Sean Connery

Hikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vaikka Connery esiintyy valokuvissa usein vakavailmeisenä, hänet kuitenkin tunnettiin aina hauskana miehenä.

”My name ish Connery, Shean Connery.”

~Sean Connery

Sir Thomas Sean "Tupee" Connery (s. 25. elokuuta 1930 Edinburgh, Skotlanti – k. 31. lokakuuta 2020 Bahamasaaret) oli skotlantilainen entinen näyttelijä, koomikko ja alusvaatemalli[1]. Hänet tunnetaan parhaiten siitä, että fanit ja kriitikot ovat valinneet hänet säännöllisesti kaikkien aikojen huonoimmaksi James Bond -näyttelijäksi.

Varhaiset vuodet[muokkaa]

1950-luvulla Connery kiillotti työkseen ruumisarkkuja. Lisäksi hän poseerasi taiteen opiskelijoille alusvaatemallina.[1]

Ura[muokkaa]

Uran alku (1954–1961)[muokkaa]

Connery ei jaksanut nuorena miehenä vaivautua kehittämään lihaskuntoaan tai paneutumaan kunnolla näyttelijän ammatin ihmeellisiin teorioihin. Hän halusi vain naurattaa yleisöä hauskoilla tempuillaan ja tienata siinä ohessa myös hieman rahaa. Hänestä tuli nopeasti yksi Skotlannin tunnetuimmista stand up -koomikoista, joka hauskuutti etelän brittejä pukeutumalla kilttiin ja ottamalla kermakakkuja päin näköään.

Connery sai ensimmäisen elokuvaroolinsa elokuvassa Lilacs in the Spring (1954) eikä kukaan tiedä, ketä hän kyseisessä elokuvassa näytteli[2]. Conneryn elokuvauran alku oli muutenkin tahmea eikä hän koskaan saanut näyteltäväkseen mitään merkittäviä rooleja.

James Bondina (1962–1967, 1971 & 1983)[muokkaa]

Schoolboy Yes (1962)[muokkaa]

"Tupakkaa! Tupakkaa! Tupakkaa!"

Vasta kymmenkunta vuotta Ian Flemingin valtavan kirjoitusurakan aloittamisen, ja yli 12 000 pitkäveteisen sivun kirjoittamisen jälkeen, tuottajat Harry Saltzman ja Albert R. "Parsakaali" Broccoli saivat aloitettua kirjojen filmatisoinnit. Nolon pelkuriagentin, James Bondin (007:n (Oh Oh Seven), joka tunnetaan Suomessa yleisemmin nimellä Nolo nolo seitsemän), seikkailujen siirtämisen valkokankaalle katsottiin olevan suuri riski, koska ei voitu mitenkään olla varmoja siitä, miten suuri yleisö suhtautuisi hulvattoman hauskoihin agenttiseikkailuihin. Asiallisten, kunnollisten ja vakavien agenttiseikkailujen, kuten Maxwell Smart, Austin Powers ja Johnny English -elokuvasarjojen ilmestymisestä kun ei ollut noihin aikoihin vielä tietoakaan.

Elokuvasarjaa ajatellen sopivan näyttelijän löytäminen oli vaikeaa, mutta sitten Saltzman ja Parsakaali löysivät erään hauskan skotin, joka myös vakuutti tiimin itse koekuvauksissa. Vasta myöhemmin ymmärrettiin, että Connerylla ei ollut lainkaan näyttelijän lahjoja. Hän oli näyttelijän ominaisuudessa loppujen lopuksi vain hauska mies eikä juuri mitään muuta.

Ensimmäinen James Bond -elokuva, Schoolboy Yes (1962), jossa Bond jahtaa kiinalais-saksalaista heikosti koulutettua rautakätistä pikkumiestä, on hilpeä elokuva. Kaikkien suureksi yllätykseksi se vetosi yleisöön. Conneryn heikot näyttelijänkyvyt annettiin anteeksi, koska hauskuus oli kuitenkin se pääasia. Tuottajat päättivät siis jatkaa Bond-elokuvien tekemistä.

