäävät purjehtia ja ottaa aurinkoa rannalla silloin, kun eivät ole bailaamassa. Kirja keskittyy eniten nutipäiden toilailuihin.

Nutipäiden kuningas on nimeltään Findus. Hänellä on ensimmäinen puoliso Mirri, jonka kanssa hän saa pojan nimeltään Frionor. Frionor on poikkeava kakara, hän on älykkäämpi, nokkelampi, vahvempi ja koppavampi kuin kukaan muu, ja hän raskausaikanaan imee äidistään mehut niin, että tämä kuolla kupsahtaa. Tämä herättää järkytystä, haltioidenhan pitäisi olla kuolemattomia, mutta niin vain Mirri heitti veivinsä. Findus menee uudelleen naimisiin Indesit-nimisen pississukuisen haltian kanssa, jonka kanssa hän saa kaksi poikaa: Finngulf ja Norfinn.

Frionor ei tykkää velipuolistaan yhtään ja panee sillä välin tuulemaan. Hän on yhtäaikaisesti hullu tiedemies, hullu insinööri, hullu kielitieteilijä, hullu kokki ja seksihullu, ja höpsöttelee puolisonsa Nörttiellin kanssa seitsemän poikaa: Marlboro, Mazda, Cellluloosa, Caraatti, Curitus, Ambra ja Armas. Nämä ovat yhtä pottupäisiä kuin isänsä, ja tekevät kaikkea hölmöä Varaniilossa, jossa haltiat asuvat. Finngulfilla on kolme muksua, Turbosaab, Finnsaab ja Aresti. Norfinnilla on viisi: pojat Finnstroi, Angsti, Anglia ja Oxygenol sekä tytär Liberal. Näistä Liberal on tyypillinen tuittupäinen itseään täynnä oleva teiniprinsessa, jolla on kaikenlaisia outoja ambitioita ja joka inhoaa setäänsä Frionoria.

Frionor ja Finngulf eivät tykkää toisistaan, ja vain Norfinnin puuttuminen väliin estää veljesmurhan. Sillä välin Milkkis käy kylvämässä kaikenlaista epäsopua haltioiden väliin ja lietsoo riitaa. Pissis- ja skönarihaltiat tyytyvät katsomaan sivusta kun Milkkis saa nutipäät toistensa kraiveleihin. Sillä välin Marlborolla ja Finnsaabilla on suloinen poikarakkaussuhde.

Jossain vaiheessa Frionorille käy mieleen rakentaa kolme radioaktiivista, itsevalaisevaa Silmarilia (älkää kysykö, mitä ne ovat), ja hän Vartburgin suosiollisella avustuksella nikkaroi sellaiset - synteettiset jalokivet ovat aina kauniimpia ja parempia kuin luonnolliset. Hänen omahyväisyytensä pongahtaa nyt suoraan yhteentoista, ja hän hyväilee ja paijaa niitä aina kun voi, laiminlyöden vaimonsa siinä sivussa.

Sillä välin Milkkis käy yhdessä jättiläismäisen hämähäkki Ufogoljatin kanssa ryöstämässä silmarilit. Hän siinä sivussa päästää ilmat pihalle Findusista, ja Ufogoljat myrkyttää Vartburgin puut. Maailma pimenee. Frionor saa hepulikohtauksen, syyttää [täysin oikeutetusti] valaria saamattomuudesta ja päättää lähteä hakemaan silmarilit takaisin väkivalloin. Milkkis saa uuden nimen Mörkögootti, jolla nimellä häntä tästedes kutsutaan.

Vartburg päättää sillä välin käydä herättämässä ihmiset Ala-Keski-Maassa. Hän luo Telepornon ja Lörppäliinun viimeisistä hedelmistä Auringon ja Kuun, ja ihmisille soi samanaikaisesti herätyskello Hildatädin maassa. Mutta toisin kuin haltioiden herätessä, valaria ei pätkääkään kiinnosta ihmiset - Mörkögoottia sitäkin enemmän. Mutta ihmiset(kään) eivät halua leikkiä Mörkögootin kanssa, vaan inhoavat ja pelkäävät häntä, ja lähtevät karkuun Bergamotin maahan, jonne haltiatkin haluavat.

