Sikojen terhometsään laskemisesta

Ongelman ydin

Elämä voi joskus olla ihanaa. Sitä on esimerkiksi saanut perintönä maata, jolle on istuttanut tammia. Tammien keskellä sitä sitten on rauhallista ja mukavaa kävellä. Tästä saadaan ihmiselle rauhan pyhättö. Ylpeästä metsän omistajasta tulee näin parempi ihminen, joka kokee yhteyttä luonnon kanssa.

Mutta sitten käy voi. Kun rauhaa häiritsemään ilmestyy naapurin villiintynyt sika, joka metsässä tonkii, ronkkii, sorkkii ja mellastaa. Se ahmii terhoja ja eläimentoimillaan häiritsee metsänomistajan luonnollisuuteen vajoamista. Sitä on yhtä sikailua koko metsä.

Tai sitten sinulla on sika, joka suloisesti röhkii. Ja naapurin metsässä on iso määrä terhoja, jotka sinne maatuisivat ja mätänisivät, haaskiolle. Siinä sitten herää väkisinkin miete siitä, että miten se rakas possu saa vatsansa täyteen ja voi samalla elää vapaana ja onnellisena eläimenä. Näin katsot lähestyvästi luonnollisia luomuelämäntapoja, ja näin sian omistajasta tulee parempi ihminen, joka kokee yhteyttä luonnon kanssa.

Onnexi laci certo rahwalle cuinga siat mahta päästettää terhometzään.

Ei ole helppoa sanoa että miten asian pitäisi mennä ja kuka saa sanansa läpi. Selvää on että kina, kiista ja riita ovat tässä tilassa alati vieraana. Naapurisopu särkyy viattoman luontokappaleen vuoksi.

Mutta onneksi lakimiehillä, noilla yhteiskunnan velvoittamilla ammattieetikoilla, on valmis ratkaisu tähänkin pulmaan. Mihin me tulisimmekaan ilman heitä, jotka tietämyksellään valaisevat ihmisen moraaliset ongelmat viitaten kirjoihin? Mitä voisimme tehdä, jos meillä ei olisi tälläistä absoluuttia tahoa johon viitata teon oikeuttajana?

Olisimme ihan taikauskon ja teologien mielivallan alla. Ni!