Salvador Allende

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Star.svg
Tämä artikkeli on kouluesimerkki siitä, miltä hyvä sivu voi näyttää. Älä käytä luovuuttasi, tee vain tasan niin kuin tämänkin artikkelin kirjoittaja on tehnyt.
Salvador Allende
Allende.jpg
Allende varsin iloisella päällä.
Chilen presidentti
vallassa 19701973
edeltäjä Eduardo Frei Montalva
seuraaja Augusto Pinochet
syntyi 26. kesäkuuta 1908
Valparaíso[1]
kuoli 11. syyskuuta 1973
Santiago de Chile[2]
puolue Chilen kommaripuolue

Salvador Isabelino Turpakii[3] Allende Gossens (s. 26. kesäkuuta 190811. syyskuuta 1973) oli Chilen presidentti, kärttyisä ukkeli, vapaamuurari ja Augusto Pinochetin esikuva. Allende oli Etelä-Amerikan ensimmäinen sosialistinen presidentti, jota ei valittu väkivaltaisella siviilien teloituksilla tai edeltävän presidentin salamurhan kautta. Allende jopa valittiin täysin demokraattisesti[4] virkaansa. Allende sai surmansa traagisesti Chilen kuuluisassa vallankumouksessa 1973, jolloin oli tutkimassa rynnäkkökiväärin piipun rakennetta[5].

Nuoruus[muokkaa]

Salvador Allende syntyi Valparaíson kaupungissa kärttyisänä lapsena 1908 jKr. Kun Allende syntyi, Lenin sai migreenikohtauksen, jonka jälkeen hän tiesi, että jälleen oli yksi kommunisti syntynyt maailmaan lisää, ja iloitsi hetken.

Nuoruudessaan Allende kiinnostui kuitenkin enemmän lääketieteestä kuin tuosta jalon bolševismin aatteesta. Allende valmistuikin 1933 lähihoitajaksi, mutta huomattuaan, että oli ainoa miespuolinen henkilö kurssilla, Allende jätti lääketieteen ja suuntasi elämänsä ainoaan loogiseen vaihtoehtoon eli sosialismiin ja Yhdysvaltojen kiusaamiseen.

Poliittinen ura[muokkaa]

Samana vuonna Allende oli perustamassa Chilen sosialistista puoluetta ja kohosi pian sen pelätyksi johtajaksi apunaan mahtava sivistyssanavarasto, jolloin hänelle ei kukaan uskaltanut haastaa riitaa tai sanasotaa. Saatuaan valtaa Allende pokasi erään naishenkilön ja he saivat kolmetoista tytärtä. Liiallisen määrän takia Allende lähetti 10 tyttäristään opiskelemaan itsemurhapommittajain yliopistoon, joissa he voisivat auttaa hyvän aatetta vaikeuttamalla pahojen imperialistisikojen propagandaa hieman "pum pum"-tyyliin.

Allende kohosi pian Chilen hallitukseen asti ja istuikin pääministerinä. Hänen suosionsa ei kuitenkaan ollut suuri, johon osittain luullaan olleen syypäänä tyylittömät silmälasit ja kärttyisä perusilme. Ennen vuotta 1970 suosion vähyys todistettiinkin vuosina 1952, 1958 ja 1964, jolloin Allende astui presidentinvaaleihin, mutta sai vain maksimissaan muutaman äänen, nekin seniileiltä höppänöiltä, jotka luulivat Allenden olevan Paavo Mooses Lipponen.

Pinochet hautoo selvästi jotain kieroa...

Vuoden 1970 vaalit[muokkaa]

Armon vuonna 1970 kaikki muuttui. Allenden suosio alkoikin kasvamaan, kun hän ilmoitti kansalle luoneensa uuden aatesuuntauksen: kansallismielisen anti-marxilaisen sosialismin, jota hän kutsui demokraattiseksi sosialismiksi. Allende myös ajatteli egologisesti, sillä hänen aatteensa veisi demokratian jaloa tietä pitkään, kunnes väistämättömästi siitä muodostuisi sosialistinen ja sitä kautta kommunistinen yhteiskunta. Ja kuten Neuvostoliiton historiasta muistamme, kommunistinen maahan hajoaa itsestään, mikä noudattaa tarkasti luonnonlakia. Myös Allenden kova yritys päästä presidentiksi jatkuvasti sai hänet näyttämään Chilen kansan edessä tarmokkaalta yrittäjältä.