Frionor on sillävälin saanut kaikki nutipäät kapinamielelle ja hän päättää johtaa heidät varmaan tuhoon ja kuolemaan Bergamotiin. Hän haluaa avukseen skönari-haltiat. Nämä kieltäytyvät antamasta veneitään tällaiseen hulluun yritykseen, jolloin Frionor käskee hyökätä heidän kimppuunsa. Nutipäät voittavat, ryöstävät veneet ja purjehtivat meren yli. Varmistuakseen, että Frionorin joukot varmasti ovat alakynnessä Mörkögoottia vastaan, hän käskee polttaa skönareilta varastetut purret.

Finngulf näkee veljensä petoksen, ja johtaa oman joukkonsa jalkaisin Fiskarssaksen Jäätrauman läpi. Moni hukkuu tai paleltuu hengiltä. Ainoastaan Norfinn tulee järkiinsä, kieltäytyy veljensä hullusta hyökkäyksestä, ja siinä sivussa nappaa Nutipäiden Korkean Kuninkaan kruunun isänsä Finduksen kuolinpesästä.

Osa haltioista oli missannut viimeisen vuorolaivan Varaniiloon ja jääneet rannalle ruikuttamaan. Heidän kuninkaansa on Tingeltangel, joka pitää jöötä Dorkalan kuningaskunnassa. Nämä luonnollisesti ilahtuivat siitä, että lajitoverit tulevat sankoin joukoin Bergamotiin jeesaamaan heitä taistelussaan Mörkögoottia vastaan. Onhan siellä toki pari kaupungillista kääpiöitä, mutta heidän varaansa ei ole voinut laskea.

Seuraa 500 vuotta tappeluita, piiritystä, verenvuodatusta, murhia, insestiä, mustasukkaisuusdraamaa ja juonittelua, joka jättäisi George R.R. Martinin ja Game of Thronesin vihreäksi kateudesta. Kaikki menee päin persiljaa: Frionor kaatuu jo heti ensimmäisessä taistelussa, ja hänen poikansa ovat enemmän kiinnostuneita jalokivikeikasta kuin sodankäynnistä yhteistä vihollista vastaan. Lukekaa itse se kirja, niin tiedätte, miten siinä käy.

Lopulta ihmiset saapuvat paikalle ja vahvistavat haltioiden rivejä.Ihminen Bemari Barafinin poika ja haltia Luhta Dorkalan kuninkaan Tingeltangelin tytär käyvät nyysimässä Mörkögootin kruunusta yhden Silmarilin, ja saavat koko Bergamotin asujaimiston siitä hyvästä peräänsä. Niinpä Haltioiden Korkeaksi Kuninkaaksi itsensä nimennyt Finnsaab päättää lopulta ryhtyä antamaan viimeisen iskun Mörkögootille. Ihmiset ja haltiat ryhtyvät yhdessä taisteluun Mörkögootin narkkeja ja muita hännystelijöitä vastaan. Ikävä kyllä Mörkögootti on lahjonut idästä vastikään tulleet ihmiset (no ketkäs muutkaan) ja haltioille ja hyville ihmisille käy huonosti. Finnsaab kaatuu ja Turbosaabista tulee uusi kuningas. Kaikki ihmiset muutamaa harvaa lukuunotamatta kuolevat ja yleensä hyvin ikävällä tavalla.

Sillä välillä Mörkögootin lohikäärme Grundig päättää lähteä tekemään haltioista selvää jälkeä - ja tekeekin. Kuitenkin lopulta ihminen nimeltään Túuri Turpauuno käy päästämässä ilmat pihalle lohikäärmeestä ja pelastaa haltiat pinteessä, mutta hänet kiusataan itsemurhaan. Kaikki näyttäisi nyt toiveikkaalta, mutta Frionorin seitsemän poikaa jahtaavat jälleen Silmarilia ja käyvät hävittämässä Dorkalan siinä sivussa. He saavat aikaan enemmän tuhoa haltioiden keskuudessa kuin Mörkögootin narkit.

Túúri Turpauunon serkku Turo sillä välin keksii, missä Turbosaabin salainen kaupunki Gonorrea sijaitsee, ja hiipii sinne. Hän onnistuu puhumaan itsensä kuninkaan kaartiin ja viettelee hänen tyttärensä Idiotin. Heille syntyy poika Electronic

Mörkögootti kuitenkin saa selville, missä Gonorrea sijaitsee, ja päättää hävittää sen. Turbosaab kaatuu ja Turon paras kaveri Garfinkel saa surmansa Mörssärikarjun kädestä, mutta Turo, Idiot ja Electronic pääsevät pakoon. He pakenevat Siripiri-joen suistossa olevaan Arvopaperieniin.

