Seychellit

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Seychellien tasavalta
Republic of Seychelles
République des Seychelles
Repiblik Sesel
Seychelles.svg
Seychellit sai vuonna 1996 ostettua halvalla erän painossa vinoon menneitä pride-lippuja.
Motto: ”Finis Coronat Opus[1]
Location Seychelles AU Africa.png
Siis eihän me edes tarkalleen ottaen olla Afrikassa, katsokaa, investoijat!
Valtiomuoto Yllättävän toimiva leveysaste huomioiden
Hallitsija presidentti Danny Faure
Pääkaupunki Victoria (postkoloniaalisten valtioiden pääkaupunkinimien tehdasasetus)
Viralliset kielet englanti, ranska, seychellois
Pääuskonnot roomalaiskatolisuus, protestanttisuus, hindulaisuus, tuuri
Itsenäisyys 29. kesäkuuta 1976 Brittiläisestä imperiumista
Valuutta Seychellien rupia
Kansallislaulu Out of Africa Theme


Seychellit on pikkuinen saariryhmä Intian valtamerellä, vähän Madagaskarin pohjoispuolella. Vaikka saariryhmä on epäilyttävän lähellä Afrikkaa, se on kuitenkin taloudellisesti niin menestynyt ja hyvinvoiva, ettei sitä voi ainakaan kulttuurillisessa mielessä afrikkalaiseksi laskea. Seychellit kuuluukin maantieteellisesti ns. Hyvään Afrikkaan Kap Verden ja Mauritiuksen ohella – siis sijaitsee vähintään 500 kilometrin etäisyydellä päämantereesta.[2] Seychellien BKT asukasta kohden on Afrikan korkein, ja maa sijoittuu inhimillisen kehityksen indeksillä maailman parhaaseen kolmannekseen. Tästä hyvinvoinnista pääsee tosin nauttimaan Kuopiota pienempi väestö, ja sekin[3] rakennettiin semidiktatorisessa yksipuoluehallinnossa.

Seychellit on maailmanhistorian ainoa valtiovarainministerin mukaan nimetty valtio.[4]

Historia[muokkaa]

Lukemalla tämän tekstin hyväksyt, että kaikki Seychellien historiasta lukemasi on valtavaa ajanhukkaa eikä tule ikinä hyödyttämään sinua millään tavalla. Hikipedia ei ota vastuuta tai korvausvelvollisuutta tuhlaamistasi voimavaroista.

Eurooppalaiset suurvallat saapuivat Seychelleille saarien ollessa asumattomia,[5] ja joutuivat alkuasukkaiden puutteessa erikseen tuottamaan paikalle pigmentillisesti erotettavaa väestöä sorrettavaksi. Ranskalaiset toivat saarille afrikkalaisia orjia ja keksivät näille hommaksi mausteplantaasien hoitamisen. Kun britit ottivat saariston hallintaansa Napoleonin sotien jälkeen, eivät he puuttuneet ranskalaisen yläluokan asemaan, koska Seychellit on kaukana vaivannäkörajan alapuolella liian kuumalla ilmastovyöhykkeellä. Sitä paitsi ranskalaisten plantaaseilla valmistui kivasti vaniljaa,[6] bataattia, kookosta ja purkitettua ylimielisyyttä. Orjuus kiellettiin vuonna 1835, ja tämän jälkeen plantaasien työvoimaongelma ratkaistiin pysäyttämällä arabialuksia, jotka kuljettivat orjia Afrikasta Lähi-itään. Brittilaivastot vapauttivat arabien orjat ja laittoivat nämä ansaitsemaan elantonsa Seychellien plantaaseilla vapaina pakkotyöläisinä. Britit keksivät saarelle uuttakin käyttöä, kun sinne ryhdyttiin karkottamaan poliittisesti aktiivisia ja hankalia alkuasukkaita muista siirtokunnista ja -maista – sellaisia, jotka eivät olleet riittävän alhaisessa sosioekonomisessa asemassa päätyäkseen Australiaan. Mm. Kyproksen arkkipiispa Makarios vietti lyhyen pakkoloman Seychelleillä tahmaten partansa kookosmaidolla. Seychelleille muutti 1960- ja 70-luvuilla myös Chagossaarten îlois-asukkaita, kun Britannia karkotti heidät voidakseen vuokrata Diego Garcian todella hyvään hintaan Pentagonille osana maan paskamaisimpien ja sinulle todennäköisesti aivan tuntemattomien tekojen sarjaa.