Monet ovat puolustaneet Conneryn roolisuorituksia sillä, että "hän oli ensimmäinen mies, joka näytteli James Bondia". Valitettavasti tämä ei pidä paikkansa. James Bondia (tai oikeammin Jimmy Bondia) oli näytellyt muuan amerikannorjalainen nimeltään Barry Nelson jo vuonna 1954[3]. Lisäksi, Koulupoika Yesin alussa nähtävässä Gunbarrel-osiossa Bondina nähdään Conneryn luottostuntti, Bob Simmons. Kun mukaan luetaan vielä ääninäyttelijä Bob Holness (1956), niin Connery oli siis todellisuudessa vasta se neljäs mies.[3]

Schoolboy Yes muistetaan myös siitä, että se on toistaiseksi ainoa Bond-elokuva, jossa James Bond laulaa. Siinä hän esittää pätkän räppäävän viulistin sekä kitaristin, Arttu Lindemanin, kappaleesta "On Top of the Mung Bean Root". Elokuvassa kuullaan myös Lindemanin tyttöystävän tulkintaa kyseisestä kappaleesta. Conneryn lauluosuus sai kriitikoilta täystyrmäyksen:

”Kimeää, käheää pihinää!”

~Englantilainen musiikkikriitikko

2000-luvulla fanit toivoivatkin, että Connerya hieman parempi näyttelijä, ja megalomaanisesti parempi laulaja, Pierce Brosnan, olisi tehnyt elokuvan uudestaan. – Tai edes dubannut sen uudestaan.

Kun kuvattiin kohtausta, jossa Ursula Andressin häyttelemä Honeychile Ryder käy antamassa suukon Bondille, niin Connery ei ollut punastunut arkuudesta, vaan hänen ihonsa sävy oli pysynyt ennallaan. Connery oli pitänyt viedä maskeeraajien käsittelyyn ja hänen ylävartalonsa oli pitänyt maalata kokonaan punaiseksi. Tämä sama juttu piti toistaa joka ainoaa Conneryn Bondia kuvattaessa. Lienee turhaa edes sanoa, että näin ei tarvinnut tehdä hänen kolmen seuraajansa kohdalla: George Lazenby oli jo valmiiksi naimaton ja hyvin arka ja ujo mies. Roger Moore sen sijaan oli aina punainen sen vuoksi, koska hän käytti aina aivan liian paljon alkoholia. Timothy Dalton taas oli tunnettu vitkastelija, joka alkoi seurustella kunnolla vasta yli nelikymppisenä.

”Pahus, kun piti palkata näyttelijäksi seurusteleva mies!”

~Harry Saltzman, 1962

Connery sai koko uransa aikana osakseen suunnattomasti kritiikkiä myös siitä, että hänen englannin kielen artikulointinsa on ollut niin kehnoa, että edes kaikki britit eivät ole saaneet selvää hänen elokuvissa lausumista repliikeistään. Tästä huolimatta hän ei koskaan hakeutunut puheterapiaan, vaikka hänen olisi jo nuorena ehdottomasti pitänyt tehdä niin. Otetaanpa konkreettinen esimerkki:

”My name ish Bond, Jamesh Bond.”

~Sean Connery

”My name is Bond, James Bond.”

~George Lazenby, Roger Moore, Timothy Dalton ja Pierce Brosnan

”Bond, James Bond.”

~Daniel Craig

Kuten havaitsemme, niin Connery ei kyennyr edes lausumaan roolihahmonsa, James Bondin, nimeä oikein. Jopa tunnetusti aina niin lakoninen Daniel Craig osaa lausua esittämänsä roolihahmon nimen oikein. Kuten monet ovat ehkä havainneet, niin Connery "tähdittämien" Bond-elokuvien DVD- ja Blu-ray-julkaisujen takakansiin on kohteliaisuussyistä lisätty teksti: "Tekstitys: – – englanti heikkokuuloisille". Connery olisi pahoittanut mielensä, jos kansissa lukisi "englanti Sean Conneryn heikon englannin kielen taidon vuoksi". On hyvin tavallista, että englanninkielisissä maissa Connery elokuvat katsotaan tekstitysten kanssa.

Jo armeijassa Conneryn heikkoa artikulointia osattiin hyödyntää nerokkaasti. Kun keittiössä tarvittiin lisää perunankuorijoita, niin upseerit keksivät, että nimekseen "Shawn Connery" ilmoittanut henkilö oli aina velvollinen auttamaan alakerrassa. Niinpä he menivät Conneryn luokse ja kysyivät tämän nimeä. Kun Connery vastasi "Shean Connery" (ääntyy: Shawn Connery), niin hänet ohjattiin aina alakertaan kuorimaan perunoita.