Siellä Electronic kasvaa aikuiseksi ja rakastuu Ilvekseen, Dorkalan viimeisen kuninkaan Dillen tyttäreen. Häälahjaksi he saavat Silmarilin. Frionorin pojat kuulevat asiasta ja päättävät lähteä jalokivikeilalle. Electronic sillä välin karkaa merelle ja Ilves hyppää perään. Frionorin pojat, joiden lukumäärä on pudonnut kahteen eli Marlboroon ja Mazdaan, jäävät nuolemaan näppejään. Heillä on kuitenkin panttivankeinaan Electronicin pojat Orlon ja Origo.

Electronic tekee vakavan navigointivirheen ja he päätyvät Länteen. Valar ovat sillä välin unohtaneet koko haltiajutun ja ihmisistä he eivät koskaan edes olleet kiinnostuneitakaan, mutta kun Electonic kertoo että Mörkögootti aikoi katkaista Varaniiloon johtavan vesijohdon ja jättää heidät nääntymään janoon, he päättivät että nyt riittää. Kiitokseksi siitä Electronic ammutaan veneineen Silmarilin kanssa ulkoavaruuteen, ja hänestä tulee Venus-planeetta.

Niinpä valar ja jäljelle jääneet nutipäähaltiat lähtevät sotaan Mörkögoottia vastaan ja johtajanaan heillä on kaikkien nynnynä pitämä Norfinn, josta löytyikin sekä boltseja että tolkkua. Juuri kun Mörkögootti kuvittelee voittaneensa ja tuhonneensa sekä haltiat että ihmiset, hän saakin turpaan niin että tukka lähtee. Manconin ja Vartburgin kärsivällisyys on hänen suhteensa lopussa. Mörkögootti pannaan käsi-, jalka- ja kaularautoihin ja ammutaan Maata kiertävälle radalle.

Haltiat palaavat kotiin Varaniiloon. Ihmisille Valar sanovat, että kiitoksia nyt kaikista uhrauksistanne ja vuodattamastanne verestä, mutta sori vaan, te ette pääse Varaniiloon. Mutta hei, me teemme teille oman maan joka on juuri niin lähellä että te näette sieltä Varaniilon näin niinkuin lohdutuksena. Koettakaa nyt pärjäillä miten parhaiten kykenette ja varokaa sitä Saurus-nimistä tyyppiä. Maa saa nimen Numerus, ja Origosta tulee heidän kuninkaansa. Bergamot uppoaa aaltoihin ja Ala-Keski-Maa jää oman onnensa nojaan.

Frionorin poikia Marlboroa ja Mazdaa koko juttu hävetti lopulta niin paljon, että saatuaan silmarilit vihdoin käsiinsä Marlboro sytytti itsensä tuleen ja Mazda nakkasi oman silmarilinsa Jorpakkoon. Mazdalta kiellettiin paluu kotiin Varaniiloon, ja niinpä hän vaeltaa yhä täällä jossain keskuudessamme. Eli jos näette tummatukkaisen mutta pahasti haipuneen suippokorvaisen katusoittajan, jolla on jumalainen lauluääni ja pahoja palovamma-arpia oikeassa kädessään, osoittakaa hänelle edes hiukan ystävällisyyttä.

Akallabêth[muokkaa]

Okei, Mörkögootti on siis nyytissä jossain Maata kiertävällä radalla, haltiat ovat palanneet kotiin Varaniiloon ja ne vähät ihmiset, keitä on jäljellä, ovat jättäneet Ala-Keski-Maan ja muuttaneet osoitteekseen Numeruksen saaren ja Electronicin poika Origo on heidän kuninkaansa, eikö vain? Kaikkihan on nyt hienosti, vai?