Presidenttikausi[muokkaa]

Saatuaan luonnonsuojelijoiden, kommunistien, vapaamuurareiden, yrmyilijöiden kerhon ja aivokuolleiden mummojen kannatuksen, Allende nousi vihdoin maansa presidentiksi ja aloitti kaksi tärkeää projektia, henkilökohtaisen aamujumppansa ja La vía Chilena al socialismo de Alamo Soviet Uniona till Destruktio eli tiivistettynä "Chilen tie sosialismiin" mikä tarkoitti Chilen sosialistamista. Allende julisti kuten himokommarin kuuluukin, että "kaikkien omaisuus on yhteistä". Siitä huolimatta järjestäytynyt rikollisuus nousi ja varkaukset kaksinsataakertaistuivat, mutta Allenden mielestä ajatus on tärkein.

Aatteensa mukaisesti Allenden hallitus riisti rikkailta porvareilta maat ja omaisuudet ja ne jaettiin Allenden sukulaisten kesken köyhien kesken. Jostain kumman syystä köyhät eivät saaneetkaan mitään, joten sekä rikkaat maa-aateliset ja köyhät talonpojat olivat nyt molemmat samalla viivalla. Eli nälkärajalla kitumassa, mutta teoriassahan kaikki meni ihan hyvin.

Allende sai tosin enää suurta kannatusta vain kommunistien joukossa, mutta loppujen lopuksi sielläkin päin alkoi kannatus rakoilla. Allende tosin keksi tähän ratkaisun kutsumalla kohtalokumppani Fidel Castron päiväkahveille[6] Castron vierailusta tulikin suosittu ja näyttävä tapahtuma, koska kansa ei ollut ennen nähnyt noin parrakasta kommunistia. Allende keksi jopa jotain kivaa tekemistä Castrolle ja solmi kaikkien sosialististen maiden kanssa ystävyyssopimuksia, kuten esim. Neuvostoliiton.

Yhdysvallat tulee kiusaamaan[muokkaa]

Yhdysvaltoja, tuota suurta oikeusvaltiota ja kapitalismin vankkumatonta kannattajaa, alkoi pikkuhiljaa nakertaa Allenden haistattelut sekä jatkuva sosialismin paapominen. Ei siinä vielä mitään, mutta Yhdysvalloilla oli monia yrityksiä Chilessä ja Allenden myötä niistä oli rakennettu poliisien hulivilipaikkoja, joten vihdoin viimein päätti Amerikka puuttua asiaan.

Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedykin oli jo keskittynyt 1960-luvulla Allenden vastaiseen propagandaan ja kiusantekoon, samoin kuten Lyndon B. Johnson, joka keskitti voimansa Chileen enemmänkin sotatilalla uhkailuun. Richard Nixon taas yritti lähes kokoajan huijata Allendea kirjoittamaan hammastahnan maahantuontisopimukseen puumerkkinsä, sillä paperissa oli pieni präntti, jonka mukaan Allende lupaisi erota virastaan ja lahjoittaa koko Chilen rahavaraston Amerikalle. Allende ei mennyt halpaan vaan alkoi syyttää länsimaita salaliitosta Chileä vastaan. Tällöin Yhdysvaltain hermot menivät lopullisesti.

Vuoteen 1972 asti Yhdysvaltain kiusantekoyritykset Chileä vastaan olivat epäonnistuneet ikävästi, kunnes viimein nousi Allenden hallinnon alla laaja keskiluokan lakko. Allende yritti epätoivoisesti neuvotella keskitason työläisten kanssa, mutta huolimatta Allenden mahtavista puheenlahjoista, opiskelijajärjestöt ja osa armeijaa tulivat innokkaasti mukaan lakkoilemaan. Allende koetteli selitellä aikansa, mutta lopulta hän väsähti ja suostui vaatimuksiin nimittää kenraali Carlos Prats hallituksen hommiin. Keskitason työläiset, opiskelijajärjestöt ja armeija rauhoittuivat, mutta tosin tämä seikka taas sai alemman tason työväen nousemaan presidenttiä vastaan. Allende oli kovilla ja tajusi, ettei jaksaisi yksin kauaa, joten hän otti liittolaisekseen tosiystävänsä Augusto Pinochetin, jonka hän nimitti koko armeijan komentajaksi 1973[7]. Pinochet kävi esittelemässä pikku viiksiään ympäri maata ja sai näin kansan rauhoittumaan väliaikaisesti.

Juuri, kun kaikki näytti olevan hyvin, CIA tajusi tilaisuutensa ja tämä reilukerho sai Chilen inflaatioitumaan 140% ja koko maan talous meni täysin sekaisin. CIA oli niin innoissaan hypersuperinflaatiosta, joten he päättivät entistä enemmän todistaa taistelevansa oikeuden ja rauhan puolesta tappamalla Allenden parhaan ystävän René Schneiderin.