To Vatican without Hate (1963)[muokkaa]

Seuraavassa elokuvassa, To Vatican without Hate (1963), Bond matkustaa Istanbuliin, jossa hänen pitää napata koodauslaite ja viedä venäläinen nainen turvaan Vatikaaniin. Mutta hän joutuu suureen vaaraan ja on vähällä tunaroida koko jutun kokonaan... Elokuvaa pidettiin vielä edellistäkin naurettavampana, mutta suurta kiitosta se ei saanut osakseen.

Woodfinger (1964)[muokkaa]

007: "Tahtoishin shen olevan näkymätön." Q: "Kaikki aikanaan 007, kaikki aikanaan... "

Nuorena kaljuuntumisesta kärsinyt Connery joutui vuodesta 1964 lähtien käyttämään tupeeta näytellessään Bondia[4]. Tupeestakaan ei tahtonut olla apua Conneryn näyttelemisessä. James Bondilla hiusten tulee olla siten, että hiustupsu asettuu hänen oikean silmänsä yläpuolelle, mutta Conneryn kanssa tämä ei tahtonut koskaan onnistua. Kampaajat joutuivat aina säätämään tuntikausia, että tupee saataisiin näyttämään edes jollakin tavalla kelvolliselta. Välillä liimaa laitettiin liikaa ja välillä taas aivan liian vähän. Siksi hänen hiusrajansa oli tupeesta huolimattakin lähes poikkeuksetta aivan liian korkealla. Vain muutamassa ja harvassa kohtauksessa se saatiin veren, hien, ja kyynelten voimin täysin oikealle kohdalle. Tupeen kanssa sattui myös yksi vakava onnettomuus. Kerran, kun sitä alettiin poistaa Conneryn päästä, niin hänen päänahkaansa repesi mukana noin 10 senttiä. Verta vuoti paljon, ja Connery huusi kauhuissaan. Onneksi ambulanssi saatiin hälytettyä nopeasti paikalle ja Conneryn pää ommeltua siististi kuntoon. Conneryn seuraaja, George Lazenby oli täysi vastakohta ja kampaajien unelma: Hän on tähän mennessä ollut ainoa James Bondia näytellyt mies, jolla on ollut aina täysin oikeaoppinen Bond-tukka.

Kolmas Bond-elokuva, Puusormi (1964), kertoo puuhun hullaantuneen rikkaan latvialaisen vaarallisen hullun aikeista saastuttaa Yhdysvaltojen puuvarannot ja edistää Neuvostoliiton puutavaran vientiä pienen palkkion toivossa. Bondin on lähdettävä pelastamaan muutama miljardi puuta, jotta ne eivät joutuisi radioaktiivisen säteilyn uhreiksi.

Elokuva perustuu suhteellisen löyhästi Flemingin romaaniin ja se sai osakseen murskakritiikin. Fleming ei ollut pitänyt siitä, että hänen romaanistaan oli jälleen leikattu pois se tärkein, eli puutavaran käsittelyä koskeva 900-sivuinen osio. Se, josta Fleming oli ollut erityisen ylpeä. Sirkkelihattua ja ihmisten sirkkelöintiä käsittelevät kohdat oli sentään otettu mukaan elokuvaan, mutta se ei ollut Flemingiä miellyttänyt. Vielä tänäkään päivänä ei tiedetä, kuoliko Fleming ennen elokuvan ensi-iltaa oikeasti sairauskohtaukseen, vaiko sittenkin häpeään.

Tuottajat ovat puolustautuneet sillä, nämä Flemingin noin 800–950-sivuiset osiot on karsittu elokuvista siksi, että ne eivät olisi yhtä tylsiä kuin kirjat. Tosin Bondin tosifanit ovat olleet sitä mieltä, että Flemingin noin 800–950-sivua pitkät osiot tulisi sisällyttää elokuviin Flemingin kunnioituksen ja hänen kirjojaan kohtaan osoitetun uskollisuuden nimissä.

Calmcube (1965)[muokkaa]

Taiteilijan varsin veikeä näkemys Sean Connerysta James Bondina.