Seychellit itsenäistyi vuonna 1976 – noin kymmenen vuotta sen jälkeen, kun Britanniasta itsenäistyminen oli viimeksi ollut muotia. Vuoden sisällä järjestettiin sotilasvallankaappaus, jossa pääministeri France-Albert René syrjäytti presidentti James Manchamin palauttaakseen ranskankielisen eliitin valtion johtoon. René perusti maahan yksipuoluejärjestelmän ja johti sitä diktatorisin valtuuksin vuoteen 1993 ja tämän jälkeen ns. demokratia plus -valtuuksin vuoteen 2004. Hän noudatti tiettyjä sosialistisia painotuksia ja kielsi muut puolueet, mikä toi hänelle Neuvostoliiton tuen. Politbyroo katsoi, että Seychelleiltä ei tuon enempää voinut odottaa, ja lisäksi Neuvostoliitto sai vastineeksi edullista vaniljaa voiden luopua ainakin ylemmän puoluenomenklatuuraluokan tarjoiluissa paikallisesta korvikkeesta, joka valmistettiin kärppien eturauhasista. Yksipuoluediktatuurien sarjassa Renén hallinto on yleisesti melko vanilla-luokkaa ja onnistui kohottamaan maan elintasoa moninkertaiseksi lähinnä sijaitsemalla reilusti yli tuhannen kilometrin päässä Afrikasta tai Etelä-Aasiasta. Renén hallinto on arvioitu mitättömimmäksi diktatuuriksi, joka vaivautui murhauttamaan vastustajiaan ulkomailla.

France-Albert Renén hallintoa vastaan tehtiin muutamia tunnetun historian naurettavimmista vastavallankaappausyrityksistä.[7] Vuonna 1981 Etelä-Afrikka päätti sponsoroida vastavallankaappausyritystä Seychelleillä sen sijaan, että olisi panostanut omien varsin ilmeisten ongelmiensa ratkaisemiseen. Hankkeeseen saatiin mukaan myös amerikkalaisia diplomaatteja, vain siksi, että CIA:n vallankaappausjaoston määrärahoja oli vielä jäljellä, ja ne piti käyttää johonkin, tai ensi vuonna siihen allokoitaisiin budjetissa vähemmän. Operaatiota johti yleisenä palkkasoturina tunnettu angloirlantilainen Mad Mike Hoare. Jotta kaikki olisi mahdollisimman typerää, saapuivat vallankaappaajat Victorian lentokentälle swazimaalaisessa koneessa teeskennellen olevansa olutvaahdon puhaltamiselle omistetun naurettavan seuran (Ancient Order of Froth Blowers) jäseniä ja pukeutuivat krikettiasuihin. Kun seychelliläiset tajusivat, että kalašnikov ei ole normaali krikettiväline, seurasi lentokentällä tulitaistelu, ja kaappaajat päätyivät kaappaamaan suosiolla paluulennon. Mitään näin tyhmää on mahdotonta keksiä, ja tämä episodi olikin siksi yksi Hikipedian tosimpia sisältöjä.

René luopui yksipuoluevallasta 1993 ja 11 vuotta myöhemmin presidentinvirasta jättäen kaikki hämmästelemään, tuhlasivatko suurvallat kylmän sodan aikaan oikeasti voimavarojaan tällaisten paperinukkien tukemiseen ja kaatamiseen.

Ulkosuhteet[muokkaa]

Seychellit on Afrikan unionin jäsen, ja maassa ramppaakin tämän tästä kongolaisia ja ugandalaisia diplomaatteja ruinaamassa rahaa solidaarisuuteen vedoten.

Mitä sinun tulee tietää[muokkaa]

  • Seychellien omistamilta merivesiltä saa pyydettyä perkeleellisen hyvin tonnikalaa, jota viedään lasteittain Eurooppaan. On siis todennäköistä, että myös sinun ostamassasi purkissa muhiva tonnikala on tuotu Seychelleiltä.

Viitteet[muokkaa]

  1. Lat. Lopussa kiitos seisoo. Motto on peräisin viimeisen brittikuvernööri Sir Bruce Greatbatchin toimiston seinällä roikkuneesta ristipistotyöstä.
  2. Eikä ole Madagaskar, joka kuuluu ns. Outoon Afrikkaan. Esim. São Tomé ja Príncipe sekä Komorit sijaitsevat liian lähellä rannikkoa päästäkseen Hyvään Afrikkaan.
  3. Hyvinvointi, ei Kuopio tai väestö
  4. Onnekas herra on Jean Moreau de Séchelles (1690–1761), Ludvig XV:n contrôleur-général des finances. Kunnia otti niin koville, että Moreau de Séchelles sai siitä kuultuaan halvauksen ja jäi eläkkeelle.
  5. Arabit ja austronesialaiset olivat piipahtaneet saarilla, mutta katsoivat ne liian paratiisimaisiksi ihmisasutukselle.
  6. Ihan oikeaa vaniljaa. Se sinun halvoissa viinereissäsi ja jäätelössäsi oleva on hyvin todennäköisesti peräisin majavan perseestä. Oikeasti.
  7. Vallankaappausyritykset Afrikan liepeillä sijaitsevissa saaristoissa ovat monille tahoille suosittu harrastus; Seychellien naapurissa sijaitseva Komorien saaristo on ylivoimaisesti suosituin kohde.