Sanni Grahn-Laasonen

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Stop hand.png Sanni Grahn-Laasonen on julistettu idiootiksi, sillä hän ei ole osallistunut julkiseen elämään,
kuten vapaan kansalaisen velvollisuuksiin kuuluu.
Sanni Grahn-Laasonen suggeroi sinua löytämään ydinalueesi.

Sanni Grahn-Laasonen (s. 4. toukokuuta 1983) on forssalainen kokoomusnuori, poliittinen heittopussi ja ikävä kyllä Sipilän hallituksen opetusministeri. Grahn-Laasonen tunnetaan kyvyttömyydestään sanoa mitään, joka ei vaikuttaisi jonkun rikkaamman ja vaikutusvaltaisemman sanelemalta tai joka ei olisi mitä viheliäisimmin väärin. Voidaan vetää jopa niin rohkeita johtopäätöksiä, että Grahn-Laasosen kasvot ovat virheetön ja Ismo Alangon sanoin sirpsakka[1] naamari, jonka peittoon voi suojautua milloin kukakin ryvettynyt rahantakoja.

Ympäristöministerinä

Grahn-Laasonen istutettiin vaalikampanjallisista syistä ympäristöministeriksi Stubbin hallitukseen sen jälkeen, kun vihreät olivat taas tehneet vaalikausitraditioihin kuuluvan oppositiosiirtymän. Ensimmäisen kauden kansanedustaja Grahn-Laasonen oli ennen ministeriksi nousemistaan työskennellyt Suomen huonomman tabloidin Tukholman-kirjeenvaihtajana Vickanin leningeistä raportoimassa.

Grahn-Laasonen profiloitui vastustamalla turhana pitämäänsä lainsäädäntöä – palo- ja elintarviketurvallisuutta yms. koskevia tyhjänpäiväisyyksiä. Hän kuitenkin on pitänyt tapanaan äänestää eduskunnassa myös turhina pitämiensä lakien puolesta. Stubbin hallituksen ministerinä Grahn-Laasonen, joka toimi Kemijoki Oy:n hallintoneuvostossa ministerinimitykseensä saakka, alkoi ottaa kantaa vesivoiman lisärakentamisen ja vuosisatoja visioidun, Itämeren Vienanmereen yhdistävän Pohjois-Fennoskandian tekoaltaan puolesta. Lisäksi Grahn-Laasonen ensi töikseen suoritti germaanityyppisen ennenaikaisen suohautauksen I:n pistettä vaille valmiille soidensuojeluohjelmalle. Grahn-Laasosen mielestä soiden ja kaiken muunkin suojelun tulee perustua vapaaehtoisuuteen, mikä onkin tuottanut paljon hyviä esimerkkejä kokoomuslaisten sekä kepulaisten mielikuvituksissa, joihin tutustumista ei muutoin suositella. Suokukkoilu on hallitusohjelman ja Suomen edun kannalta perusteltua politiikkaa, sillä sen avulla Kokoomus pääsee pelehtimään kepulaisten turvenuijien lempiasian, ympäristönpilaamisen vapauttamisen, parissa, ja vieläpä sopivasti vain joitakin kuukausia ennen vaaleja.

Opetus- ja kulttuuriministerinä

Juha Sipilän hallituksen kulttuuri- ja opetusministerinä Grahn-Laasonen on edistänyt varsinkin koulutuspolitiikan osalta raivokkaasti todellisuudelle haitallista kokoomusutopiaa ja vahvistanut kuvaa Sipilän hallituksesta toimeliaana työhevosena, joka etenee pellolla ilman isäntää. Grahn-Laasosen ideologiassa Suomessa on aivan liikaa koulutustarjontaa aivan liian laajalla alueella, vaikka koulutuksen tulisi keskittyä mystisiin ydinalueisiin Helsingissä. Tästä seuraa, että koulutus ei ole kilpailukykyistä, joka siis on aina ollut ja tulee aina olemaan koulutuksen ensisijainen tavoite. Koska Suomessa on liikaa koulutusta, Grahn-Laasonen yhdistäisi mielellään koulutuksen ja työelämän niin, että työelämässä ei tarvitse koulutusta tai palkkaa, vaan työt voi teettää (nimellisillä) opiskelijoilla.[2][3] Kyseessä on todellisuudesta vieraantunut pölvästi.