Seuraavassa elokuvassa, Calmcube (1965), Bond joutuu selvittämään vaaleatukkaisen ystävänsä Felix Leiterin kanssa Kissaa silittävän miehen (a.k.a. Ernst Stavro Blofeld) salajuonta. Siinä kaksi pientä käsikranaattia on varastettu ja piilotettu jonnekin Karibian alueelle. Niitä on tarkoitus käyttää jonkun maan presidenttiä vastaan, mikäli lunnaita (sataa kiloa kissanruokaa) ei makseta ja tuoda ennalta määrättyyn paikkaan sovittuna aikana.

Elokuva sai jälleen paremmat arvostelut, joten Connery sai jatkaa Bondina vielä ainakin yhden elokuvan ajan. Hänen osaamattomuuteensa oli jo tässä vaiheessa kyllästytty, ja Calmcuben jälkeen häntä uhkasivat potkut, ellei seuraava elokuva olisi menestynyt paremmin.

Eräs kriitikko sanoi Conneryn roolisuorituksesta kyseisessä elokuvassa seuraavaa:

”Siinä elokuvassa James Bondia ei näytä näyttelevän Sean Connery, vaan hänen massiiviset tohtorin rintakarvansa.”

~Ranskalainen elokuvakriitikko

You Might Die Once (1967)[muokkaa]

Elokuvassa You Might Die Once (1967), Bond pelkuroi niin pahasti, että hänet lähetetään "ruumiina" Japaniin metsästämään sammuneen tulivuoren sisällä valkoisen persialaisen kissansa kanssa piileskelevää Blofeldia... Koska elokuva menestyi suunnilleen yhtä hyvin kuin Tyynikuutio, tuottajat halusivat Connerysta eroon. Connery olisi halunnut ehdottomasti filmatisoida kaikki Flemingin Bond-romaanit, mutta hänen taitonsa katsottiin siihen aivan liian heikoiksi. Hänen tilalleen saatiin hankittua häntä huomattavasti ammattimaisempi ja kyvykkäämpi teatterilavojen kokenut konkari ja klassisen draaman suuri mestari: George Lazenby.

Itse asiassa Connery oli itsekin kokeillut klassisen draaman esittämistä vuoden 1961 elokuvassa Macbeth – The Shakespearean Parody. Kyseinen elokuva oli aiheuttanut katsojissa valtavia myötähäpeän tuntemuksia.

Conneryn ohjaaminen oli ollut hyvin haastavaa. Hänellä oli tapana hymyillä tai liikutella kulmakarvojaan silloin kuin ei olisi pitänyt. Hän jäi usein tuijottamaan kaukaisia kohteita lasittunein katsein, ja hän vaikutti kohtauksia kuvattaessa usein täysin poissaolevalta. Lisäksi hänen puheestaan ei tahtonut aina saada selvää, mikä aiheutti hankaluuksia erityisesti ohjaajan kanssa kommunikoitaessa. Muun muassa ohjaajat Guy Hamilton ja Terence Young luonnehtivat Connerya "käveleväksi katastrofiksi".

Coal Is Not Momentary (1971)[muokkaa]

Yhteen aikaan Connery jäljitteli George Lazenbya kasvattamalla viikset, mutta kun nekään eivät tehneet hänestä parempaa näyttelijää. (Kuten havaitsemme, niin tässä kuvassa hän ei käytä tupeeta[5].)

Kohtalo puuttui peliin. Connery teki muutaman vuoden rooleja muissa elokuvissa, ja yllättäen George Lazenby oli tullut siihen tulokseen, että hassun pelkuriagentin esittäminen jäisi hänen loistavalla elokuvaurallaan vain välivaiheeksi. Koska Lazenby oli näyttelijänä äärimmäisen kyvykäs, vietiin häntä ensin Italiaan, ja sitten itse suuri legenda Bruce Lee saanut houkuteltua hänet oikeiden elokuvien pariin Hong Kongiin.

Bond-tuottajat olivat siis hätää kärsimässä. Suuri supertähti oli menetetty ja parempaa ei löytyisi mistään. Koekuvauksia suoritettiin vaikka kuinka paljon, mutta kaikkien ehdokkaiden palkkavaatimukset olivat heidän kykyihinsä nähden liian kovat. Harry Saltzman joutui nielemään katkeraa kalkkia soittaessaan Connerylle ja ehdottaessaan hänelle vielä yhtä roolia alennetulla palkalla. Connery suostui välittömästi eikä sopimuksen yksityiskohdista tarvinnut edes neuvotella.

