Sampo Lappalainen
Hikipedia
| Tämä artikkeli ei ehkä ole syvältä, mutta ainakaan siinä ei ole kuvia. Tee päivän hyvä työ ja kuvita artikkeli mielellään aiheeseen liittyvillä kuvilla. Tarkempia tietoja saattaa paljastua kuvitustoiveista. |
Sampo vietti lapsuuttaan Tenojoen rantamilla pääasiassa työttömän ja alkoholisoituneen isänsä kanssa. Koska Sampo isänsä kanssa asui kaukana kaikesta ja syrjässä, Sammon isä tapasi tihrailla viinasten kanssa päivittäin ja kehitellä samalla mitä omituisimpia tarinoita ja horinoita. Vaikutteille altis Sampo sai kuulla mm. siitä, kuinka etäällä Norjan puolella olevalla Rastegaissa-tunturilla asusteli eriskummallinen hiisi, joka tykkäsi huvikseen syödä pikkupoikia. Toisinaan yön pimeinä tunteina Sampo seurasi isänsä tarinointia hiiden kanssa, mutta päinvastoin kuin tuon ikäiset lapset yleensä, Sampoa kiehtoi isänsä sammalteleva jorina ja horina. Talvisin, kun kaamos oli ahdistavimmillaan ja päivä kerta kaikkiaan hukassa, Sampo Lappalainen päätti ottaa isänsä juttujen todenperäisyydestä selvää. Niinpä Sampo anasti kaamosyön pimeydessä isänsä moottorikelkan ja päätti ajaa sillä Rastegaissalle ottamaan asioista selvää. Reitti oli loppujen lopuksi helppo ja selvä; sekä Suomen että Norjan viranomaiset olivat merkinneet ajoväylän hyvin, eikä Sammolla ollut vaikeuksia seurata opasteita. Ongelmia sitä vastoin seurasi Norjan rajaviranomaisten taholta, sillä he havahtuivat yön pimeydessä rajan ylittäneen moottorikelkan ääneen ja ryntäsivät oitis pojan perään. Sampo, joka oli nähnyt jo lapsuudessaan ns. elämän nurjaa puolta, ei suuremmin norjalaisia rajavartijoita säikähtänyt. Isän kelkka oli vankkatekoinen ja voimakas Lynx ja tankissa bensiiniä riittävästi, joten Sampo päätti omaksi huvikseen vähän kiusata rajavartijoita. Norjalaisten rajamiesten kelkat eivät pysyneetkään Sammon kelkan vauhdissa ja poika karkasi takaa-ajajiltaan varsin nopeasti. Rastegaissa lähestyi nopeasti ja vaikka elettiin keskellä synkintä kaamosta, tunturin ääriviivat erottuivat talviyössä helposti. Sampo ohjasti kelkkansa muitta mutkitta huipulle ja huomasi auringonkajon taivaanrannassa. Hiisiä ei näkynyt eikä kuulunut. Ei, vaikka Sampo sammutti kelkkansa ja huuteli hiisiä esiin piilostaan. Myöskään isän kertomista puhuvista poroista, ilveksistä ja karhuista ei näkynyt jälkeäkään. Ainoat äänet olivat lähestyvien takaa-ajajien moottorikelkkojen ääniä, joten sen enempiä aikailematta Sampo päätti - vähän näkemäänsä pettyneenä kylläkin - palata takaisin kotiinsa. Retken jännittävin vaihe seurasikin tässä, sillä takaa-ajajat olivat ryhmittäytyneet useisiin kohtiin reitin varrelle ja Sammolla oli välillä täysi työ karistaa takaa-ajajansa kannoilta. Vähän ennen Suomen rajaa Sampo Lappalainen täräytti kelkkansa melkoiseen kiveen ja lensi useamman metrin loukaten vähän itseään. Norjalaiset rajavartijat tavoittivat hänet ja veivät mukanaan hoidettavaksi sekä kuulusteltavaksi. Kuulusteluissa Sampo kielsi kaiken ja luuli ajelleensa vain Suomen puolella, mutta norjalaisia rajaviranomaisia tämä tarina ei vakuuttanut. Sampo sai tuomion alaikäisenä tehdystä rikoksesta ja se muutettiin yhdyskuntapalveluksi, jonka hän sai suorittaa Suomessa. Vaurioitunut kelkka tuomittiin menetettäväksi Norjan valtiolle, mistä varsinkin Sammon isä tunsi syvää katkeruutta ja vihasi tästä syystä poikaansa hamaan kuolemaansa asti.