Ei suinkaan. Mörkögootilla oli kenraalivääpeli nimeltään Saurus, ja Ala-Keski-Maahan oli syntynyt valtatyhjiö. sillä välin kun haltiat elivät tyytyväisyydessä Varaniilossa ja ihmiset omahyväisyydessä Numeruksessa, kukaan ei vahtinut mitä Ala-Keski-Maassa tapahtuu. Niinpä Saurus näki oman tilaisuutensa tulleen ja päätti itse ryhtyä Ala-Keski-Maan herraksi ja hidalgoksi. Opiskeltuaan kauppatieteitä ja demonologiaa hän perusti Mormorin maahan ikioman finanssitavaratalon tulevan imperiuminsa pohjaksi ja päätti lähteä valloittamaan maailmaa. Sitä varten hän teki koko joukon rihkamaa, kuten sormuksia. Hän meni naimisiin Ufogoljatin tyttären Kääkän kanssa, joka pyöräytti hänelle yhdeksän terhakkaa sormusaavetta, jotka saivat yhteisen nimen Nasalspray.

Numeruksen ihmiset ovat hiukan nyreissään sekä haltioille (koska nämä ovat kuolemattomia) että valarille (koska he eivät ole tippaakaan kiinnostuneita ihmisistä) ja he haluaisivat mukaan bailuihin Varaniiloon, mutta valar sanoo että ei käy koska te olette kuolevaisia. Tästä suivaantuneena ihmiset kutsuvat Sauruksen hallintokonsultiksi Numerukseen, mutta Saurus suorittaakin vihamielisen nurkanvaltauksen ja panee Numeruksen bisnekset sekaisin kuin Stephen Elop ikään. Hommat menevät reisille ja Emo Ilmatar itse puuttuu asioihin. Hän päättää muuttaa maailman pallonmuotoiseksi ja siinä sivussa sekä hävittää Numeruksen että otta Varaniilon pois maailmasta. Tällä hän osoittaa olevansa vähintään Mörkögootin veroinen mulqvisti ja välittävänsä ihmisistä vielä vähemmän kuin tunnetusti kylmäkiskoiset valar. Kiitti vain v-tusti, Emo Ilmatar!

Joitakin ihmisiä pelastuu tästä kataklysmistä ja heillä on aika paljon hampaankolosssa sekä Emo Ilmatarta, valaria että Saurusta kohtaan. Saurus ei ole oikein haltioidenkaan suosiossa, ja niinpä he päättävät tehdä haltioiden kanssa salaa kartellin ja ajaa Sauruksen pois bisneksestä. Tässä onnistutaankin, mutta Sauruksen hirnyrkkiä eli Sormusta ei saada hävitetyksi.

Mahtisormukset ja Kolmas Aika[muokkaa]

Tämä osa on niitä varten, jotka eivät jaksa lukea koko Taru sormusten herrasta -sarjaa, ja se on tiivistelmä siitä. Eli Saurus on menettänyt Sormuksensa, ja ihmiset ja haltiat miettivät että mitä sitten. Ihmiset perustavat Farbrorin valtakunnan ja Saurus vetäytyy Mormoriin mököttämään. Kaiken huipuksi hänen juttunsa Kääkän kanssakaan ei oikein onnistunut, ja Nasalsprayt huomauttavat aina silloin tällöin olemassaolostaan.

Valar päättävät opettaa Ala-Keski-Maan vapaat kansat pelaamaan Magic the Gatheringia, ja lähettävät sinne viisi helppoheikkisilmänkääntäjää, joista merkittävimmät olivat Sivamat ja Goodgulf. Sivamat asettautuu Noutopihaan, joka on jäänyt ihmisiltä tyhjäksi. Jostain sitten ilmestyy höpöttien pieni mutta vastenmielinen kansa, joiden edustaja Dildo Ripuli sitten onnistuu omimaan Sormuksen sen löytäjältä Kolkkaajalta. Orlon on sitä mieltä, että se pitää hävittää ja Goodgulf sekä Liberal kannattavat.

Lännen ihmisten Ara-Korni siiten saa projektin vetääkseen, ja valitsee tehtävään mukaan neljä höpöttiä (Fritsu, Spam, Mersu ja Pepsi), Goodgulfin, yhden ihmisen (Barafin) ja näytteeksi vielä yhden kääpiön (Gimpi) ja yhden haltian (Legoland). Erilaisten toilailujen, sekoilujen ja törttöilyjen jälkeen he saavat helyn tuhotuksi ja Saurus on hyvin pettynyt.

Sen pituinen se.

  1. Siis melkein kuin Raamattu, paitsi että loppuun asti tarpovaa sinnikästä lukijaa ei palkita lupauksella iankaikkisesta elämästä.