Connery itse asiassa yllätti kaikki: Uudessa ja vakavahenkisessä ja hyvin tarkassa Fleming-filmatisoinnissa, Coal Is Not Momentary (1971), hän on fyysisesti paremmassa kunnossa kuin koskaan ja osaa näytellä hiuskarvan verran paremmin kuin aiemmin. Elokuva sai myös paremmat arvostelut kuin moni muu vanhempi Bond-elokuva. – Lisäksi Connery näytti hyvältä saatuaan kuvausten aikana useaan otteeseen päälleen mustan ja raskaan hiilikuorman.

Vaikka Conneryn otteet olivat parantuneet, niin tuottajat kuitenkin päätyivät korvaamaan hänet. Nimittäin Pyhimyksen ominaisuudessa lopettanut muovinen kulmakarvojen heiluttelija, Roger Moore, oli vapautunut markkinoille. Connery oli siis vapaa luomaan uraa uusien haasteiden parissa.

Always Keep Quiet and Always for the Last Time (1983)[muokkaa]

Vuonna (1983) ilmestynyt Always Keep Quiet and Always for the Last Time on Kevin McGloryn puuhaama elokuva, joka on vuoden 1965 Calmcubea tarkempi Ian Flemingin romaanin pohjalta tehty filmatisointi. McGlory halusi Conneryn päänäyttelijäksi vain siksi, koska hän halusi saman miehen tekevän roolin uudelleen, ja koska Connery oli myös edullinen palkattava. Muita järkeviä syitä Conneryn palkkaamiseen ei ollut.

Elokuva kilpaili yhdessä samana vuonna kuvatun Eon Productionsin virallisen James Bond -elokuvan, Strutsin, kanssa. Molemmat elokuvat joutuivat kuitenkin tyytymään vaisuhkoihin lipputuloihin, sillä hieman yllättäen televisiossa esitetty Napoleon Solo -seikkailu S.E.T.Ä.-miehen paluu oli vienyt näiltä kahdelta elokuvalta lähes kaikki katsojat. Kyseisessä elokuvassa nimittäin esiintyy salaperäinen JB-niminen hahmo, jonka uskottiin olevan James Bond. Hänen näyttelijänään oli tietenkin se ainoa ja oikea, koko kansan rakastama George Lazenby. Tämä hyvin nolo tappio sai kriitikot irvailemaan sekä Eonin että McGloryn suuntaan:

”Elokuvakansa olisi todennäköisesti halunnut mieluummin nähdä Sean Conneryn pukeutuvan klovniksi Strutsissa ja Roger Mooren sujauttavan mustan kypärän päähänsä siinä Kevin McGloryn pienessä ja ihan kivassa tuotoksessa.”

~Yhdysvaltalaisten ja brittiläisten elokuvakriitikoiden konsensus vuodelta 1983

James Bondin jälkeen (1968–1970, 1972–1982 & 1984–2012)[muokkaa]

Joillakin rooleillaan Connery herätti jopa kohua ja pahennusta.

Connery teki Bond-elokuvien jälkeen muutamia hauskoja ja jopa kyseenalaisia rooleja. Vuonna 1974 hän oli rahapulassa ja allekirjoitti sopimuksen pääroolista elokuvassa Zardoz. Kyseisessä elokuvassa hän näytteli tulevaisuuteen eksynyttä Freddie Mercuryä – ja tietenkin ilman paitaa. Elokuvassa päähenkilön lyhennetty etunimi "Fred" on muutettu futuristisempaan muotoon "Zed". Elokuva menestyi aikoinaan hyvin, mutta monissa maissa sen teatterilevitys kiellettiin kokonaan, koska sitä pidettiin suurelle yleisölle aivan liian arveluttavana. Mercury ei koskaan halunnut kommentoida Conneryn roolisuoritusta julkisesti. Elokuva kuitenkin onnistui ennustamaan sen, että Mercury tulisi kasvattamaan tulevaisuudessa viikset.

Audrey Hepburn innosti Connerya kokeilemaan parran kasvattamista jo vuonna 1976, kun elokuva Robin and Marian kuvattiin.