Grahn-Laasonen haluaisi poistaa yliopistojen pääsykokeet ja korostaa ylioppilaskokeiden merkitystä yliopistojen sisäänvalinnassa[4]. Ylioppilaskokeiden kaltaisen yltiöbyrokraattisen ja vanhanaikaisen pönötysinstituution merkityksen korostaminen on nimittäin juuri sitä, mistä normienpurkutalkoissa on kyse. Toisaalta milläpä tässä enää olisi mitään väliä nyt, kun yliopistot on väkipakolla laitettu omaksumaan toimintamallinsa Pyhästä Yritysmaailmasta, missä alanmukaisella koulutuksella tai asiantuntemuksella ei ole niinkään väliä, kunhan toiminta näyttää ulospäin pirteän fantsulta ja tehokkaalta.

Vedettyään maton alta suomalaiselta sivistystyöltä, koulukasvatukselta ja yliopistotutkimukselta Grahn-Laasonen on alkanut miettimään, miten voisi pilata mahdollisimman paljon asioita myös kulttuuriministerinä. Ratkaisu on tietysti iki-inhan Guggenheim-hankkeen tekohengittäminen sen jälkeen, kun se on ehditty jo kertaalleen todeta kuolleena syntyneeksi ja haudata. Kun kuka tahansa kokoomuskuplan ulkopuolinen kuulee sanan Guggenheim, hän osaa jo odottaa jonkinlaista hyvin epämääräistä ja herkullisen dramaattista kähmintää. Tässäkin tapauksessa kulttuuriministeriön Guggenheim-innostus on selitettävissä sillä, että hanke toisi rahaa Grahn-Laasosen kokoomuslaisten lobbarikavereiden taskuihin[5]. Heidän toimeentulonsa kun menee aina muun yhteiskunnan toimeentulon edelle. Guggenheim-hankkeen mentyä jälleen kerran komeasti puihin ja hankkeen puuhamiesten sännättyä varjoihin miettimään seuraavaa peliliikettään Grahn-Laasonen totesi, että seuraavaksi paras tapa ryssiä asiat kulttuuriministerinä on luovuttaa salkku perussuomalaisille.

Noobimmat toimittajat voivat yhä vahingossa lipsauttaa suokuningattaren nimestä muodon Grahn-Laaksonen. Tällaisessa tilanteessa uutisväline maksaa asiasta huomauttavalle yleisön jäsenelle 5 €.

Katso myös

Viitteet

  1. http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-2000000962761.html
  2. http://yle.fi/uutiset/sanni_grahn-laasonen_yliopistojen_maara_voisi_edelleen_laskea/8619368
  3. http://yle.fi/uutiset/grahn-laasonen_esittaa_uutta_koulutusmallia_tyopaikka_kouluttaa_kirjat_oppilaitoksessa/8619463?ref=leiki-uup
  4. Grahn-Laasonen on kuitenkin tunnetusti huomattavasti kiinnostuneempi yliopistojen poisvalinnasta.
  5. http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016110422567562_uu.shtml
edeltäjä:
Ville Niinistö
Suomen ympäristötuhoministeri
26.9. 201429.5. 2015
seuraaja:
Lakkautetaan (yhd. maatalous- ja elinkeino- sekä kehittyväinmaakuntainministeriöön), vt. Kimmo Tiilikainen
edeltäjä:
Pia Viitanen
Suomen kulttuurin(l)opetusministeri
29.5. 2015
seuraaja:
Lakkautetaan v. 2020 mennessä, vt. Sampo Terho ("kulttuuri") (5.5.2017–)