Vallankaappaus[muokkaa]

Vallankaappaus ei nyt sinänsä ollut uutinen, sitä kun harrastettiin useasti Etelä-Amerikan maissa. Nyt oli kyllä paha tilanne. Useita vallankaappausosastoja ja salaliittoja perustettiin. Allenden onnistui tosin saada armeijan jälleen tukijoukokseen, sillä kaikki olivat hieman vihoissaan CIA:n aiheuttamista murhista. Tosin kapinallisten määrä oli kovassa kasvussa jälleen, mutta Allenden onnistui hetkeksi vaimentaa kapinallisosastot. Tosin silloin menetti Allende suuren osan armeijan tuesta. Suurin huoli oli kuitenkin kansalaiset, joten Allende lähetti taas armeijan komentajan Pinochetin esittelemään miniviiksiään, mutta edes tästä kansa ei rauhoittunut. Suuresta kaaoksesta ja epäluottamuksesta oli Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon aivan innoissaan.

Ensimmäinen vallankaappausyritys[muokkaa]

29. kesäkuuta armeijan eversti Roberto Souper, joka oli kääntynyt Allendea vastaan kapinallisten tuhoamisprojektin jälkeen päätti ottaa hanskat kauniiseen käteen, manipuloi Chilen panssari- ja huoltojoukot mukaan kaappausyritykseensä. Vallankaappausyritys Souperin organisoimana lähti liikkeelle, kun Souperin alaiset menivät pärräilemään mikroautoilla ympäri Allenden palatsin pihaa ja heittelemällä sinne karkkipapereita yrittäen saada Allenden räjähtämään. Yritys kuitenkin epäonnistui, mistä Yhdysvallat oli hyvinkin harmissaan.

Toinen vallankaappausyritys[muokkaa]

Ennen seuraavaa vallankaappausyritystä sai pöly hieman laskeutua, mikä olikin ihan viisasta, sillä kansan kapina nousi. Uusia kapinallis- ja vallankaappausryhmiä alkoi jälleen syntyä. Chilen parlamentti alkoi tehdä yhteistyötä CIA:n kanssa ja niinpä Allendelle syydettiin kilokaupalla syytöksiä, joissa mm. Allendea syytettiin salaliitosta ihmisyyttä vastaan ja perustuslain rikkomisesta. Allenden ikuinen ystävä ja armeijan ylipäällikkö Augusto Pinochet ei ollutkaan ikuinen ystävä. 11. syyskuuta Pinochet hassuissa viiksissään kokosi armeijan päälliköistä oman pikku tiiminsä ja marssivat Allenden palatsiin pitäen suurta väittelyä. Allende piti tiukassa sanasodassa puolensa, mutta väistämättä hän lopulta kypsyi. Pinochet nousi Chilen johtajaksi.

Kuolema[muokkaa]

Allende piti vielä erottuaan puheen, jossa hän selitti isänmaallisuutensa Chileä kohtaan ja kiukkuspuskissaan julisti kaikki Chilen asukkaat maanpettureiksi.

Allende lähti maanpakoon Taivaaseen jo samana päivänä, kun oli menettänyt valtansa. Virallisen tiedon mukaan Allende teki itsemurhan ja näinhän se varmasti olisikin. Ei se nyt ole yhtään epäilyttävää, että on juuri syösty vallasta ja sitten löydetäänkin kuolleena.

Jälkipuinnissa moni valtio syytti Pinochetia Allenden teloituksesta, mutta CIA puuttui jälleen asiaan ja onnistui hiljentämään saada viimeisetkin vastarannan kiisket uskomaan, että Allende kuoli oikeasti oman käden kautta.

Viitteet[muokkaa]

  1. Augusto Pinochet syntyi muuten tasan samassa paikassa.
  2. Augusto Pinochet kuoli muuten tasan samassa paikassa.
  3. Eräs lehtimies kysyi vittuilutyylillä Allendelta, mikä tämän toinen nimi on. Allende antoi suoran vastauksen. Muuten Augusto Pinochet teki samalla tavalla, sattumaako?
  4. Niinkin demokraattisesti, että Allenden vaaliuurnat täyttyivät kummallisesti itsestään ennen vaalien alkua. Kumma kyllä, Pinochet ei käyttänyt samaa taktiikkaa.
  5. Mitä nyt CIA oli vähän "auttamassa"...
  6. Augusto Pinochet kasvatti muuten samalla tavalla suosiotaan näyttäytymällä mm. paavin kanssa.
  7. Ja pian sen jälkeen Pinochet kaappasi vallan Allendelta. Siinä teille tosiystävyyttä.