Vuonna 1989 ilmestyneessä elokuvassa Indiana Jones and the First Peacewalk hän esittää maailmanhistorian noloimman pelkuriarkeologi Indiana Jonesin (pääosassa Harrison Ford) parrakasta isää. Vuonna 1996 hän näyttelee jälleen parrakasta, mutta vainoharhaista entistä agenttia hauskassa elokuvassa The Rock – Iso kivi. Faniteorian mukaan Conneryn näyttelemä agentti John Mason on itse asiassa vanhentunut James Bond[6].

Mitä tässä muuta voisi enää sanoa? – Sean Connery teki sen, mihin vain ani harva näyttelijä kykenee. Hän nimittäin jäi eläkkeelle! Eläkkeelle jäämisensä jälkeen Connery ei jättänyt viihdettä kokonaan, vaan sai edelleen paljon kutsuja erilaisiin seurapiirien järjestämiin juhliin. Niissä hän pukeutui usein kilttiin ja hauskuutti yleisöään ilmiömäisellä stand up -komiikallaan. 90-vuotiaana Sean Connery kuitenkin kuoli vanhuuteen Bahamasaarilla lokakuussa 2020 oltuaan eläkkeella jo hyvin monta vuotta.

Vaikka Sean Connerya ei voinutkaan luonnehtia näyttelijäksi, niin hän oli silti suuri viihdetaiteilija. Hänellä oli harvinaislaatuinen kyky saada lähellään olleet ihmiset hymyilemään ja hänellä oli muutenkin aina positiivinen vaikutus siihen, mitä hänen ympärillään tapahtui. Nokkelalla huumorillaan Connery sementoi asemansa nykyisten ja tulevien polvien stand up -koomikkojen suurena esikuvana. Jo elinaiknaan hänet tultiin tuntemaan lempinimellä The Great Entertainer.

Yksityiselämä[muokkaa]

Myöhemmällä iällä Connerykin hurahti tosissaan partoihin.

Sean Connery oli naimisissa näyttelijätär Diane Cilenton kanssa vuodesta 1962 vuoteen 1973 saakka. Heillä oli vain yksi poika: Jason Connery (s. 1963). Connery meni naimisiin Micheline Roquebrunen kanssa vuonna 1975. Heidän avioliittonsa oli niin onnellinen, että he elivät yhdessä aina Conneryn kuolemaan saakka.[1]

Sean Connery muistetaan hienona ihmisenä, joka muun muassa otti runsaasti osaa hyväntekeväisyyteen. Hän osoitti tukeaan muun muassa AIDSiin ja HIViin sairastuneille, eläimille, terveydelle, veteraaneille ja ympäristölle.[7]

Connery kannatti Skotlannin itsenäistymistä[1]. Hänen mielestään kilttien ja säkkipillien käyttöä rajoitettiin Britanniassa liikaa. Hän uskoi, että Skotlannin itsenäistyminen parantaisi kilttiin pukeutuvien miesten ja säkkopillin soittajien asemaa huomattavasti. Hän piti outona sitä, että miesten sallittiin pukeutua yleisillä paikoilla naisbalettitanssijoiden hameisiin. Hänen mukaansa oikeiden miesten asusteiden, kuten kiltin, käyttöä rajoitettiin liikaa likipitäen kaikissa saarivaltion osissa.

Filmografia ja muut työt[muokkaa]

Valikoitu filmografia[muokkaa]

"Ja shitten pojat aletaan tansshia ripashkaa!"

Gameografia[muokkaa]

Triviaa[muokkaa]

  • Eräs räppäävä tradenomi nimeltään Cheek teki aikoinaan musiikkivideon "Hiili ei oo hetkellistä" (2013), jossa hän elehtii samaan tapaan kuin Sean Connery vuoden 1971 Bond-elokuvassaan.
  • Vaikka Sean Connerya pidetäänkin kaikkien aikojen huonoimpana James Bond -näyttelijänä, niin yhdessä asiassa hän kuitenkin päihittää kaikki viisi muuta Bond-näyttelijää. Hänellä oli nimittäin tieteellisesti todistettavasti kaikista kuudesta kaikkein paras pärstäkerroin[8].

Viitteet[muokkaa]

Katso myös[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]